Sadat turvapaikanhakijoiden lapset vajosivat selittämättömästi vakavaan apatiaan Ruotsissa – Nyt yksi paljastaa: Isä löi, jos liikutin silmiäni

Sairastumisten syy on jäänyt hämäräksi. Nyt kaksi entistä potilasta kertoo Filter-lehdessä lavastuksesta oleskeluluvan saamiseksi.

Ruotsi
Nuori poika katsoo ikkunasta ulos
Selittämätöntä apatiaa on havaittu perheensä kanssa Ruotsiin saapuneissa lapsissa, ei yksin turvapaikkaa hakevien joukossa. Kuvituskuva.AOP

Ruotsissa havahduttiin 2000-luvun alussa erikoiseen ja huolestuttavaan uuteen ilmiöön. Turvapaikkaa maasta hakeneiden perheiden lapsilla alkoi esiintyä vakavia oireita, joiden seurauksena lapset vajosivat syvään apaattiseen tilaan.

Vakavimmissa raportoiduissa tapauksissa lapset vaipuivat tajuttomuutta muistuttavaan tilaan, jossa he eivät kyenneet liikkumaan, juomaan, syömään tai huolehtimaan hygieniastaan. Vanhempien mukaan lapset vain makasivat paikoillaan reagoimatta ympäristöönsä.

Ensimmäisestä oudosta sairastumisesta Ruotsissa raportoitiin jo vuonna 1998, jolloin 15-vuotias tšetšeenipoika lakkasi liikkumasta, puhumasta ja syömästä vailla selitystä. Sairaalatutkimuksissa ei löydetty tapahtuneelle mitään lääketieteellistä syytä.

Kun perhe yhdeksän kuukautta oireiden ilmaantumisen jälkeen sai oleskeluluvan, kotiutettiin poika sairaalasta. Pyörätuolissa istunutta poikaa ryhdyttiin ulkoiluttamaan ja muutaman päivän kuluttua hän "heräsi". Neljä viikkoa myöhemmin hän oli parantunut, kertoo poikaa hoitanut psykiatri Lars Joelsson tutkivaa journalismia tekevän ruotsalaisen Filter-lehden haastattelussa (siirryt toiseen palveluun).

Klinikat kuormittuivat tapauksista

Seuraavien vuosien aikana vastaavia tapauksia alkoi esiintyä yhä enemmän, ja viiden vuoden kuluttua raportoivat lasten- ja nuortenpsykiatriaan keskittyvät yksiköt jo ylikuormituksesta, kirjoittaa Filter. Paikoittain puolet yksiköiden resursseista kului lehden mukaan apaattisten lasten hoitamiseen. Pelkästään Lars Joelssonin hoidossa tällaisia tapauksia oli noin 30.

Hän kertoo Filterin haastattelussa, että tällaiset potilaat saattoivat tulla vastaanotolle jopa 50 kertaa, kun potilaat keskimäärin tarvitsivat viisi käyntiä.

Yhteistä tapauksille oli, että ne keskittyivät keskellä turvapaikkaprosessia olleisiin perheisiin, eikä tapauksille löydetty lääketieteellistä selitystä pitkien sairaalaseurantajaksojenkaan aikana.

Yhdeksi selitykseksi tarjottiin psykosomaattista reaktiota perheiden äärimmäisen stressaavaan tilanteeseen. Kotimaassa esimerkiksi sodan vuoksi koettu trauma yhdistettynä turvapaikkabyrokratian hampaisiin joutumiseen selitti joidenkin lääkäreiden mukaan lasten sairastumisen. Myös "kulttuurierot" mainittiin.

Hoitona kokeiltiin niin keskustelua, traumaterapiaa kuin lääkitystäkin, mutta mikään ei auttanut. Tyypillistä oli, että lapset parantuivat vasta, kun perheen turvapaikanhakuprosessi oli ohi ja he saivat oleskeluluvan.

Tapauksia tietyistä maista saapuneiden joukossa

Sairastumiset nousivat esille syksyllä 2002 lasten- ja nuortenpsykiatrian kansallisessa konferenssissa, jossa samanlaisia tapauksia todettiin havaitun eri puolilla Ruotsia. Ruotsin hallitus tilasi vuonna 2004 selvityksen apaattisten lasten tapauksista.

