Analyysi: EU-valtiovarainministerien visiitistä jäi käteen Mika Lintilän urhea rallienglanti ja ilmastotaistelun totaalinen hitaus

Suomen isännöimä EU-kokous oli epävirallinen ja siksi myös epämääräinen, kirjoittaa taloustoimittaja Janne Toivonen.

Euroopan unioni
Valtiovarainministeri Mika Lintilä isännöi Finlandia-talon kokousta.
Valtiovarainministeri Mika Lintilä (kuvassa vasemmalla) isännöi Finlandia-talon kokousta.Emmi Korhonen / Lehtikuva

Kokousisäntä Mika Lintilä (kesk.) piti tiedotustilaisuutta EU:n valtiovarainministerien kokouksessa Finlandia-talossa, kun sähköpostiini napsahti tiedote.

Lintilän tyylipuhdas rallienglanti kaikui taustalla, kun vilkaisin tiedotetta: hollantilainen lentoyhtiö KLM vähentää Amsterdam–Bryssel-välin päivittäisten lentojensa määrää viidestä neljään. Askel on suuri, sanoivat KLM ja sen partneri (siirryt toiseen palveluun), kaupunkien väliä liikennöivä Thalys-junayhtiö. Ilmasto kiittää!

Tiedote oli oiva kiteytys siitä, miten hitaita ilmastotoimet ovat.

Jos poliitikot oikeasti haluavat päästä asettamiinsa tavoitteisiin, lennot Amsterdamin ja Brysselin välillä kiellettäisiin välittömästi. Mutta suitset puuttuvat.

Kun 200 kilometrin pätkällä lennetään viidesti päivässä, syynä ei ole mikään muu kuin se ettei lentojen ilmastoseurauksista tarvitse välittää. Päinvastoin, lentämiselle on avokätinen globaali kannustinjärjestelmä: veroton lentokerosiini.

Tiedotustilaisuus Finlandia-talolla
EKP:n varapääjohtaja Luis de Guindos (vas.) ja EU-komission varapuheenjohtaja Valdis Dombrovskis tekivät seuraa Lintilälle tiedotustilaisuudessa.Emmi Korhonen / Lehtikuva

Lentämisestä ja lentoverosta puhuttiin myös Finlandia-talossa EU:n energiaverotuksen rukkaamisen yhteydessä.

Lintilä ja EU-komission varapuheenjohtaja Valdis Dombrovskis antoivat rinta rinnan ymmärtää, että vuoden 2003 energiaverodirektiivin pävittäminen on käytännössä selviö. Maailma on muuttunut, ja komissio väsää jo uutta pohjaesitystä.

Mutta keinot ovat levällään. Helsingissä käytiin lavea pohjakeskustelu, jossa pohdittiin kaiketi sitä, mitä ylipäätään voitaisiin verottaa: liikennemuotoja, polttoaineita, lämmitystä.

Yksityiskohtiin ei menty. Lentovero tuli esiin "esimerkinomaisesti", Lintilä sanoi.

Juuri yksityiskohdissa piileekin piru: riittävän vaikuttavia kompromisseja on vaikea saavuttaa. Maat ovat hyvin eri tasolla.

Nykyisen direktiivin minimitasot ovat niin matalat, että Suomi voisi hypätä uuteen korotettuun energiaveroaikaan vaikka heti. EU:n hiilineutraaliustavoitteen kesäkuussa torpanneet takapenkkiläiset Puola, Unkari, Tsekki ja Viro taas elävät toisessa todellisuudessa.

Puola paistattelee talousnosteessa ja kivihiiltä palaa. Unkarin käytös taas kielii siitä, että maa olisi mieluiten missä tahansa muualla kuin EU:n jäsenenä – mutta tukirahoja saa edelleen lähettää Budapestiin, köszönöm vaan.

Ja vuoteen 2050 viritetty hiilineutraaliustavoite on muutenkin niin kaukana, että hallitukset ajattelevat voivansa jahkailla vuosikausia, vaikka tiederaportit kirkuvat kiirettä ja hätää.

Kokoussali Finlandia-talossa.
Finlandia-talon järjestelyt saivat kehuja.Emmi Korhonen / Lehtikuva

Puheenjohtaja-Suomesta ja kokousisäntä-Lintilästä ei Helsingissä huokunut suurta ratkaisunhalua.

