22-vuotias Joonas Pesu jäi työttömäksi ja sitten koukkuun frisbeegolfiin – siivouspesti antoi elämän takaisin: "Juoksin 8 tuntia kiekon perässä"

Työkykypäiviä muistuttavia virkistysretkiä tarvitsevat myös työttömät ja muut avoimien työmarkkinoiden ulkopuolella olevat. Joonas Pesu osallistui syysretkelle, joka sai hänet arvostamaan luonnon rauhaa.

työkyky
Joonas Pesu
Joonas Pesu ei vielä tiedä mitä vuoden lopussa päättyvän palkkatukijakson jälkeen hänen arjessaan tapahtuu. Antro Valo / Yle

Puoli tuntia pitkospuita ja metsäpolkuja takana, edessä jyrkkä nousu portaita pitkin lähes pystysuoralla Katajavuoren kallioseinämällä Repoveden kansallispuistossa.

Noin 80 retkeilijän joukko aloittaa tasatahtisen nousun kohti korkeuksia ja kansallispuiston komeimpia maisemia vuoren laen näköalapaikalle.

– Kuinka paljon näitä portaita on, puuskuttaa joku.

– En tiiä, kuuluu jonosta tuhahdus.

Vaikka yli 200 askeleen nousu teettää monelle töitä, on henki joukossa hyvä. Tyytyväinen puheensorina jatkuu viimeistään ylhäällä olevalla taukopaikalla, josta on avoimet näkymät kaukana alapuolella avautuvaan järvimaisemaan.

retkeilijöitä jonossa portaissa Repoveden kansallispuistossa
Katajavuoren näköalapaikalle Repovedellä pääsee kapuamalla runsaat 200 porrasta.Vesa Grekula / Yle

Tunnelma on kuin minkä tahansa työpaikan virkistys- tai työkykypäivän retkeltä.

Mutta nyt ei olla nauttimassa maisemista työnantajan kustannuksella. Retkeläiset ovat muun muassa pitkäaikaistyöttömiä ja tukityöllistettyjä, joille kouvolalainen kuntouttavaa työtoimintaa järjestävä Parik-säätiö on halunnut järjestää virkistyspäivän.

Töitä suhteilla – jos niilläkään

Yksi osallistujista on 22-vuotias Joonas Pesu. Hän opiskeli peruskoulun jälkeen asiakaspalvelua ja myyntiä ja valmistui merkonomiksi Kouvolan seudun ammattiopistosta vuonna 2016.

Valmistumisensa jälkeen Pesu oli siviilipalveluksessa päiväkodissa. Sen jälkeen oli vuorossa vuoden kestänyt työttömyysjakso.

Pesu huomasi, että töiden saaminen on vaikeaa. Oman kokemuksensa ja kaveripiirinsä perusteella hänellä onkin selvä näkemys siitä, miten töitä saa parhaiten.

– Suhteilla, tokaisee mies.

– Mutta sittenkin pitää vielä pystyä erottumaan joukosta. Sen joutuu jokainen itse ratkaisemaan, miten erottua.

Nyt Joonas Pesulla on palkkatuella järjestynyt työpaikka. Hän työskentelee Kouvolan korttelikodit -yhdistyksen KotiApu -palvelussa, jonne hän pääsi TE-toimiston kautta tämän vuoden alussa.

Vielä muutaman kuukauden ajan jatkuva työ on käytännössä vanhusten auttamista siivoustöissä. Päivät ovat viiden tunnin mittaisia.

– Imuroin ja pesen lattioita enimmäkseen, joskus ikkunoitakin.

Joonas Pesu, retkeilijöitä Repovedellä
Joonas Pesu keskittymässä Repoveden luontoon eräoppaan johdolla.Vesa Grekula / Yle

Pesu sanoo pitävänsä työstään. Hänet otettiin työpaikalla hyvin vastaan, ja henki on kaikin puolin hyvä.

