Miten ilmastoraportin kertomat muutokset näkyvät Suomessa? Itämeri lämpenee ja makeutuu tulevina vuosina

Itämeren jääpeite ja lumitalvet vähenevät Suomessa.

Itämeri
sinileväpuuroa meressä
Itämeren rehevöityminen näkyy kesäisin runsaina leväkukintoina.Jaani Lampinen / Yle

Kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC julkaisi tänään erikoisraporttinsa, joka käsittelee ilmastonmuutoksen vaikutusta meriin, jäätiköihin ja lumiin.

Valtameret lämpenevät ja napa-alueiden sekä mantereiden jäätiköt sulavat kiihtyvällä tahdilla, kun hiilidioksidin määrä ilmakehässä kasvaa. Voit lukea raportista tarkemmin tästä jutustamme.

Jo aiemmin on kerrottu, että ilmastonmuutos lyhentää Etelä-Suomen talven kestoa ja pidentää rospuuttokelejä. Lumisateet eivät ehkä vähene, mutta hankia niistä ei kerry, koska lumi sulaa ilman kunnon pakkasia.

Ilmasto lämpenee pohjoisessa muuta maailmaa nopeammin ja tämä kaventaa elinmahdollisuuksia esimerkiksi saimaannorpalta ja ahmalta, jotka tarvitsevat lisääntyäkseen lumipesiä.

Lapin tunturit metsittyvät ja avopaljakoiden lajit katoavat. Naali on jo nyt harvinainen, mutta myös muut lajit uhkaavat kadota.

Lämpimät talvet lisäävät myös metsätuhoja, kun maa ei jäädy. Ilman routaa puita kaatuu enemmän talvimyrskyjen iskiessä. Metsiin saattaa levitä myös uusia tuhohyönteisiä, joista on jo merkkejä eteläisessä Suomessa.

Entä mitä tapahtuu meitä etelässä ja lännessä ympäröivälle Itämerelle? Sen lämpeneminen on havaittu esimerkiksi Saaristomeren tutkimuslaitoksella tehdyissä mittauksissa.

Aikasarjat paljastavat muutoksen

Seilin tutkimusasemalla on mitattu meriveden suolaisuutta ja lämpötilaa jo vuodesta 1967 alkaen. Automaattinen mittauspoiju (siirryt toiseen palveluun) on toiminut vuodesta 2006.

Pitkissä, vuosikymmeniä kestäneissä aikasarjoissa meren parinkymmenen metrin korkuisen pintavesikerroksen on havaittu muuttuneen.

– Meriveden suolapitoisuus on laskenut puoli promillea ja samaan aikaan pintaveden lämpötila on noussut noin 1,5 astetta, professori Jari Hänninen sanoo.

Tämä on linjassa niiden ennusteiden kanssa, joiden mukaan Itämeren alueella makean veden valuma lisääntyy, jolloin meriveden suolapitoisuus laskee. Samalla pintaveden lämpötilan on arvioitu nousevan.

Tilastografiikka
Saaristomeren mittauksissa on todettu meriveden lämmenneen 1,5 astetta. Musta viiva kuvaa kehitystä vuosivaihteluiden kuluessa.Turun yliopisto, Harri Vähäkangas / Yle

Itämeren ilmastoa säätelevät Pohjois-Atlantin ilmaston olosuhteet ja siellä tapahtuvat muutokset.

– Kaikki vesi mikä Itämereen tulee, saapuu Pohjois-Atlantilta, Hänninen kertoo.

Haihdunnan kautta makea vesi kulkeutuu pilvien mukana Itämeren alueelle. Siellä vesi tulee sateina alas ja päätyy jokien välityksellä aikojen kuluessa mereen.

Pohjanmeren suolainen vesi pääsee Tanskan salmista Itämereen, mutta tämä virtaus on vähentynyt, sillä makean veden kertyminen on voimakkaampaa.

Leutojen talvikausien sateet päätyvät nykyään nopeammin mereen. Lisääntynyt makean veden valuma erityisesti talviaikaan onkin johtanut siihen, että Itämeren vedenpinta on talvisin varsin korkealla.

Tämä estää uusien suolapulssien saapumisen Tanskan salmien kautta, sillä suolapulssit ovat vuodenaikaisilmiö ja pääsääntöisesti ne osuvat Pohjanmeren voimakkaiden talvimyrskyjen aikaan sydäntalvella.

merenmittauspoiju, Saaristomeri
Seilin saaren pohjoispuolella sijaitseva automaattinen vedenlaadun seuranta-asema on ollut toiminnassa vuodesta 2006. Poiju kerää tietoa veden laadusta, syvyyssuuntaisesta kerrostuneisuudesta ja niissä tapahtuvista muutoksista avovesikauden aikana.Markku Sandell / Yle

Tällaisessa tilanteessa suolapulsseilla ei siis ole tilaa saapua Itämeren pääaltaaseen, mikä estää hapekkaan veden pääsyn Itämeren syvänteisiin. Kehitys alkoi 1980-luvun puolivälin tienoilla.

Itämeren syvänteet ovat kärsineet happikadosta jo pitkään, eikä muutosta ole näkyvissä. Jos suolapulsseja on tullut, ne ovat työntäneet syvänteiden ravinteikasta vettä Suomenlahdelle.

