Analyysi: Entinen ay-pomo, pääministeri Rinne saattaa kompastua työmarkkinoiden ongelmiin aivan kuten edeltäjänsä Sipilä

Talouspolitiikan pohja murenee, jos työmarkkinajärjestöt eivät anna hallitukselle tehokasta vetoapua.

työmarkkinapolitiikka
Ministrar presenterar budgeten före 2020 den 17 september 2019.
Antti Rinteen hallitus julkisti budjettiriihessään 25 toimenpidettä työllisyyden kohentamiseksi. Lehtikuva

Suomen edellinen pääministeri Juha Sipilä (kesk.) johti maata yritysjohtajan ottein. Hän joutui huomaamaan, että se oli virhe. Sipilä ymmärsi asian liian myöhään.

Nykyinen pääministeri Antti Rinne (sd.) on alkanut johtaa maata ay-johtajan tyyliin.

Sekin lienee virhe. Rinteellä on kuitenkin vielä aikaa korjata otettaan maan peräsimestä.

Sipilä ja Rinne toteuttavat hyvin erilaista politiikkaa. Yhdessä suhteessa heillä on kuitenkin yhteistä. Kumpikin pääministeri on tupannut sekaantumaan työmarkkina-asioihin.

Tuo toimintatapa oli yksi syy Juha Sipilän hallituksen vaalitappioon. Työmarkkina-asiat saattavat osoittautua kompastuskiveksi myös pääministeri Antti Rinteelle.

Aktiivimallia vastustava mielenosoitus Helsingin Senaatintorilla helmikuussa 2018.
Palkansaajajärjestöt vastustivat Juha Sipilän hallituksen työvoimapolitiikkaa laajoilla mielenosoituksilla.Kimmo Hiltunen / Yle

Hallituksen talouspolitiikka perustuu oletukseen työllisyysasteen noususta

Antti Rinteen hallituksen talouspolitiikan pohja lepää sen tavoitteen varassa, että hallitus onnistuu kaudellaan nostamaan työllisyysasteen 72,5 prosentista 75 prosenttiin.

Hallitus otti suuren riskin rakentaessaan ohjelmansa tämän oletuksen pohjalle.

Tavoitteensa saavuttamiseksi hallitus on pyytänyt apua työmarkkinajärjestöiltä. Ne pohtivat eri työryhmissä keinoja työllisyyden kohentamiseen. Onnistumisen edellytykset näyttävät kuitenkin heikoilta.

Yksi syy on se, ettei työnantajajärjestö EK halua auttaa Rinteen punavihreää hallitusta. EK:n mielestä hallituksen talouspoliittinen linja on väärä.

EK suhtautuu urakkaan vastentahtoisesti myös siksi, että pääministeri Rinne otti työryhmiä pystyttäessään käyttöön työmarkkinoiden vanhan, keskitetyn toimintamallin.

EK irrottautui keskusjärjestösopimuksista kaksi ja puoli vuotta sitten. Järjestö ei enää halua ratkoa juuri mitään työmarkkina-asioita niin sanotussa kolmikantapöydässä. Sen sijaan eri alojen liittojen tulee sopia asioista keskenään.

Työmarkkinajohtajat olivat hallitusneuvottelijoiden kuultavana torstaina.
Työmarkkinajohtajat kävivät Säätytalolla kertomassa näkemyksiään hallitusneuvottelijoille.Lauri Heikkinen / Valtioneuvoston kanslia

Työmarkkinaosapuolten näkemykset työllistämiskeinoista eroavat kuin yö ja päivä

Palkansaaja- ja työnantajajärjestöillä on tyystin erilaiset näkemykset siitä, mitä työllisyyden kohentamiseksi pitäisi tehdä.

Palkansaajat kannattavat porkkanamallia, eli sitä, että erilaisia työvoimapalveluja ja tukitoimia lisättäisiin. Tämä on myös Rinteen hallituksen linja.

Työnantajien mielestä keppimalli toisi tuloksia tehokkaammin. Se tarkoittaisi esimerkiksi työttömyysturvan porrastusta ja sosiaaliturvan leikkauksia.

Työmarkkinaosapuolten pitäisi kyetä tulemaan toisiaan vastaan paljon, jotta tulosta syntyisi. Yleensä se työmarkkinoilla onnistuukin, kunhan paine sopimuksen tekemiseen kasvaa kylliksi.

Nyt osapuoliin ei kohdistu minkäänlaista painetta, joka ajaisi ne sopimukseen. Nykyisin, kun palkkaneuvottelut käydään eri alojen liittojen välillä, myöskään maan hallituksella ei ole keinoja tukea ratkaisuja omilla toimillaan.

