Tutkijat: Pysyvä jako hyvä- ja huono-osaisiin alkoi härkien valjastamisesta aurojen eteen – "Härkä oli kivikauden robotti, joka syrjäytti ihmistyövoiman"

Omaisuuden on oletettu alkaneen keskittyä heti, kun ihminen asettui paikoilleen viljelemään maata. Kahden uuden tutkimuksen mukaan käännekohta tuli vasta tuhansia vuosia myöhemmin.

arkeologia
Härkä vetää auraa märällä pellolla, mies ohjastaa perässä kahlaten.
Neoliittisen ajan lopulla kyntöhärät olivat uusinta uutta, mutta edelleenkin maataloudessa uurastaa satoja miljoonia härkiä. Tämä juhta on töissä riisipellolla Anhuin maakunnassa Kiinassa. Qilai Shen / EPA

Euroopan ja Aasian yhteiskuntien pysyvä jakautuminen hyvä- ja huono-osaisiin asukkaisiin alkoi seitsemän vuosituhatta sitten, ja syynä olivat härät, päätellään kahdessa rinnakkaisessa tutkimuksessa.

Tulokset haastavat sen vakiintuneen käsityksen, että taloudellisen epätasa-arvon juuret ovat ajassa, jolloin ihmiskunta alkoi viljellä ruokaa sen sijaan, että elanto olisi edelleen kerätty ja metsästetty villistä luonnosta.

Merkittävät talouserot syntyivät vasta, kun maasta tuli arvokkaampaa kuin työvoimasta, tutkijat sanovat.

– Auroja vetävät härät olivat neoliittisen kivikauden lopun robotteja, sanoo yhdysvaltalaisen Santa Fe -tutkimusinstituutin (siirryt toiseen palveluun) ekonomisti Samuel Bowles.

Härät olivat työtä säästävää teknologiaa, joka katkaisi vaurauden ja työpanoksen siteen. Sen katoaminen oli perustavanlaatuista taloudelliselle epätasa-arvolle, Bowles sanoo.

– Sama on totta tänäänkin: kasvava taloudellinen epäsuhta niiden välillä, jotka omistivat robotit, ja niiden, joiden työn robotit syrjäyttivät.

Varhaisin maatalous ei ollutkaan käännekohta

Toinen Antiquity-lehdessä (siirryt toiseen palveluun) julkaistuista tutkimuksista esittelee tilastollisia menetelmiä taloudellisen epätasa-arvon vertailuun erilaisissa yhteiskunnissa, eri alueilla ja eri aikakausina.

150 alueen arkeologisilta kaivauksilta saadun datan analyysit osoittivat, että tasa-arvoon repesi syvä kuilu neljä tuhatta vuotta ennen ajanlaskumme alkua – siis vasta useita tuhansia vuosia sen jälkeen, kun maatalous oli alkanut nykyisen Lähi-idän alueella. Eurooppaan taito levisi muuttajien mukana.

– Yllätys ei niinkään ole epätasa-arvon syntyminen vaan se, että sitä oli niin pitkään niin vähän, sanoo tutkimusartikkelin pääkirjoittaja, brittiläisen Oxfordin yliopiston arkeologi Amy Bogaard, joka on Santa Fessä vierailijaprofessorina.

Myös italialaisen Bossonin yliopiston ekonomisti Mattia Fochesato sanoo tulosten osoittavan, että monet maanviljelyksen omaksuneista yhteisöistä pysyivät huomattavan tasa-arvoisina tuhansia vuosia.

Kuokkien aika oli tasa-arvoista

Ennen vuotta 4000 eaa. Lähi-idässä ja Euroopassa viljeltiin pieniä palstoja. Bogaard vertaa niitä tämän päivän siirtolapuutarhoihin.

Kukin perhe kasvatti omalla palstallaan muun muassa emmervehnää ja kauraa sekä linssejä, papuja ja muita palkokasveja.

Maa käännettiin käsikuokilla, tai jos auran eteen jokin eläin satunnaisesti otettiinkin, se oli ikääntynyt lypsylehmä tai muu, jonka päätehtävä ei ollut peltotöissä. Työ vaati väkeä, ja sitä tarvittiin paljon myös vartioimaan varttuvaa satoa villieläimiltä, kertoo Bogaard.

Härkien valjastaminen auroja vetämään mullisti tilanteen. Viljelijät, jotka pystyivät ylläpitämään kyntötöihin erikoistuneita härkiä, pystyivät myös lisäämään viljelypinta-alaansa.

Nykytiedon mukaan ensimmäiset lampaat kesytettiin jopa ennen peltoviljelyä ja lehmätkin niillä main, mutta vetojuhdat vasta 4000 eaa.

