Tutkimus: Yleinen tuholaismyrkky vie linnuilta ruokahalun ja näännyttää ne

Neonikotinoidilla käsiteltyjä siemeniä nokkineet linnut laihtuvat nopeasti ja unohtavat, minne ovat muuttomatkalla. EU:n viime vuonna kieltämä aine on yleisessä käytössä muualla, ja sillä on vaikutuksia myös ihmiseen.

hyönteismyrkyt
Juovapääsirkku ruohikossa.
Juovapääsirkku hankkii ruokansa yleensä maasta tai matalasta pusikosta mutta voi pyrähtää myös hyönteisen perään. Jacob W. Frank / NPS

Viime vuosikymmenien yleisimpiin tuholaistentorjunta-aineisiin kuuluva imidaklopridi ei ole vaarallista vain mehiläisille ja muille pölyttäjähyönteisille, kuten etenkin tarhamehiläistutkimukset ovat osoittaneet.

Neonikotinoidien vaikutuksia lintuihin on tutkittu vähemmän, mutta tulokset kertovat yhteneväistä tarinaa haitoista.

Tuoreen kanadalaistutkimuksen mukaan neonikotinoideista juuri imidaklopridi saattaa olla iso tekijä peltolintujen vähenemisessä. Myrkky, joka tekee hyönteiset alttiiksi taudeille ja loisille, vie linnuilta ruokahalun ja aiheuttaa nopeaa laihtumista.

Energiansa kesken muuttomatkan menettänyt lintu voi hävitä pesimiskisassa kohtalokkain seurauksin, vaikka toipuisi myrkytyksestä ja saisi painonsa takaisin.

Saskatchewanin (siirryt toiseen palveluun) ja Yorkin yliopistojen tutkimuskohteena olivat juovapääsirkut, varpusen pohjoisamerikkalaiset sukulaiset.

EU-maat ovat luopuneet, monet muut eivät

Imidaklopridi on yksi niistä neonikotinoideista, joiden käyttökieltoa EU laajensi viime vuonna. Niitä saa käyttää enää kasvihuoneviljelyssä, avomaalla käyttö on täysin kielletty, ohjeisti myös Suomen turvallisuus- ja kemikaalivirasto (siirryt toiseen palveluun) viime syksynä.

1990-luvulla maailmalla käyttöön tulleet ja vuonna 2005 EU:ssa hyväksytyt neonikotinoidit ovat edelleen tavallisia yli 120 maassa. Vielä viime vuonna neonikotinoideilla peitattiin Suomessakin rypsiä, rapsia ja sokerijuurikkaita.

Neonikotinoidit ovat nikotiinin synteettisiä johdannaisia, jotka hävittävät tuhohyönteisiä lamauttamalla niiden keskushermoston. Vaikutukset eivät kuitenkaan rajoitu vain tuholaisiin.

Viime kuussa ilmestynyt yhdysvaltalaistutkimus kertoi, että Yhdysvaltain maatalousmaa on mehiläisille nyt 48 kertaa niin myrkyllistä kuin neljännesvuosisata sitten, ja syypää ovat lähes pelkästään neonikotinoidit. Tuo tutkimus on vapaasti luettavissa PLOS ONE -lehdestä (siirryt toiseen palveluun).

Neonikotinoideja epäillään syyllisiksi tarhamehiläisten joukkotuhoihin, jotka alkoivat runsas vuosikymmen sitten. Viime talvi oli Yhdysvalloissa keskimääräistäkin pahempi: 38 prosenttia tarhamehiläisyhdyskunnista kuoli. Kanadassa noin neljännes yhdyskunnista ei herännyt uuteen kevääseen.

Kanadassa terveysministeriö ilmoitti viime vuonna, että neonikotinoidit kielletään asteittain 3–5 vuoden kuluessa. Yhdysvalloissa viranomaiset määräsivät keväällä vetämään markkinoilta 12 neonikotinoideja sisältävää tuotetta.

Tuotemerkkejä kuitenkin riittää kauppojen hyllyillä. Nelisen sataa sisältää imidaklopridia. Niitä käytetään maanviljelyn lisäksi muun muassa lemmikkieläinten kirppujen häätämisessä ja hyvin suurissa määrin kotipihoilla ja -puutarhoissa.

Pienikin myrkkymäärä voi olla kohtalokas

Science-lehdessä (siirryt toiseen palveluun) julkaistussa tutkimuksessa selvitettiin, mitä jo pienikin määrä imidaklopridia tekee juovapääsirkuille.

Sille altistettujen lintujen toimia seurattiin kevyillä jäljityslaitteilla niiden normaalissa ympäristössä eteläisessä Ontariossa, kevätmuuton levähdyspaikassa. Koelinnut punnittiin ja niiden rasvaprosentti mitattiin ennen ja jälkeen imidaklopridin syöttämistä.

Tutkijat havaitsivat, että lintujen paino putosi ja muutto hidastui. Molemmat muutokset ovat vakava uhka lintujen selviytymis- ja lisääntymiskyvylle, he sanovat.