Meri makeutuu, kuormitus kasvaa

Tulevaisuudessa Itämeren ennustetaan edelleen makeutuvan. Mereen huuhtoutuu myös entistä enemmän ravinteita.

Tämän seurauksena rehevöityminen voimistuu ja meren pohjaan kohdistuva orgaaninen kuormitus ja happikadot lisääntyvät sekä syvissä että matalissa vesissä.

Jari Hänninen, Johannes Sahlstedt, merentutkimus, Airisto, Saaristomeri
Professori Jari Hänninen seuraa, kun opiskelija Johannes Sahlstedtin nostaa planktonnäytettä Airistolla.Markku Sandell / Yle

Ilmaston lämpeneminen myös kiihdyttää merivedessä tapahtuvia biologisia prosesseja eli lisää rehevöitymistä.

Voimistunut rehevöityminen kasvattaa perustuotantoa ja sitä hyödyntävien eliöiden määriä, mikä merkitsee tutkijoiden mukaan lisääntynyttä orgaanisen aineen kuormaa merenpohjaan.

Orgaanista eli eloperäistä ainetta hajottavien bakteerien toiminta kuluttaa happea. Kun tämän aineksen määrä meren pohjassa on suurempi kuin siellä olevat happivarat, syntyy hapettomuutta. Tässä vaiheessa hajottavat bakteerit vaihtuvat rikkibakteereiksi, joiden toiminnan tuloksena meren pohjaan alkaa syntyä rikkivetyä.

Pintaveden makeutuminen sekä lämpötilan nousu kasvattavat tiheyseroja pohjaa lähellä olevan vesikerroksen ja pintaveden välillä. Tämä voimistaa tiheyseroja lämpötilan ja erityisesti suolapitoisuuden harppauskerrosten välillä Itämerellä.

Voimistunut lämpötilan kerrostuneisuus heikentää ennestään hapen siirtymistä pintakerroksesta alusveteen. Tämä synnyttää hapettomuutta erityisesti Saaristomeren matalissa vesissä.

Silakoita.
Silakan koko pienentyy, kun ravintotilanne muuttuu.Monica Forssell / Yle

Meri ja sen eliöstö muuttuvat

Itämeri on arktinen meri, jonka lajistossa on sekaisin makean ja suolaisen veden lajeja. Meren makeutuessa suolaisen veden lajit, kuten silakka, joutuvat ahtaalle. Sen sijaan makean veden lajit voivat paremmin.

Meren muutokset on jo havaittu Saaristomeren tutkimuslaitoksen plankton- ja silakkaseurannoissa.

Silakan ravintotilanne on muuttunut, kun isot hankajalkaiset ovat kadonneet. Kalojen pituus on pienentynyt neljänneksen verrattuna 80-lukuun ja paino miltei puolittunut.

– Silakka ei varmaan katoa Saaristomereltäkään, mutta jatkossa suurin osa silakkasaaliista tullaan ehkä saamaan eteläiseltä Itämereltä, missä suolapitoisuus säilyy korkeampana, Saaristomeren tutkimuslaitosta johtava Jari Hänninen arvioi.

Merenjää
Suomen merialueilla jäätä on tulevaisuudessa entistä vähemmän.Timo Viitanen / AOP

Jäätalvet lyhenevät

Seilin saari sijaitsee Saaristomerellä hieman Nauvon kirkokylästä pohjoiseen. Matka yhteysaluksella kestää puolisen tuntia. Jari Hänninen muistelee 90-luvun talvia, jolloin jäätietä myöten pystyi ajamaan autolla Seiliin.

Nyt jäät tulevat usein vasta helmikuussa ja sulavat jo maaliskuussa. Jäätietä pystyy kulkemaan ehkä moottorikelkalla ja mönkijällä, autolla ei jäille enää juuri pääse.

Jäätalvien väheneminen vaikuttaa saaristossa liikkuvien ja asuvien elämään, mutta Pohjanlahden rannikolla meriveden ei arvioida nousevan, vaikka valtamerien pinta nousee jäätiköiden sulaessa.

Jääkauden jäljiltä Pohjanlahden rannikon maaperä kohoaa ja tämä estää meriveden nousun. Mutta vuosisadan loppuun mennessä tulvariski kasvaa huomattavasti Suomen etelärannikolla, kuten lImatieteen laitoksen selvityksestä ilmenee (siirryt toiseen palveluun). Varsinkin eteläisellä Itämeren rannikkokaupungeissa pelätään tulvien yleistyvän.

Lue myös:

Viimeiset viisi vuotta olleet maapallolla mittaushistorian kuumimmat

"Lämpeneminen kiihdyttää hirmumyrskyjä – järjestöt varautuvat katastrofeihin." Asiantuntijat vastasivat kysymyksiin Dorianin opetuksista

Merijää voi kadota tulevaisuudessa Suomenlahdelta, pohjoisessa on vielä toivoa – vain sinnikkäimmät talvikalastajat uhmaavat Perämeren hyytävää kylmyyttä

Katso miten ilmasto on muuttunut elinaikanasi alueellasi – kesät pitenevät, talvet lyhenevät

Kaipaatko pitkiä kesiä? Ilmastonmuutos voi tuoda ne sinulle – talven kustannuksella