Työstä on Pesun mukaan ollut hyötyä kotioloihinkin.

– Olen oppinut siivousniksejä, joilla kodin saa nopeammin ja helpommin pidettyä siistinä.

Ennen nykyistä pestiä Pesulla oli suuria ongelmia elämänhallinnassa.

Päivärytmi sekaisin

Työttömyydellä oli monenlaisia varjopuolia. Arjen päivärytmi kääntyi lähes päälaelleen.

Illat kuluivat myöhään yöhön kavereiden kanssa videopelejä pelaten. Aamut ja aamupäivät Pesu nukkui. Kesällä hän innostui frisbee-golfista niin paljon, että se koukutti kunnolla päivisin ennen illan pelisessioita.

– Saatoin juosta kahdeksankin tuntia kiekon perässä, hymähtää Pesu.

Nyt hän kertoo olevansa tyytyväinen siihen, että rytmi on toisenlainen. Korttelikotiyhdistyksen töistä on elämään tullut Pesun sanojen mukaan perusrutiinia.

– Suunta on selvä, kun on työpaikka mihin mennä ja aamuisin on herättävä.

reittikyltit Repovedellä, reittiviitoitus
Repovedellä ensi kertaa retkeilleen Joonas Pesun mielestä reitit ovat vaativia, mutta niistä kyllä selviää "tavallinenkin tallaaja".Vesa Grekula / Yle

– Kun menee ajoissa nukkumaan, pystyy nauttimaan täysillä seuraavasta päivästä.

Repoveden kokemuksen perusteella Pesu löytää myös selvän eron luonnossa vaeltamisen ja frisbeegolfkentällä kävelemisen ja heittelyn välillä.

– Metsässä käveleminen on leppoisampaa maisemien katselua. Kiekon heittelyssä koriin on mukana kilpailuhenki.

"Onneksi oli aidattuja näköalapaikkoja"

Repoveden kansallispuistossa Pesuun tekevät vaikutuksen komeat kallio– ja järvinäkymät, muun muassa parin sadan portaan päässä odottava Katajavuoren näköalapaikka.

– Tosin korkeat paikat eivät oikein ole minun juttuni. Onneksi siellä on aidattujakin paikkoja. Niiltäkin pääsee ihailemaan maisemia, eikä tarvitse ihan reunoille mennä.

retkeilijöitä Repoveden kansallispuiston Katajavuorella
Repoveden maisemat muun muassa Katajavuorella tekivät vaikutuksen kuntouttavassa työtoiminnassa mukana olevaan Anne Vähämaahan (edessä).Vesa Grekula / Yle

Harvoin tarjolla

Repoveden reissun on rahoittanut maakunnallinen osuuspankki. Päivän tarkoituksena oli lisätä avoimien työmarkkinoiden ulkopuolella olevien työ- ja toimintakykyä sekä hyvinvointia.

Vajaalle puolelle osallistuneista käynti yhdessä Suomen suosituimmista kansallispuistoista on ensimmäinen laatuaan. Useimmille se on myös ensimmäinen mahdollisuus osallistua työpaikkojen työkyky- ja virkistyspäiviä muistuttavaan tapahtumaan.

Vaikka Joonas Pesu sanoo pitävänsä asiakaspalvelua sisältävästä työstään, hän on innoissaan myös Repovedelle järjestetystä virkistyspäivästä ja pienestä vaihtelusta arjen keskellä.

– Kyllähän tämmöinen luonnossa kävely on ihan erilaista kuin normaali työnteko. Kaiken lisäksi täällä oli tarjolla hyvää grilliruokaa, jota ei paljoa ole tänä kesänä ehtinyt maistelemaan.

Vastaavia reissuja on ollut harvoin tarjolla.

