Yagmur Özberkan: Vierasmäärä, soittolista, tavat ja perinteet – hääjärjestelyt tuntuivat kaaokselta

Suomalaisissa häissä budjetti on noin 15 000 euroa. Budjetti olikin aika lailla ainoa asia, joka omissa häissäni oli suomalaisessa mittakaavassa, kirjoittaa Yagmur Özberkan blogissaan.

häät (perhejuhlat)
Yagmur Özberkan
Karoliina Simoinen / Yle

Jos minun pitäisi kuvailla häävalmisteluja yhdellä sanalla, se sana olisi kaaos.

Vietimme elokuussa häitä, joita oli odotettu yhdeksän vuotta. Mainitsin edellisessä blogissa kumppanini, eli nykyisen aviomieheni, olevan kurditaustainen.

Kumppanini tausta ei ole ollut täysin ok kaikille perheenjäsenilleni, ja siksi odotimme hyväksyntää suhteellemme. Sitä odotellessa vierähti yhdeksän vuotta. Tänä vuonna meillä olikin edessämme 10. vuosi yhdessä sekä Turkki-Kurdi-Suomi -häät järjestettävänä. Emme osanneet edes kuvitella mihin olimme ryhtyneet.

Mitä tulee häihin ja hautajaisiin, olen täysin turkkilainen. Tällä olen tarkoittanut, että pidän kiinni turkkilaisista tavoista ja perinteistä, kun on kyse häistä tai hautajaisista. Hääjärjestelyjen aikana tajusin, ettei niin ole.

Yhdeksän vuoden odottamisessa oli ainakin yksi hyvä puoli. Nyt meillä oli säästöjä, ja pystyimme maksamaan häät itse. Suomalaisissa häissä on keskimäärin satakunta vierasta ja budjetti noin 15 000 euroa (siirryt toiseen palveluun). Budjetti oli aika lailla ainoita asioita, joka pysyi suomalaisten häiden mittakaavassa.

Hyvien tapojen mukaista on kutsua varmuuden vuoksi kaikki, jopa naapurin serkkutyttö, joka vierailee kaupungissa häiden aikana.

Eniten jouduimme vääntämään vierasmäärästä – milloin kenenkin kanssa. Turkkilaisissa sekä kurdilaisissa häissä vieraita on vähintään 300. Vieraista päättävät sulhasen ja morsiamen vanhemmat. Hyvien tapojen mukaista on kutsua varmuuden vuoksi kaikki, jopa naapurin serkkutyttö, joka vierailee kaupungissa häiden aikana.

Mieheni kanssa olimme päättäneet asettaa rajan 150 vieraaseen. Se tarkoitti sitä, että itse päättäisimme 50 vieraasta ja molempien vanhemmat saisivat kutsua 50. Osaa vanhempiemme kutsumista vieraista emme olleet koskaan edes tavanneet, mutta, yhteisöllisyyden nimissä tämä oli ok.

Lopulta jouduimme joustamaan myös 150 vieraan määrästä. Mieheni suku on suurempi, siihen kuuluu 30 ihmistä. 50 vierasta olisi tarkoittanut, että hän saa kutsua vain 20 ihmistä suvun ulkopuolelta. Lopulta anoppini sai kutsua vieraita niin, että häissä oli yhteensä 170 vierasta.

Hankalaa oli, että emme missään vaiheessa voineet olla varmoja vanhempiemme kutsumien vieraiden määrästä. Yhtä perhetuttua lukuun ottamatta kukaan ei ilmoittanut meille tulostaan, vaikka hääkutsuissa olimme sitä pyytäneet. Siispä jouduimme soittelemaan kutsuttujen perään.

Halusimme viettää häitämme aikuisten kesken, ilman lapsia. Ilmoitimme asian kutsukorteissa, jotka lähetettiin vieraille kaksi kuukautta ennen häitä.

Lasten jättäminen häiden ulkopuolelle oli monelle outo ajatus.