– Vaikutukset näkyivät jo määrillä, jotka vastaavat vain muutamaa imidaklopridilla käsiteltyä siementä, kertoo tutkimusartikkelin pääkirjoittaja Margaret Eng.

Yhdysvaltalaisen lintujensuojelujärjestön American Bird Conservancyn muutaman vuoden takaisen raportin (siirryt toiseen palveluun) mukaan jopa vain yksi tällainen siemen voi olla linnulle suorastaan kuolemaksi.

Raporttia varten oli käyty läpi 200 tutkimusta. Niiden joukossa oli myös torjunta-aineteollisuuden itselleen tekemiä selvityksiä, jotka ABC sai nähdäkseen tiedonvapauslain perusteella.

Ei ruokahalua, ei energiaa

Kanadalaistutkimuksessa linnut, jotka saivat suurimman imidaklopridimäärän, menettivät kuusi prosenttia painostaan jo kuudessa tunnissa. Pahimmillaan linnuilta katosi neljännes massasta ja rasvavaroista.

Myrkyn syöminen myös sai linnut viipymään levähdyspaikassa keskimäärin 3,5 vuorokautta pitempään kuin verrokkilinnut.

– Molemmat vaikutukset näyttävät liittyvän siihen, että imidaklopridi hillitsee ruokahalua. Koelinnut söivät vähemmän kuin muut, ja se todennäköisesti myöhästytti niiden matkan jatkumista, koska niiltä meni muita enemmän aikaa energiavarantonsa palauttamiseen, Eng sanoo.

Piirroskuva juovapääsirkun ja graafinen esitys ruokahalun vähenemisestä, laihtumisesta ja muuton viivästymisestä
Infografiikka kertoo juovapääsirkun ruokahalun vähenemisestä, laihtumisesta ja muuton viivästymisestä.Saskatchewanin yliopisto

Pohjois-Amerikan peltolintujen kannat ovat pienentyneet selvästi 50:ssä viime vuodessa. Niin on käynyt kolmelle neljäsosalle lajeista, jotka nokkivat ruokansa pelloilta. Tuholaistentorjunta-aineilla näyttää olevan suora osavaikutus, tutkijat päättelevät.

Vaikka useimmat linnut toipuivat, kun niille ei enää annettu imidaklopridia, puhdin tilapäiselläkin menettämisellä on merkitystä. Muutto on linnuille kriittinen vaihe, ja sen ajoituksella on väliä, painottaa ekotoksikologi Christy Morrissey.

– Muuton myöhästyminen voi vaikuttaa vakavasti niiden mahdollisuuksiin löytää pesimiskumppani. Se saattaa osaltaan selittää, miksi muutto- ja peltolintujen määrä on vähentynyt niin dramaattisesti kaikkialla maailmassa.

Luonnosta imidaklopridi ei noin vain häviä, toisin kuin koetilanteessa. Kasveista on löydetty haitallisia pitoisuuksia vielä vuosia sen jälkeen, kun alueella on tehty yksi ainoa imidaklopridikäsittely.

Myrkky sekoitti lintujen kompassin

Eng, Morrissey ja Yorkin yliopiston biologi Bridget Stutchbury ovat aiemmin tutkineet neonikotinoidin vaikutusta vangittuihin juovapääsirkkuihin. (siirryt toiseen palveluun) Heidän uudet tuloksensa vahvistavat tuon toissavuotisen tutkimuksen tulokset lintujen laihtumisesta.

Häkistä vapautettujen lintujen todettiin myös menettäneen suuntavaistonsa. Osa suuntasi aivan muualle kuin pohjoiseen, jonne niiden olisi kuulunut olla matkalla, osa ei pystynyt lainkaan päättämään lentosuuntaa.

Vapaina tutkituilla linnuilla vastaavaa sekaannusta ei ilmennyt.

– Luonnossa linnut todennäköisesti välttävät muuttomatkan jatkamista ennen kuin ovat toipuneet myrkyn vaikutuksista, Eng arvelee.

Hyönteissyöjiltä katoaa ruoka

Myös ABC:n raportissa havaittiin samanlaisia lintujen muuttoa ja lisääntymistä hidastavia vaikutuksia sekä laihtumista kuin kanadalaistutkimuksessa.

ABC:n raportissa tarkasteltiin myös ruokaa, jota hyönteissyöjille pitäisi olla tarjolla. Neonikotinoideja on pintavesissä monin paikoin niin paljon, että vesien selkärangattomat kuolevat ja niistä riippuvaiset lintulajit jäävät ilman ruokaa, ABC totesi.

Samassa linjassa oli Nature-lehdessä (siirryt toiseen palveluun) viisi vuotta sitten ilmestynyt hollantilainen tutkimus: alueet, joiden pintavesissä on paljon imidaklopridia, menettävät joka vuosi 3,5 prosenttia hyönteissyöjälintukannoistaan.

