Anna Vihervalli, 35, jäi avioeron jälkeen samaan pihapiiriin eksän kanssa – entisen rakkaan näkeminen toisen kanssa tulee olemaan vaikeaa

Kaverin kanssa voi asua yhdessä, mutta miten se onnistuu entisen puolison kanssa?

Avio- ja avoero
Anna Vihervalli seisoo omenapuun alla.
Anna Vihervallin koti on entisessä opettajien asuntolassa. Entinen puoliso asuu vieressä keltaisessa puukoulussa.Johanna Talasterä / Yle

Anna Vihervalli tapasi miehensä parikymppisenä. Se oli kuin leimahdus.

– Melkoinen salamaromanssi. Kolmannen tapaamisen jälkeen Pekka muutti Oulusta luokseni Helsinkiin yhden kassin kanssa.

Avioliitto kesti kolmetoista vuotta, mutta viimeiset ajat olivat vaikeita. Noin vuosi sitten pariskunta päätti pitkän harkinnan jälkeen erota. Samaa asiaa pohditaan monessa kodissa.

Avioerojen määrä on pysynyt Suomessa suunnilleen samalla tasolla parikymmentä vuotta. Vuosittain eroon päättyy 13 000–14 000 avioliittoa (siirryt toiseen palveluun).

Tilastokeskuksen keräämien tietojen mukaan ensimmäinen avioliitto päättyy eroon lähes 40 prosentin todennäköisyydellä.

Anna Vihervalli ei halua eritellä avioeron syitä tarkemmin.

– Ero on monen asian summa. Siihen liittyy kipeitä juttuja.

On vaikea päästää irti toisesta, kun on rakastanut häntä valtavasti ja kasvanut tämän rinnalla vanhemmuuteen.

– Mielessä käy joskus, oliko ero oikea ratkaisu.

Päätös mietityttää Anna Vihervallia myös siksi, että hän on kasvanut uskonnollisessa perheessä. Nurmijärvellä asuvat vanhemmat ovat helluntailaisia.

Tytärtä ei painostettu liittymään helluntaikirkkoon, mutta lapsuuden hengellinen ilmapiiri vaikuttaa edelleen.

– Pohdin paljon, mikä on oikein tai väärin. Mietin tätä jopa tatuointeja ottaessani.

Kaksi koiraa, nuori nainen ja pieni lapsi ulkona vihreässä puutarhassa.
Perheeseen kuuluu lasten lisäksi kaksi kissamaista koiraa. Johanna Talasterä / Yle

Anna Vihervallilla ja hänen entisellä puolisollaan on kaksi lasta. Esikoistytär Inkeri syntyi kun Anna oli 23-vuotias. Hän oli ensimmäinen äidiksi tullut omasta kaveripiiristään.

Nyt Inkeri, 12, on kuudennella luokalla ja kuopus Oiva, 6, aloitti syksyllä esikoulun.

– Hassua, että he ovat jo näin isoja! Monet ystävistäni tekevät ensimmäistä lastaan.

Appiukko lähinaapurina

Nuorenparin haaveena oli asua maaseudulla isossa talossa. Vuonna 2015 he ostivat Hausjärveltä Karan kyläkoulun, johon kuuluu vanha puukoulu ja opettajien asuntola.

Valtava koulukiinteistö tuntui heti kodilta. Se toi myös huolia, jotka rasittivat parisuhdetta.

– Meillä ei ollut hajuakaan tällaisen paikan ylläpidosta tai lämmityskustannuksista. Jos olisimme tienneet, emme olisi ryhtyneet tähän.

Kaksi huoneistoa asuntolasta on vuokrattu ystäville ja yhdessä asuu Pekka Vihervallin eläkkeellä oleva isä.

Eron jälkeen Anna Vihervalli remontoi itselleen suurimman asunnon. Lapset ovat hänen luonaan joka toinen viikko.

Luulisi, että asuminen appiukon kanssa samassa rappukäytävässä pienkerrostalossa on kiusallista eron jälkeen. Ei se kuulemma ole.

– Pekan isä on yhä hyvä ystäväni.

Pekka Vihervalli jäi perheen entiseen asuntoon puukoulun toiseen päätyyn. Uusi asuinjärjestely tuntui luontevalta.

– Päätimme jatkaa tiiviinä perheyksikkönä erosta huolimatta. Kun asumme lähekkäin, lapset voivat juosta pihan yli asunnosta toiseen.

Molemmista tuntui raskaalta ajatus, että ei näkisi lapsia kokonaiseen viikkoon.

Vanhemmat hoitavat suurimman osan lasten asioista edelleen yhdessä. He käyvät kahdestaan vanhempainilloissa ja lomia vietetään perheenä.

Ikoneja olohuoneen seinällä. Vieressä on pyöreä peili, josta kuvastuu nainen, lapsi ja kaksi koiraa.
Ikonien lisäksi uskonnollinen kitsch viehättää. Seinällä on klassikko, jossa suojelusenkeli vartioi jokea ylittäviä lapsia.Johanna Talasterä / Yle

Eksän naapurina on joskus piinallista

Varsinkin eron alkuhetkillä toisen kohtaaminen jopa useamman kerran päivässä teki kipeää.

– Vanhat tunteet ja eroon johtaneet fiilikset istuivat tiukassa.

Eron jälkeen ihminen joutuu rakentamaan oman identiteettinsä uudelleen. Se ei ole helppoa, kun entinen kumppani on koko ajan vieressä.

– En ole koskaan ennen asunut yksin, joten tämä on ollut minulle kasvun paikka.