“Ei häät ole mitään ilman lapsia“, eräs vieraistamme sanoi minulle, kun yritin selittää hänelle asiaa. Olimme kuitenkin kumppanini kanssa päättäneet, että lähisukulaisten lapset voisivat tulla, mutta muiden vieraiden lapsista oli pakko karsia. Itse hääpäivänä salissa juoksenteli kuitenkin noin 25 lasta.

Hääparina meidän oli pakko tanssia taukoamatta tasapuolisesti sekä turkkilaisia että kurdilaisia kappaleita. Emme halunneet, että kukaan myöhemmin olisi sanonut esimerkiksi että “morsian se ei kauheasti kurdilaisia tansseja tanssinut”.

Hääohjelman rakennetta mietimme todella tarkkaan, sillä sen piti olla tasapuolisesti turkkilainen, kurdilainen sekä tietysti suomalainen.

Sulhasen perhe tuli hakemaan minutvanhempieni kodista, kuten molempien kulttuurissa on tapana. Turkkilaisten perinteiden mukaisesti veljeni odotti ovella, eikä suostunut päästämään sulhasta sisälle ennen kuin sai häneltä nimellisen summan rahaa. Siviilivihkiminen tapahtui juhlapaikalla.

Tarjoilimme suomalaista ruokaa, turkkilaistaustaisen kokin tekemänä. Kakunleikkuu tapahtui kurdilaisittain, eli sulhasen sisko, serkut sekä ystävät tanssivat sulhaselle kakkutanssin kakkuveitsi kädessä. Tanssin aikana sulhasen pitää antaa taas vuorostaan tanssijoille rahaa, jotta he luovuttaisivat veitsen hänelle. Tämän jälkeen ohjelmassa oli kenkäleikkiä, kimpunheittoa suomalaisittain sekä sulhasen yllätysnumero, eli tanssiesitys minulle sekä vieraille.

Tasapuolisuuden nimissä häissä tanssittiin kahdeksan tuntia turkkilaisen sekä kurdilaisen musiikin tahdissa. Valmistelimme sulhaseni kanssa DJ:lle musiikkilistan, jossa oli sekä turkkilaisia että kurdilaisia kappaleita.

Hääparina meidän oli pakko tanssia taukoamatta tasapuolisesti sekä turkkilaisia että kurdilaisia kappaleita. Emme halunneet, että kukaan myöhemmin olisi sanonut esimerkiksi että “morsian se ei kauheasti kurdilaisia tansseja tanssinut”.

Olivatko kaikki tyytyväisiä häihin? Eivät tietenkään. Jonkun mielestä häissä oli soinut liian vähän kurdilaisia kappaleita ja toisesta oli tuntunut siltä, että hän oli discossa eikä häissä. Jokainen, joka on häitään suunnitellut tai viettänyt, tiedostaa varmasti sen, ettei kaikkia voi miellyttää. Ei sitten millään.

Emme ehkä päässeet yhteisymmärrykseen kaikissa hääjärjestelyissä vanhempien ja vieraiden kanssa, mutta yhdestä asiasta olimme samaa mieltä. Kaikki olivat juhlistamassa rakkautta ja häitä, joita oli odotettu yhdeksän vuotta. Meidän tehtävänämme oli yrittää yhdistää tavat ja perinteet eri kulttuureista, jotta häät olisivat kaikille mieluisat.

Entä olimmeko itse tyytyväisiä hääjuhlaan. Totta hemmetissä.

Yagmur Özberkan

Kirjoittaja on Turussa asuva toimittaja ja Mahadura&Özberkan radio-ohjelman juontaja. Blogissaan hän käsittelee erityisesti naiseutta.

Blogista voi keskustella 22.09. klo 17.00 asti.

Lue myös:

Yagmur Özberkan: En aio luopua omasta sukunimestäni, vaikka menen naimisiin

Ina Mikkolan kolumni: Olen ollut rakastunut jo vuosia, mutten koskaan tahdo naimisiin

”Suomalaisuuden termiä olisi jo aika laajentaa" – Susani Mahadura ja Yagmur Özberkan haluavat tuoda moninaisuutta näkyvämmin esille