Lintilä kyllä vaati EU:lta globaalia ilmastojohtajuutta ja kiitteli jäsenmaiden asennemuutosta, mutta löi jo seuraavassa hetkessä itse itseään vastapalloon:

– Verokeinojen läpivieminen EU-tasolla on verrattain vaikeaa. Ja on vaikea nähdä ilmailullisia veroja ilman, että ne ovat kovin globaaleja, Lintilä jarrutti.

Saksan valtiovarainministeri Olaf Scholz heitti palloa Suomenkin suuntaan nostamalla juuri lentoveron esiin keinona hiilipäästöjen leikkaamiseen EU:ssa. Pallo ei kelvannut, vaan Lintilä pysyi Suomen varovaisella linjalla, jonka mukaan puheenjohtaja ei politikoi.

Sen sijaan Lintilä vaihtoi lennosta keskustan hellimälle biotalousraiteelle ja puhui lentokoneiden biopolttoaineista – joiden yleistymisen arvioidaan olevan vasta vuosien päässä. Perään Lintilä korosti vielä yksilönvastuuta päästövähennyksissä.

Tässä kohtaa pitää muistaa, että kokous oli epävirallinen.

Suomi sai kiitosta järjestelyistä, ja miksipä ei. Jos jokin maa osaa järjestää aikataulutetun ja asiassa pysyvän kokouksen, niin Suomi. Päätöstiedotustilaisuuskin alkoi vartin etuajassa.

Julkinen anti jäi köykäiseksi. Ilmastokorulauseiden lisäksi saatiin tietää, että EU-maiden julkisen talouden velka- ja alijäämärajoihin tullee jollain aikavälillä joustoa – komission esitystä asiasta odotetaan vuoden lopussa – ja Kreikan-kriisin jälkeen tehtyjen vakaustoimien toimivuutta arvioidaan.

Epämääräisyys ja keveys ei ollut Suomen vika.

Jos kokouksia verrataan perhejuhliin ja EU-huippukokous on painoarvoltaan häät tai hautajaiset, valtiovarainministerien epävirallinen kokous on kahvihetki tädin kanssa.

Näissä kokouksissa tunnustellaan ja pohjustellaan. Komissio tarkkailee jäsenmaiden kantoja ja jäsenmaat komission. Asiat jauhautuvat hiljalleen eteenpäin, ja niin tapahtui myös Helsingissä. Kun painetta päätöksiin ei ole, julkilausumat ovat juuri sellaisia kuin Lintilän tiivistys kokouksen annista tiedotustilaisuudessa:

"Meni wöör not kompliitli sätisfaid vit tö karrent freimvöök, hauevö wii häd different opinions on tö objektiivs foo tö impruuvments."

Mika Lintilä
Lintilä saksankielisten tv-kanavien haastattelussa.Martti Kainulainen / Lehtikuva

Isännän hapuileva rallienglanti oli jokaisen 1970-luvulla ja sen jälkeen syntyneen mielestä tragikoomista, muttei poikkeuksellista.

Eivät muidenkaan maiden ministerit aina puhu kummoisempaa englantia. Moni suostuu puhumaan vain omalla kielellään. Lintilä yritti urheasti, mistä on annettava tunnustus.

Isännän suomenkielinen anti ei sitä paitsi ollut kaikissa asioissa sen selvempää.

Elokuun lopulla Lintilä julisti nostavansa brassilihan boikotin esiin (siirryt toiseen palveluun) tässä syyskuisessa kokouspöydässä, ellei EU siihen mennessä reagoisi Amazonin sademetsän tuhoon riittävän vahvasti.

Nyt asia ei noussut esiin mitenkään. Lintilä kuittasi asian siitä kysyville toimittajille sillä, että Suomi on puhunut asiasta komission kanssa ja että Brasilia on ryhtynyt toimiin määräämällä sotilaita sammutustöihin.

Suomi oli Helsingissä kohtelias isäntä, joka kehui EU-maiden asennemuutosta ilmastotoimissa ja valmiutta keskustella avoimesti kaikista kysymyksistä.

Samalla kävi selväksi ettei helppoja ratkaisuja ole, eikä Suomi ainakaan ole se joka patistaa muita toimiin.