Härkien avulla oli mahdollista viljellä kymmenkertaista tai jopa suurempaa maa-alaa kuokkaviljelyyn verrattuna, tutkimus kertoo.

Peltopinta-alansa kasvaessa härälliset myös alkoivat viljellä kasveja, jotka sietivät luonnon stressitekijöitä aiempia viljelykasveja paremmin eivätkä vaatineet yhtä paljon ihmisten huolenpitoa eli työvoimaa, tutkimus kertoo.

Toisella vuosituhannella ennen ajanlaskumme alkua monet viljavainiot ulottuivat jo silmänkantamattomiin ja yhteisöjen jako oli selvää. Niissä oli toisaalta isojen peltojen omistajia ja heidän perillisiään, toisaalta pienviljelijöitä tai täysin maattomia.

Periytyminen kasasi varallisuutta

Toisessa Antiquity-lehdessä (siirryt toiseen palveluun) julkaistussa tutkimuksessa esitellään muutokseen johtanut mekanismi: se, miten tuotantoa rajoittavaksi tekijäksi tuli viljelymaan määrä, kun rajat oli aiemmin vetänyt ihmistyövoiman saatavuus.

– Niin kauan kuin ihmistyövoima oli tuotannon avaintekijä, epätasa-arvo oli rajallista, sillä perheiden tuotantomahdollisuuksissa ei ollut suuria eroja, Fochesato selittää.

Kun peltopinta-ala alkoi olla tärkein tekijä, perheiden erot repesivät. Omaisuutta oli mahdollisuus paisuttaa ja periyttää seuraaville sukupolville.

– Sattuma, voimakeinot tai kova työ ratkaisi, miksi jotkin perheet saivat paljon enemmän kuin toiset. Siitä syntyi raju epätasapaino, Forchesato sanoo.

Nykypäivänä on viljelymaan lisäksi paljon muitakin tuotantotekijöitä, joiden omistamiseen ja hyödyntämiseen tulisi kiinnittää huomiota, painottaa Bogaard.

– Jos ihmiset pystyvät omimaan maan tai muita tuotantojärjestelmän olennaisia tekijöitä, he tekevät niin. Ellei asioiden jakamiseen ole yhteiskunnallisia järjestelmiä, tuloksena on aina epätasa-arvo.

"Epätasa-arvo ei edistänyt vakautta"

Tuoreiden tutkimusten tulokset ovat linjassa aiemman tutkimuksen kanssa, jossa todettiin kivikauden jälkeisen Euroopan taloudelliset erot paljon suuremmiksi kuin Amerikoissa ennen kuin siellä oli vetojuhtia.

Sellaiset tulivat vasta eurooppalaisten mukana.

Useiden yhdysvaltalaisten yliopistojen yhteisessä tutkimuksessa jäljitettiin vaurauden jakautumista 63 alueen arkeologisista löydöistä eri puolilta maailmaa.

Arkeologeja kaivamassa kivirakennuksen raunioita. Taustalla korkeita vuoria.
Muun muassa täältä Bridge Riveristä Kanadan Brittiläisestä Kolumbiasta löytyi arkeologisissa kaivauksissa aineistoa taloustutkimukseen. Anna Prentiss / Montanan yliopisto

Myös tuossa tutkimuksessa, joka julkaistiin toissa vuonna Nature-lehdessä (siirryt toiseen palveluun), taloudellisen epätasa-arvon synty osui yksiin sen kanssa, missä määrin ihmiset ryhtyivät hyödyntämään vetojuhtia ja muita isoja nisäkkäitä. Kehityksen pääteltiin jatkuneen soturien käyttämiin ratsuihin ja myös poliittisen vallan keskittymiseen.

– Iso epätasa-arvo ei edistänyt muinaisten yhteiskuntien poliittista vakautta. Sitä kannattaisi miettiä, kun tiedetään erittäin suuret erot omassa maassamme, sanoi tutkimukseen osallistunut Montanan yliopiston (siirryt toiseen palveluun) antropologian professori Anna Prentiss.

Yhdysvaltain nykyinen epätasa-arvo on kaikkien aikojen suurimpia koko maailmassa, muistutti tutkimusartikkelin pääkirjoittaja, Washingtonin osavaltioylipiston (siirryt toiseen palveluun) arkeologian ja kehitysantropologian professori Tim Koehler, tutkimuksen julkaisun yhteydessä.

Lue myös:

Maailmassa on 182 biljoonaa euroa yksityistä varallisuutta: Miljonäärit omistavat siitä puolet