Myöhemmin julkaistussa selvityksessä (siirryt toiseen palveluun) todettiin, että pelkästään tammikuun 2003 ja huhtikuun 2005 välisenä aikana tällaisia tapauksia oli rekisteröity Ruotsissa 424. Vuonna 2006 tapausten määrä oli kääntynyt raportin mukaan laskuun.

Noin 80 prosenttia sairastumisista sattui perheissä, jotka olivat tulleet Ruotsiin entisen Neuvostoliiton tai entisen Jugoslavian alueilta. Romanien ja uiguurien tapaiset vähemmistöryhmät olivat potilaissa yliedustettuina.

Tapauksia todettiin perheensä kanssa maahan saapuneilla, ei yksin Ruotsiin saapuneiden joukossa. Erikoista oli myös se, ettei vastaavista joukkosairastumisista tiettävästi raportoitu muissa maissa kuin Ruotsissa. Mikään hoito ei näyttänyt auttavan, mutta lapset parantuivat pysyvän oleskeluluvan myöntämisen jälkeen. Osalla paraneminen tapahtui selvityksen mukaan salamannopeasti, osalla siihen kului kuukausia.

Valtiollisessa selvityksessä esitettyjä tietoja myös kyseenalaistettiin julkisuudessa. Esimerkiksi psykiatrian professori Per-Anders Rydelius sanoi vuonna 2006 Ruotsin television SVT:n haastattelussa (siirryt toiseen palveluun), etteivät tapaukset vastoin selvityksen tietoja rajoittuneet vain Ruotsiin.

Vanhemmat painostivat henkilökuntaa

Kun asiasta tehtiin kysely kaikille Ruotsin lasten- ja nuortenpsykiatriaan keskittyville yksiköille, paistoi vastauksista turhautuminen ja avuttomuus.

Esimerkiksi Växjön klinikan henkilökunnan vastauksesta kyselyyn käy Filterin mukaan ilmi, että erään potilaan vanhemmat kohdistivat henkilökuntaan suurta painetta, jotta nämä raportoisivat turvapaikkahakemuksia käsittelevälle Maahanmuuttovirastolle tietoa lapsen oireista.

Epäilykset siitä, ovatko kaikki lapsipotilaat oikeasti sairaita heräsi nopeasti. Hoitohenkilökunnan vaitiolovelvollisuus ja luottamuksellinen potilassuhde rajoittivat kuitenkin ongelman esille tuomista.

Lastenpsykiatri Sven Román ja tukholmalaisen klinikan toiminnanjohtaja Peter Engelsöy kertovat nyt Filterin haastattelussa joidenkin lapsipotilaiden herättäneen henkilökunnan epäilykset, sillä väitetystä ravinnon, juoman ja liikunnan puutteesta huolimatta näiden elimistössä ja lihaksistossa ei näkynyt muutoksia. Väitetysti kuukausia sängyssä maanneilla lapsilla ei ollut makuuhaavoja.

Syömättömiä potilaita hoitavien klinikoiden henkilökunta raportoi, että keittiöistä katosi ruokaa. Joskus apaattinen potilas yllätettiin jalkeilla. Lasten terveys saattoi parantua, kun vanhemmat olivat matkoilla.

Isä löi silmänsä avannutta poikaa

Filter-aikakauslehti on haastatellut (siirryt toiseen palveluun) kahta entistä apaattista lasta näiden kokemuksista. Haastatteluissa nämä paljastavat nyt, etteivät he koskaan olleet oikeasti sairaina, vaan kyseessä oli teeskentely.

Haastateltujen mukaan vanhemmat pakottivat heidät näyttelemään sairasta, jopa väkivallalla uhkaamalla.

Filterin haastattelussa Serbiasta kotoisin oleva Nermin-niminen poika kertoo vanhempiensa eristäneen hänet ystävistään, estäneen häntä syömästä ja pakottaneen istumaan pyörätuolissa. Ravintoa hän sai vain ravinnejuomista. Poika sai liikkua vain ollessaan yksin huoneessan, joten pian ravinnon ja liikunnan puute alkoi näkyä vartalossa. Raajoista katosi voima, ja nivelet ja jänteet jäykistyivät.