Eniten työllisyyskehitykseen vaikuttaa palkkaneuvottelukierros

Moni työmarkkina-asiantuntija sanoo, että hallitus ja työmarkkinaosapuolet näpertelevät pienten asioiden kanssa siihen nähden, mikä on hallituksen asettama kokonaistavoite.

Palkkatuen panostaminen on esimerkki tästä. Hallitus korotti palkkatukimäärärahoja ensi vuodelle 24 miljoonalla eurolla. Korotuksen merkitys on olematon. Palkkatuki johtaa ani harvan työttömän pysyvään työllistymiseen.

Työllisyyden kohentuminen riippuu paljolti siitä, kuinka kustannukset pysyvät työmarkkinoilla kurissa ja kehitys tasaisena. Alullaan oleva palkkaneuvottelukierros onkin keskeisin asia, joka vaikuttaa hallituksen työllisyystavoitteeseen.

Työmarkkinaneuvottelujen sarja jatkuu kevääseen saakka. Pitkästä kierroksesta saattaa tulla riitainen.

Todennäköisesti ensimmäinen sopimus syntyy Teknologiateollisuuden ja Teollisuusliiton välillä. Kierros loppuu julkisen sektorin liittojen neuvotteluihin. Niissä korotuspaineet ovat kovimmat muun muassa kikysopimukseen liittyneiden ratkaisujen vuoksi.

On mahdollista, etteivät monet alat tyydy teollisuuden palkankorotusten tasoon. Neuvottelukierros saattaa edetä nousevin huudoin. Jos niin käy, hallituksen työllisyystavoitteen toteutuminen vaikeutuu oleellisesti.

Rakennustyömies kantaa kahta ämpäriä
Palkkatuen avulla vain harva saa pysyvän työn. Tuettuja työllistyy pysyvästi vain yksityiselle sektorille.Henrietta Hassinen / Yle

Huomattava osa työttömistä on nyt vaikeasti työllistettäviä ihmisiä

Sipilän hallituskaudella syntyi pitkälle toistasataatuhatta työpaikkaa. Työttömyyskortistoista poistuneet ihmiset olivat varsin osaavaa työvoimaa.

Nyt hallituksen pitäisi kyetä työllistämään myös paljon heikommassa työmarkkina-asemassa olevia ihmisiä: pitkäaikaistyöttömiä, osatyökykyisiä, vammaisia ja maahanmuuttajia.

Yhdenkin kymmenyksen nousu työllisyysasteeseen on nyt kovan työn takana, vallankin kun talouden suhdanteet ovat heikentyneet.

Hallitus on asettanut tavoitteeksi, että vuoden päästä pidettävään budjettiriiheen mennessä on löydettävä keinot 30 000 uuden työpaikan luomiseen. On kiinnostavaa nähdä, mitä hallitus tekee, jollei tavoitetta saavuteta pehmeillä tukitoimilla.

Koko hallituskauden aikana pitäisi työllisten määrän kasvaa 60 000:lla. Jos hallitus jää kauas tavoitteesta, sen talouspolitiikan pohja romahtaa.

Kysymys kuuluu: Muuttaisiko hallitus kurssiaan oleellisesti, jos niin käy?

Tom Lindgren knäböjer framför omålade fågelholkar. Inomhus, ett fönster bakom. .
Hallitus panostaa nyt paljon vaikeasti työllistyvien tukitoimiin.Tiina Grönroos / YLE

Tanskan työvoimapolitiikasta saatetaan hakea mallia Suomelle

Tuollaisessa tilanteessa hallitukselle saattaisi tulla houkutus muuttaa työvoimapolitiikkaa Tanskan mallin suuntaan, koska Tanskassa työllisyysaste on korkea.

Tanska käyttää kolme kertaa enemmän varoja pehmeisiin työvoimapalveluihin kuin Suomi. Niiden rinnalla siellä aktivoidaan työttömiä myös kovilla keinoilla.

Vaikka Suomi hallitus lisää työvoimapalveluja, rahat eivät riitä vastaavaan panostukseen kuin Tanskassa.

Olisiko pääministeri Rinne siksi valmis käyttämään myös keppiä työllisyyden kohentamiseksi?

Voisiko hän suostua esimerkiksi ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan porrastamiseen, jota työnantajaleiri on ehdottanut?

Moni Rinteen tunteva työmarkkinaekspertti uskoo, että kenties voisi. He sanovat, että Rinne on yllätyksellinen käänteissään. “Hän osaa tarvittaessa käyttää kaikkia keinoja halutessaan ratkaista ongelman“, toteaa yksi heistä.

Rinne yrittänee kuitenkin kaikin keinoin löytää kepin sijaan muita luovia ratkaisuja, koska työttömien aktivoiminen sosiaaliturvan leikkauksilla hajottaisi todennäköisesti hallituksen.

