Laura Hallamaan kolumni: Vauvakato ei ole sukupolveni vika

Yhdessä yössä kaikki huolestuivat syntyvyydestä, vaikka meissä jo syntyneissäkin olisi huolehdittavaa, kirjoittaa Laura Hallamaa.

Alhainen syntyvyys
Laura Haallamaa / kolumnisti / Pasila 20.02.2019
Jouni Immonen / Yle

Kukaan ei jäädytä tunnelmaa niin hyvin kuin lastentekoaikeista uteleva ihminen.

Ennen se oli mummo tai muu sukulainen. Nyt syntyvyydestä ovat huolissaan oikeastaan kaikki: Väestöliitto, päättäjät ja mielipidepalstojen tuntemattomat. Media maalaa kuvia tyhjenevistä kouluteistä, huolestuu synnytysosastojen määrästä (siirryt toiseen palveluun) ja muistuttaa, että viimeksi näin vähän lapsia (siirryt toiseen palveluun) syntyi nälkävuosina.

Nälkävuosina muuten myös kuoli aika paljon porukkaa ja oli muutenkin kurjaa. Mutta se kai on sivuseikka, kun edessä sykkii luku (siirryt toiseen palveluun): 47 577 lasta.

Niin vähän syntyi Suomessa pienokaisia vuonna 2018. Ja se sai käytännössä kaikki huolestumaan yhdessä yössä.

Kun valtalehdissä kysytään, miksi perheen perustaminen ei kiinnosta, tunnen syyllisyyden vihlaisun. Onko tämä nyt lapsettoman alle kolmekymppisen vika?

Lapsen pysyminen elossa aikuisuuteen saakka ei kuitenkaan ollut itsestäänselvyys. Taudit jylläsivät, tapaturmia sattui eivätkä lapsenmurhatkaan olleet poikkeuksellisia.

Isossa kuvassa lapsiluvun väheneminen on ollut hyvinvoinnin syy ja seuraus, mahdollisuus sekä naisille että lapsille.

Ennen vanhaan iso perhe merkitsi työvoimaa maatiloille. Lapsen pysyminen elossa aikuisuuteen saakka ei kuitenkaan ollut itsestäänselvyys. Taudit jylläsivät, tapaturmia sattui eivätkä lapsenmurhatkaan olleet poikkeuksellisia.

Suomessa kuoli 1930-luvulla tuhansia lapsia vuodessa (siirryt toiseen palveluun). Vuonna 2010 kuoli 230 lasta (siirryt toiseen palveluun). Lapsikuolleisuuden nitistymistä kuvaava käppyrä on maailman kaunein, suorastaan menestystarina.

Nyt syntyvät lapset ovat pääasiassa toivottuja. Heidät rokotetaan ja suojataan sairauksilta. Heitä ehditään vahtia. Esimerkiksi ennen niin yleiset hukkumiskuolemat ovat nykyään poikkeuksia.

Väestön uusiutumistasona on pidetty 2,1 lasta naista kohden.

Koska lapset selviävät varmemmin hengissä ja perhesuunnittelu on helppoa, mukuloita ei tarvitse puskea alvariinsa. Se on omalta osaltaan mahdollistanut naisten kouluttautumisen ja uran luomisen.

Syntyvyys on pysynyt matalalla vuosikymmenien ajan. Väestön uusiutumistasona on pidetty 2,1 lasta naista kohden. Suomi alitti tämän tason (siirryt toiseen palveluun)jo vuonna 1969.

Ei siis tosiaan voi syytellä pelkästään yksilökeskeistä kolmekymppisten sukupolvea. Myös aikaisemmat sukupolvet perustivat pieniä perheitä.

Miksi haloo nousi nyt?

Syntyvyys on toki historiallisen pientä, mutta ennen kaikkea vouhotuksen keskiössä on raha.

Syntyvyyden lasku näyttäytyy kansantalouden ongelmana. Enemmän vanhuksia, vähemmän lapsia. Se tarkoittaa vähemmän eläkevaroja jaettavaksi (siirryt toiseen palveluun)tulevaisuudessa. Vähemmän hoivaavia käsiä.

Voi olla, että keski-ikäisiä huolettaa, mutta katsotaanpa tätä suurta ongelmaa ikäisteni näkökulmasta. Tästä näkövinkkelistä eläkejärjestelmä on ollut aina aikapommi. Huoltosuhteen horjumisesta on varoiteltu niin kauan kuin muistan.

Eläkkeestä puhuminen ei motivoi meitä tekemään vauvoja. Turha luulo. Eläkekysymys on suorastaan turhauttava ihmiselle, jonka työeläkeotteessa tavoite-eläkeikänä on 70 vuotta.

Sukupolveni, joka on perheenperustamisiässä, on jo nyt köyhempi kuin eläkeläiset. Niin pitkiä ovat taantumien varjot.

Ihmiselle, joka pulittaa nykyisiin eläkkeisiin aimo siivun palkastaan tietäen, että ei voi unelmoidakaan saavansa samaa tuottoa maksuilleen kuin nykyiset eläkeläiset.

Sitä paitsi sukupolveni, joka on perheenperustamisiässä, on jo nyt köyhempi kuin eläkeläiset (siirryt toiseen palveluun). Niin pitkiä ovat taantumien varjot.

Tällaisessa tilanteessa ei haaveilla perheestä, omakotitalosta ja kultaisesta noutajasta vaan selviytymisestä.

Kulunut kasku sanoo, että lapsia ei hankita vaan saadaan.

Lapsen yrittäminen ei ole koskaan pelkällä järjellä perusteltava asia. Se on henkilökohtainen, tunnepitoinen ja joskus vaikeakin prosessi. Välillä jopa tuurista kiinni.

Kukaan ei katso Tilastokeskuksen taulukoita ajatellen, että pitäisi tehdä yksi lisää isänmaalle. Varsinkin, kun ilmastotutkijat kehottavat (siirryt toiseen palveluun) jättämään yhden lapsen tekemättä.

Ehkä sopivaa puolisoa ei löydy. Ehkä lapsiperhearki näyttäytyy kaaoksena, johon ei koe olevansa valmis. Ehkä lapsihaaveet puuttuvat kokonaan.

Ilmastonmuutos on kuitenkin tällä hetkellä vielä harvoille syy jättää lapset hankkimatta.

Lastenhankinnan lykkäämistä käsittelevässä kyselyssä (siirryt toiseen palveluun) esiin ovat nousseet paljon henkilökohtaisemmat seikat. Ehkä sopivaa puolisoa ei löydy. Ehkä lapsiperhearki näyttäytyy kaaoksena, johon ei koe olevansa valmis. Ehkä lapsihaaveet puuttuvat kokonaan.

Suurin syistä on kuitenkin työelämän ja toimeentulon epävarmuus. Luottoa tulevaan ei ole.

Vauva-aikeisiin yhteiskunta ei voi vaikuttaa, mutta siihen voi, että perheen perustaminen ei olisi tie lapsiperheköyhyyteen (siirryt toiseen palveluun). Siinä onkin päättäjille ja työnantajille märehdittävää.

Yksilön tehtäväksi jää päättää, mitä hän sillä yhdellä ainoalla elämällään tekee. Ehkä joku vielä joskus keksii tehdä lapsen.

Laura Hallamaa

Kirjoittaja on vapaa toimittaja, joka tuo nyyttikesteille lähes aina etikkasipsejä.

Kolumnista voi keskustella tänään klo 16:00 asti.