Anna muutti pois kotoa 19–vuotiaana. Silloin hänellä oli kämppäkaveri. Heti perään hän muutti Pekan kanssa yhteen. Nyt hän on saanut tilaa itselleen.

– Nautin siitä, että on omat säännöt ja omat sotkut siivottavaksi.

Ei satunnaisia deittikumppaneita kotiin

Nyt vuoden kuluttua erilleen muuttamisesta Anna Vihervalli on kiitollinen siitä, että on pystynyt juttelemaan vaikeistakin asioista entisen puolison kanssa.

Jossain vaiheessa molemmat alkoivat tapailla uusia ihmisiä. Mustasukkaisuus nosti päätään. Deittailussa tarvitaan hienovaraisuutta, kun ex–kumppani asuu naapurissa.

– Kotiin ei voi tuoda hetken tuttavuuksia. Eikä voi riehaantua vastuuttomaksi sinkuksi.

Kummallakaan ei ole uutta rakastettua asuinkumppanina. Todennäköisesti se on jossain vaiheessa edessä.

Anna Vihervalli on joutunut miettimään rooliaan toisen ihmisen elämässä. Hän pohtii millaiseksi rooli muuttuu, jos ex–puolison luokse muuttaa uusi rakastettu.

Kenkiä ja mehumaija hyllyllä vanhan kerrostalon rappukäytävässä.
Kengät voi jättää porraskäytävään, koska talon asukkaat ovat ystäviä. Johanna Talasterä / Yle

Yhteinen haave vanhasta talosta maalla romuttui osittain eron myötä. Unelmasta on rippeet jäljellä, koska molemmat jäivät eron jälkeen asumaan koululle.

– Joutuu kasaamaan kaiken uudelta pohjalta, jos jompi kumpi tai molemmat löytävät kumppanin.

Vihervalli pohtii miltä tuntuu nähdä entinen puoliso ensimmäisen kerran uuden rakkaan kanssa yhteisellä pihalla.

– Kyllä siinä tilanteessa joutuu vähän itseään keräilemään.

Uudella kumppanillakaan ei tule olemaan helppoa. Kaikki eivät uskalla hypätä mukaan näin tiiviiseen perhekuvioon.

– Täytyy olla aika vahva tyyppi. Ei tähän sovi kovin tiukkapipoinen ihminen.

Jääkaappia ei tarvitse jakaa

Joskus parisuhteessa toinen ihminen ärsyttää tosi paljon. Kun päälle lastataan eroon liittyvät ristiriidat, toisen läsnäolo arjessa ei ole aina mukavaa. Onneksi on omat asunnot. Samalla jääkaapillä käyminen olisi vaikeampaa.

– Välimatkaa on muutama kymmenen metriä. Jos toinen ottaa kovasti päähän, voin lähteä kotiin ja laittaa oven kiinni.

Perheen lapset näyttävät sopeutuneen uuteen tilanteeseen. Inkeriltä kysyttiin vastikään kouluterveydenhoitajan vastaanotolla vanhempien erosta. Tyttö kertoi voivansa hyvin.

Karan koulun entinen opettajien asuntola Hausjärvellä.
Karan entisellä kyläkoululla kaikilla on oma asunto, mutta pihaa ja kasvimaata hoidetaan yhdessä. Johanna Talasterä / Yle

– Lapsista on ihanaa käydä perheenä retkellä, lähteä Lintsille ja grillata pihalla.

Eivätkä aikuiset riitele. Perhettä hajalle repinyt kireys on helpottanut.

– Kaikki on sujunut loppujen lopuksi ihmeen hyvin. Ei ole jouduttu kiristelemään hampaita.

Anna Vihervalli työskenteli aiemmin Hyvinkäällä käsityöopettajana. Hänen puolisonsa on erityisopettaja.

Tällä haavaa molemmat ovat töissä läheisessä pienryhmäkodissa, Anna ohjaajana ja Pekka opettajana. Eli nyt eron jälkeen he myös työskentelevät yhdessä.

– Kumpikaan ei vielä ole suunnitellut vaihtavansa työpaikkaa, jotta ei tarvitsisi viettää työpäiviä yhdessä.

Rakastavaisista kavereiksi

Elämänfilosofia ja musiikkimaku yhdistävät Anna Vihervallia ja hänen entistä miestään.

Molemmilla on kasvoissa lävistyksiä ja tatuointeja eri puolilla kehoa. He käyvät rokkikeikoilla ja muutama vuosi sitten koulun tiluksilla järjestettiin punkfestivaali.

Kaksi koiraa ja nuori nainen omenapuun alla.
Käsityöt ovat rakkain harrastus. Päällä on itse neulottu islantilainen villapaita. Johanna Talasterä / Yle

Yhdistävät tekijät auttavat tulemaan toimeen.

Törmäyksiäkin tulee. Olivathan ristiriidat alun perin syynä siihen, että roihuavan rakkauden raunioille rakennetaan nyt kaverisuhdetta.

– Ilman konflikteja rakkaus olisi luultavasti kestänyt.

Romanttinen suhde päättyi, mutta molemmilla on vahva tahto pitää kiinni perheestä – ja ystävyydestä.

Menneisyys nostaa välillä pintaan ikäviä muistoja. Silti tuntuu hyvältä, että entistä elämää ei ole täytynyt jättää taakseen kokonaan.

Jonkinlainen luottamus on eron jälkeen edelleen tallella.

– Tuntuu turvalliselta, kun toinen on kaikesta huolimatta yhä vierellä.