Valtion velan kasvattaminen ja verotuksen kiristäminen olisivat poliittisesti helpompia ratkaisuja kuin työttömien kurittaminen.

TE-byrån i Vasa.
Tanskassa aktiivisiin työvoimapalveluihin käytetään kolme kertaa enemmän varoja kuin Suomessa.Yle/Joni Kyheröinen

Työmarkkinajärjestöillä on houkutus käyttää maan hallitusta työkalunaan

Työnantajaleiristä on vihjattu, että Hakaniemi – eli SAK – määrää hallituksen tahdin.

Epäilyjä ruokkii se, että maan hallituksen johdossa on entinen ammattiyhdistysjohtaja Antti Rinne. Samaten se, että pääministeripuolue SDP:n ministerien avustajakunnassa on paljon ay-liikkeessä työskennelleitä ihmisiä.

Juha Sipilän kaudella palkansaajaleiri syytti maan hallitusta päinvastaisesta kytkystä.

Se katsoi, että hallituksen talouspolitiikka oli vahvasti työnantajaleirin, Elinkeinoelämän keskusliiton, EK:n ja Suomen Yrittäjien, SY:n ohjauksessa.

EK:lla on hyvin vahva yhteys kokoomukseen, SY:llä sekä keskustaan että kokoomukseen.

Tällaisia kytkyjä on ollut maailman sivu, mutta viime vuosina työmarkkinapeli on muuttunut. Se on politisoitunut voimakkaasti.

Nykyisin työmarkkinajärjestöt saattavat pyrkiä yhteistyössä tukipuolueittensa kanssa painostamaan vastapuoltaan maan hallituksen kautta.

Sipilän hallituskaudella näin tapahtui esimerkiksi hallituksen niin sanotussa pakkolakihankkeessa sekä työntekijän irtisanomissuojan heikentämistä koskeneen aloitteen yhteydessä.

Työmarkkinoilla tällaista toimintatapaa on kutsuttu “poliittisen ohituskaistan” käyttämiseksi. Se on horjuttanut osapuolten keskinäistä luottamusta ja vaikeuttanut sopimusneuvotteluja.

Toisaalta työmarkkinajärjestöt pääsevät myös suoraan vaikuttamaan hallitusohjelmiin ja yksittäisiin lakialoitteisiin.

Kehitys on myös leimannut hallituksia kansalaisten silmissä yksittäisten eturyhmien juoksupojiksi.

Antti Rinteen on syytä huolehtia siitä, ettei hänen hallituksensa pelaa yksinomaan palkansaajajärjestöjen pussiin.

Antti Rinne med mikrofoner framför sig.
Pääministeri Antti Rinne uskoo, että hallitus löytää ensi syksyyn mennessä keinot 30 000 työttömän työllistämiseen.Lehtikuva

Antti Rinteen auktoriteetti on heikentynyt työmarkkinajohtajien silmissä

Antti Rinne arvosteli viime hallituskaudella usein maan hallitusta työmarkkina-asioihin sekaantumisesta. Pääministeriksi päästyään hän on itse puuttunut työmarkkinakysymyksiin monta kertaa.

Työmarkkinajohtajat ovat ärsyyntyneet tästä. Esimerkiksi siitä, että Rinne teki julkisesti ehdotuksen, kuinka kiista kikysopimukseen kirjatuista 24:stä ilmaisesta työtunnista pitäisi ratkaista.

Tällaisista asioista pääministereillä on yleensä tapana keskustella työmarkkinajohtajien kanssa suljettujen ovien takana.

Rinteen arvovalta on alkanut rapautua työmarkkinapiireissä. Hänen ehdotuksiaan on ammuttu alas silloinkin, kun niissä on ollut luovia oivalluksia.

Jos pääministeri menettää auktoriteettinsa työmarkkinakentällä hallituskauden alussa, kuinka hän pystyy myöhemmin saamaan osapuolia hallituksensa tueksi, jos tiukka paikka tulee?

Antti Rinteen onkin syytä varoa, ettei hänelle käy samalla lailla kuin Juha Sipilälle. Vaikka työmarkkinapolitiikka on Rinteen leipälaji, alan ongelmat saattavat muodostua kohtalokkaiksi hänen hallitukselleen.

Lue myös:

Rinne puolusti hallituksen työllisyystoimia – "Pistän pääni pantiksi"

Analyysi: Hallituksessa kytee riita työllisyystoimista – Keskusta kiistelee SDP:n ja vasemmistoliiton kanssa eläkeputkesta

Tässä työllisyysryhmien ensirohdot hallituksen budjettiriiheen: Kuntien työllisyyskokeilu tekee paluun, yritysten palkkatuki nousee 70 prosenttiin