Jussi Turpeisen tie vei rokkikoulun oppilaasta Yön kitaristiksi – ja takaisin samaan kouluun opettamaan

Vahvat persoonat ovat opettaneet Doobylle mikä muusikon ammatissa on tärkeintä.

suomirock
Jussi Turpeinen
Jussi Turpeinen on palannut Kokkolaan juurilleen.Sebu Björklund/Yle

Kolmekymmentä vuotta sitten aika monen muun nuoren kolttiaisen tavoin eräs Dooby unelmoi rokkitähteydestä ja oli Alf Myllärin vetämän rokkikoulun toiminnassa mukana.

Lähes 30 vuotta myöhemmin sama Dooby, eli Jussi Turpeinen on samaisen Kokkolan Rokkikoulun toiminnanjohtajana ja sitä myöten ympyrä on sulkeutunut. Väliin kuitenkin mahtuu yhtä sun toista.

Nuorena poikana Turpeiselle ei liiemmin koulunkäynti maistunut.

Kun kaukaa viisas ala-asteen opettaja Raimo Tanskanen kuulutti keskusradiossa kaverukset luokseen niin Turpeinen oli varma, että taas oli jälki-istuntoa tiedossa.

Opettaja oli kuitenkin päättänyt, että pojat aloittavat nyt musisoinnin, vaikkei koulussa siihen aikaan juuri soittimia ollutkaan. Kouluun hommattiin urut ja basso, ja sen jälkeen pojat jäivätkin iltapäivisin vapaaehtoisesti koululle soittelemaan.

– Rupesin himassa ruinaamaan soittimia, ja mä halusin basson. Isä sanoi, että et saa bassoa, koska bändissä huonoin kitaristi pannaan soittamaan bassoa. Sä saat kitaran.

Moni päätyi ammattimuusikoksi

Pikkuhiljaa Turpeinen ajautui mukaan Alf Myllärin vetämän rokkikoulun toimintaan. Rokkikoulussa nuoret muusikonalut laitettiin heti soittamaan yhteen eri kokoonpanoihin.

Oli paratiisi, kun sai hengailla samantyyppisten kanssa, kuunnella rokkia ja seurata kun vanhemmat nuoret jammailivat.

Koulunkäynti kärsi entisestään.

Rokkikoululla ei ollut varsinaisia aukioloaikoja, vaan siellä sai hengailla niin kauan kuin ovet olivat avoinna. Tämän takia niin moni samaan aikaan rokkikoululla opiskelleista nuorista päätyi myös ammattimuusikoiksi, Turpeinen toteaa.

– Tekemiseen pitää olla aikaa. Yksi kritiikki nykyaikaista koulujärjestelmää kohtaan on, että meillä ei ole aikaa tulla mestareiksi eikä neroiksi, koska me käytämme parhaat vuodet ja parhaat tuntimme koulussa.

Koulutus loppuun mutkan kautta

Peruskoulun jälkeen Turpeinen lähti opiskelemaan musiikkia Turkuun. Ensimmäistä kertaa ei kukaan ollut katsomassa perään, ja piti huolehtia itsestään. Myös opinnot alkoivat sujua eri tavalla.

Konservatorion kaksoistutkinnon ja ylioppilastutkinnon jälkeen tie vei Helsinkiin. Turpeiselle aukesivat ovet musiikkiopintoihin ammattikorkeakouluun, matematiikan laitokselle yliopistoon sekä teknilliseen korkeakouluun. Näistä kolmesta matematiikka vei voiton.

Seuraavat vuodet arki oli Kalliossa asustelevalle nuorelle muusikolle ja opiskelijalle kutakuinkin sitä, että alkuviikosta hoidettiin opinnot ja loppuviikosta käytiin keikoilla tienaamassa rahaa.

Samalla näyttäytyi muusikonuran raadollisempi puoli. Se innosti panostamaan opintoihin, ettei loppuelämä olisi pelkästään soittamisen varassa.

– Sain matikan tutkinnon suoritettua ja ajattelin, että onpahan jotain kättä pitempää. Ei ehkä viisikymppisenä jaksa enää vetää Charlie Brownia baarin nurkassa.

Vuosi 2016 ja käänteentekevä puhelu

Jussi Turpeinen oli asettunut perheineen asumaan Kokkolaan, ja kaupunginteatterilta oli löytynyt mukava pesti.

Lokakuussa 2016 puhelin soi. Olli Lindholm soitti, ja kysyi mikä on varaustilanne, pääsetkö Yöhön? Bändillä oli käynnissä joulukuuhun asti kestävä kiertue, ja sen aikaa kaiken täytyi pysyä salassa.