– Viimeksi olen tainnut olla luontoretkellä noin 6-vuotiaana jossain lapsuuden kotimetsikössä, muistelee Pesu.

retkeilijöitä Repoveden kansallispuistossa, työttömille ja kuntouttavan työtoiminnan asiakkaille järjestetty virkistysretki
Tukityöllistetyille ja pitkäaikaistyöttömille järjestetty virkistyspäivä sisälsi oman valinnan mukaan joko kolmen tai viiden kilometrin mittaisen patikoinnin Repoveden kansallispuiston Ketunlenkillä.Vesa Grekula / Yle

Työttömille ja muille avoimien työmarkkinoiden ulkopuolella oleville tarkoitettujen virkistyspäivien yleisyydestä ei ole tarkkaa tietoa. Vuosittain niitä joka tapauksessa järjestetään muodossa tai toisessa.

– Hyvinvoinnin ja toimintakyvyn kohottaminen ovat esimerkiksi työttömien yhdistyksissä ihan toiminnan ydintä. Olisin hämmästynyt, jos yhdistyksissä ei jotain virkistyspäivää kerran vuodessa järjestettäisi, sanoo Työttömien keskusjärjestön toiminnanjohtaja Jukka Haapakoski.

Haapakosken mukaan virkistyspäivien järjestäminen on yhdistyksille myös kustannuskysymys, koska retkien ja tapahtumien järjestäminen maksaa.

retkeilijöitä grillaus- ja taukopaikalla Repoveden kansallispuistossa
Virkistyspäivän taukoon kuuluivat perinteiset retkieväät kuten grillimakkarat ja tikkupullatVesa Grekula / Yle

Yksi keino kustannusten alentamiseen voi olla yritysten saaminen mukaan tapahtumien järjestelyihin. Se edellyttää Haapakosken mukaan verkostoitumista eli käytännössä hyviä suhteita paikallisiin yrityksiin.

– Esimerkiksi Lapissa työttömille on järjestetty yhteistyössä retkiä tuntureille vaikkapa jonkin yrityksen omistamalle laavulle, ja tätä kautta on saatu kustannuksia pienemmäksi.

Kouvolan Repovedellä virkistyspäivään osallistuu Joonas Pesun lisäksi kaksi bussilastillista tukityöllistettyjä sekä pitkäaikaistyöttömiä ohjaajineen.

Kouvolalainen kahvilatyöntekijä Anne Vähämaa kertoo retkeilleensä aiemminkin, mutta ei tällä tavalla.

– En ole koskaan aikaisemmin liikkunut luonnossa eräoppaan johdolla. Tämä on ollut hirveän mielenkiintoista.

Vähämaa on ollut kuntouttavassa työtoiminnassa Parik-säätiöllä runsaat kaksi vuotta. Retki tuo hänellekin virkistävää vaihtelua kolmen päivän työviikkoihin, mutta nimenomaan työ on se, jota hän kaipaa.

– En varmaankaan pärjäisi ilman töitä vain kotona olemalla. Olen mielenterveyskuntoutuja, ja työ antaa todella paljon. Varsinkin kun huomaan, että jaksan olla siellä ja näen muita ihmisiä.

retkeilijöitä Repoveden Määkijänsalmessa Ketunlossilla, eräopas Markku Toimela
Virkistyspäivän loppusuoralla retkeläiset joutuivat hinaamaan itsensä veden yli kymmenen hengen ryhmissä Määkijänsalmen Ketunlossilla. Eräopas Markku Toimela viittilöi ohjeita.Vesa Grekula / Yle

Joonas Pesu ei vielä tiedä, mitä aikoo tehdä kuluvan vuoden lopussa päättyvän tukityöllistämisjakson jälkeen.

–Ei minulla mitään suuria haaveita ole. Haluaisin vain oppia jotain uutta.

Frisbeegolfiakaan hän ei ole hylännyt, vaikka kenttien kiertäminen onkin töiden takia harventunut.

– Se on nykyään sellaista hauskanpitoa kavereiden kanssa – jos on aikaa ja hyvä sää.