Vastaavaa vähentymistä ei tapahtunut, ennen kuin Hollannissa alettiin käyttää imidaklopridia, totesi varpusten ja pääskysten tilannetta selvittänyt tutkimus.

Toissa vuonna PLOS ONE -lehdessä (siirryt toiseen palveluun) ilmestynyt eurooppalaistutkimus puolestaan osoitti, että Saksan luonnonsuojelualueilta oli vajaassa kolmessa vuosikymmenessä kadonnut yli kolme neljännestä lentävien hyönteisten yhteenlasketusta biomassasta.

Jatkotutkimuksessa selvitetään parhaillaan, missä määrin juuri torjunta-aineet ovat vaikuttaneet romahdukseen, sillä ratkaisevia selityksiä ei löytynyt elinympäristöjen vähenemisestä tai ilmaston muuttumisesta.

Entä ihmiset?

Neonikotinoideja on pidetty ihmiselle turvallisempina torjunta-aineina kuin monia muita, koska hyönteisten tappamiseen riittävät vähäiset pitoisuudet.

Neonikotinoidipilven keskelle joutuminen aiheuttaa ihmiselle pahoinvointia, saa sydämen tykyttämään ja panee pään sekaisin, mutta kuolemisen vaara on hyvin pieni.

Toisaalta on havaittu, että neonikotinoideja sisältäviä torjunta-aineita säännöllisesti käsittelevien viljelijöiden lapsilla on keskimääräistä enemmän synnynnäisiä vammoja.

Neonikotinoideilla on myös ominaisuus, jonka vuoksi niitä ei voi pesaista tai kuoria hedelmän pinnalta. Toisin kuin muut torjunta-aineet, neonikotinoidit liukenevat veteen ja kulkeutuvat siksi kasvin kaikkiin osiin.

Nenikotinoidit myös hajoavat luonnossa hitaasti, joten niillä on aikaa levitä niin maalla kuin vedessä.

ABC:n ja Harvardin yliopiston tutkimuksessa (siirryt toiseen palveluun) kolmisen vuotta sitten neonikotinoideja löytyi 90 prosentista ruoka- ja juomanäytteistä, jotka oli otettu Yhdysvaltain kongressin ravintoloissa. Esimerkiksi tuore appelsiinimehu sisälsi viittä eri neonikotinoidia.

Näissä Yhdysvaltain maataloustuotteissa on eniten ainakin yhtä EU:ssa kiellettyä neonikotinoidia: omenat (85 %), pinaatti (71 %), persikat (49 %) sekä päärynät (47 %).

Yhdysvaltalainen ympäristöterveysjärjestö Environmental Working Group

Viime keväänä julkaistussa kiinalaisessa tutkimuksessa (siirryt toiseen palveluun) selvitettiin neonikotinoidipitoisuuksia 8–12-vuotiaiden hangzhoulaisten koululaisten syömissä hedelmissä ja vihanneksissa.

Ne hankittiin viitenä viikonloppuna samoilta toreilta ja kaupoista, joista heidän perheidensä ruoka yleensäkin. Analyysit osoittivat, että kaikissa näytteissä oli neonikotinoideja.

Imidaklopridia oli käytännössä jokaisessa hedelmässä tai vihanneksessa.

Mehiläinen lähestyy kukkaa.
Neonikotinoideista juuri imidaklopridi on mehiläisille erityisen tuhoisaa, kertoi saksalais-brittiläinen tutkimus viime vuonna. Vaikutukset todettiin tuhatkertaisiksi verrattuina toiseen neonikotinoidiin, tiakloripridiin. Toissavuotinen sveitsiläistutkimus puolestaan löysi jotakin neonikotinoidia 75 prosentista eri puolilta maailmaa otetuista hunajanäytteistä. Bayer Bee Care Center

Ruoan sisältämien neonikotinoidien vaikutuksia ihmiselimistössä ei ole tutkittu vielä kovin paljon. Jo saadut tulokset eivät kuitenkaan lupaa hyvää etenkään sikiöiden ja pikkulasten aivoille ja hermostolle.

Tutkimuksissa on löydetty viitteitä muun muassa autismiriskin mahdollisesta lisääntymisestä.

Torjunta-aineet voivat myös jäljitellä hormoneja ja päästä siten muuttamaan ihmisen hormonitoimintaa.

Viime vuonna Ranskan tiedeinstituutti INRS (siirryt toiseen palveluun) julkaisi tutkimuksen, jonka mukaan estrogeenihormonituotantoon vaikuttavilla neonikotinoideilla saattaa olla yhteys rintasyövän puhkeamiseen.

Lue myös:

Kevään pörriäiset ovat elämän merkki – pölyttäjähyönteisten kato on iso uhka, seurantaa käynnistellään myös Suomessa

Mikä uhkaa hyönteisiä? Luonnontieteellisen museon hyönteistiimin vetäjä Pasi Sihvonen vastasi yleisön kysymyksiin