Tammikuussa julkaistiin uutinen, että Yö-yhtyeestä oli erotettu kaksi jäsentä ja kaksi uutta otettu tilalle. Siitä alkoi aikamoinen soppa, jota selvitettiin aina käräjäoikeudessa asti.

Turpeinen oli työskennellyt Ollin kanssa aikaisemminkin, joten täysin tuntemattomaan hän ei loikannut. Kuitenkin ensimmäisissä yhteisissä harjoituksissa, jo ennen ensimmäisen biisin soittamista alkoi Turpeisen puntti tutista.

Lindholm nimittäin kyseenalaisti hänen soittokamansa ja kysyi "missä se miesten kitara on". Olli Lindholmille ei kelvannut stratocaster-mallinen soitin, vaan sen piti olla Gibson Les Paul.

– Laitoin sellaisen tilaukseen ja kaikki oli tyytyväisiä, paitsi minä. Se oli täysin vieras instrumentti mulle. Mä sillä sitten soittelin melkein sen kolme vuotta koska se kuului konseptiin.

Yö-yhtye poseeraa SuomiLOVEn lavalla.
Yö-yhtye Ylen SuomiLove-ohjelmassa.Atte Mäläskä

Olli Lindholmin kuolema pysäytti

Oli aurinkoinen, kaunis talvinen aamupäivä. Jussi Turpeinen oli vetämässä kitaratuntia Kokkolan konservatoriolla, kun yhtäkkiä puhelin soi.

Näytöllä luki Ari Toikka, eli Yön rumpali. Jussi tiesi, että heillä ei ole tapana soitella, ellei asia ole erityisen tärkeä, joten hän poistui luokasta pahoitellen ja otti puhelun vastaan.

– Ari sanoi mulle että Olli on kuollut. Mä luulin aluksi että se pelleilee, että mitä sä nyt oikein juttelet. Mutta ei, kello oli kymmenen aamupäivällä ja Ari sanoi että kahdeltatoista tämä menee lehdistöön, koita reagoida asianmukaisesti.

Puhelun jälkeen Turpeinen päätti luennon, hyppäsi autoon ja pääsi hädin tuskin Kokkolan keskustan läpi kotiin Ykspihlajaan.

Auto jäi parkkiin, Turpeinen haki kahvin ja lähti merenjäälle kävelemään muutamaksi tunniksi sulattelemaan tapahtunutta.

– Oli tosi vaikea ymmärtää sitä tilannetta. Meidän työskentely oli niin isoa ja nousujohteista siihen asti. Suru ei tullut siinä vaiheessa, vaan tuli sellainen turta ensin. Ja vaikka palasin viikon päästä duuniin, niin jälkeenpäin kun miettii, ajasta ei juurikaan ole muistikuvia. Kun hautajaiset lähestyi, sitten alkoi suru.

Paluu Rokkikoululle

Surun ja ystävän menettämisen lisäksi Jussi Turpeinen jäi Olli Lindholmin kuoleman myötä myös työttömäksi. Toki kitaratunnit jatkuivat, mutta päätoimi eli keikkailu loppui kertaheitolla.

Kokkolan kokoisessa kaupungissa ei myöskään ole määräänsä enempää työmahdollisuuksia tarjolla muusikolle, joten tilanne oli haastava.

Sattumoisin aukesi haettavaksi Rokkikoulun toiminnanjohtajan virka. Työ oli monella tavoin vastaavaa, kuin mitä Jussi oli tehnyt jo yli kymmenen vuoden ajan Järvenpäässä, joten periaatteessa homma oli tuttua.

Juhannuksen kynnyksellä puhelin soi kesken pizzansyönnin. Nuorisotoimenjohtaja ilmoitti, että valinta oli tehty. Aurinko paistoi jälleen kerran ja hetki oli Turpeiselle ikimuistoinen.

Dooby, tai Jussi Turpeinen oli jälleen takaisin Rokkikoululla. Ero edelliseen visiittiin tosin on se, että nyt rokkikoululla pyörii joukko uusia Doobyja, ja Turpeisella on repullinen perintöä jaettavanaan konkareilta, kuten Alf Mylläri ja Olli Lindholm.

– Ei tässä mulle paljon vaihtoehtoja jää. Kyllä se on se "learning by doing", se Alfin homma. Jengi pitää heittää sinne tietyssä mielessä "syvään päähän" heti ja katsoa kiinnostaako soittaminen ylipäätään.

Toimittajana on Sebu Björklund.