Värikylvyssä maalaustarvikkeita saa maistella: “On tärkeää, että niiden alkuperä tunnetaan”

Porin lastenkulttuurikeskus kasvattaa itse kukkia vauvojen värikylpypajaan. Se haluaa tehdä väreihin tutustumisen mahdollisimman turvalliseksi.

vauvoja värikylvyssä
Värikylpy on pienten lasten taidekasvatusta.

Kuivatut ruiskaunokit rasahtelevat pienissä sormissa. Uteliaimmat ottavat nopeasti myös suutuntumaa. Vaikka terälehdet raapivat herkkiä ikeniä, on sinisissä kukkasissa jotain jännää vetovoimaa.

Porin lastenkulttuurikeskuksen kasvattamat ruiskaunokit ovat osoittautuneet tämän syksyn värikylpypajojen hittimateriaaliksi.

Ne ovat myös Inka Ruusulaakson suosikkeja.

– Ne ovat kivan värikkäitä ja niistä saa hyvän otteen, äiti Mari Ruusulaakso kertoo.

Viona Ratala vasta innoissaan onkin. Värikylpypajasta löydetyt ruiskaunokit olivat hänen ensimmäistä kiinteää ruokaansa.

– Hän aloitti kiinteän ruokailun ruiskaunokeilla ja tyrneillä, eikä sillä perinteisellä perunasoseella, äiti Jenni Ratala naurahtaa.

Värien elinkaari näkyy

Vauvojen värikylvyt kehitettiin Porissa jo vuonna 2003. Ne tarjoavat käsinkosketeltavaa taidekasvatusta.

Koska maalaustarvikkeet päätyvät värikylvyssä herkästi suuhun, on järjestäjien mietittävä tarkkaan, mitä värejä pajassa käytetään.

– On tärkeää, että niiden alkuperä tunnetaan. Me käytämme paljon kotimaisia kasviksia, marjoja ja vihanneksia, sillä Suomessa viljely on aika puhdasta verrattuna moneen muuhun maahan, lastenkulttuurikeskuksen vastaava sunnittelija-ohjaaja Sanna Pajunen-Kyynäräinen toteaa.

Samalla värien elinkaari on helppo näyttää lapsille. Tämän syksyn värikylpypajassa lapset pääsevät itse poimimaan ruiskaunokkeja – kuivattuina tosin, sillä varsinainen puinti on jo hoidettu heidän puolestaan.

– Vauvat hahmottavat silti, mistä värit tulevat. Kun he hierovat kukkaa paperiin, jää siitä kauniin sininen väri, Pajunen-Kyynäräinen toteaa.

Lisää syötäviä kukkasia

Porin lastenkulttuurikeskus kasvatti kokonaisen pellollisen ruiskaunokkeja testimielessä tänä vuonna, sillä sinistä väriä on ollut vaikea löytää luonnon materiaaleista. Esimerkiksi mustikka näyttää paperilla herkästi punertavalta, ei siniseltä.

Nyt kun sopiva sininen kukka on löydetty, on keskuksella jo suunnitelmia tulevasta.

– Suunnittelemme jo ensi kesäksi uutta väripeltoa. Tutkimme, mitä muita syötäviä kukkia voisimme hyödyntää värikylvyssä. Aloitimme sinisestä, joka on vaativin väri, mutta seuraavaksi voimme laajentaa vaikka keltaiseen tai punaiseen, Sanna Pajunen-Kyynäräinen kertoo.