Jos poika erehtyi vaikkapa kohottamaan silmäluomiaan lääkärin ollessa paikalla, löi isä poikaa. Isä löi poikaa myös silloin, kun tämä jäi kiinni hakiessaan yöllä salaa ruokaa keittiöstä.

Nermin kertoo uskovansa, että lääkärit ja sairaanhoitajat sisimmässään tiesivät, ettei hän ollut oikeasti sairas, mutta kukaan ei puuttunut asiaan. Poika koki, että hänen ainoa tehtävänsä oli varmistaa perheelleen oleskeluluvan saaminen. Lopulta 12-vuotias poika yritti itsemurhaa vuoden jatkuneen "sairastamisen" jälkeen.

Teeskentely kesti Nerminin mukaan 3,5 vuotta, ja perhe kertoi tilanteestaan muun muassa Ruotsin television SVT:n haastattelussa.

Lopulta kaikki osoittautui turhaksi, sillä perhe karkotettiin Ruotsista. Myöhemmin Ruotsiin palannut Nermin sai kuitenkin oleskeluluvan.

Vanhemmat ohjeistivat tytärtään "sairastamisessa"

Toinen Filterin haastattelemista entisistä lapsipotilaista on Armeniasta kotoisin oleva Anahit Arakelyan, joka oli kymmenvuotias, kun isä ja äitipuoli vuonna 2009 päättivät tytön ryhtyvän apaattiseksi. Vanhemmat ohjeistivat Anahitin mukaan häntä jäämään pois koulusta sekä lopettamaan ystäviensä tapaamisen, ulkona liikkumisen, puhumisen, hymyilemisen ja kaikenlaisen reagoimisen.

Lopulta syöminen ja juominenkin vähenivät, ja Anahit eli jugurtilla ja ravintojuomilla. Tytöllä olisi kyllä ollut nälkä, mutta vanhemmat eivät antaneet hänen syödä. Joskus hän söi salaa. Kun sairaanhoitajan tekemässä punnituksessa tytön painon todettiin nousseen puoli kiloa, sai hän isältään selkäsaunan.

Hän kertoo Filterin haastattelussa, ettei uskaltanut kertoa kenellekään vanhempiensa punomista valheista. Vasta kun isä päätti lopettaa teeskentelyn, pystyi Anahit "parantumaan".

Lopulta sosiaaliviranomaiset sijoittivat hänet kodin ulkopuolelle, isä ja äitipuoli karkotettiin Ruotsista ja Anahit sai oleskeluluvan.

Artikkeli apaattisista lapsista herättänyt arvostelua

Filterin mukaan sen julkaisema artikkeli perustuu lukuisiin haastatteluihin ja Anahitin ja Nerminin luvalla hankittuihin potilasasiakirjoihin sekä muihin kertomukset vahvistaviin asiakirjoihin.

Apaattisia lapsia käsittelevä Filterin artikkeli herätti jo ennen julkaisuaan vastalauseita, ja sitä on arvosteltu äärioikeiston pussiin pelaamisesta.

Yksi arvostelijoista on kirjan apaattisista lapsista aiemmin julkaissut kirjailija Gellert Tamas, joka Dagens Nyheteriin kirjoittamassaan tekstissä (siirryt toiseen palveluun) epäilee artikkelin tarkoitusperiä ja nostaa esille, että artikkelin kirjoittanut toimittaja Ola Sandstig on aiemmin kirjoittanut yhdessä kirjan ruotsidemokraatteihin aiemmin kuuluneen Chang Frickin kanssa.

Filter onkin poikkeuksellisesti julkaissut päätoimittajien kirjoittaman tekstin (siirryt toiseen palveluun), jossa perustellaan artikkelin julkaisemista. He muistuttavat, ettei tutkivassa journalismissa ole kyse tunteista, vaan faktoista. Päätoimittajat myös muistuttavat jutun kirjoittaneen Sandstigin olevan tunnustettu tutkiva toimittaja.

Filterin artikkelista ovat raportoineet muun muassa iltapäivälehdet Expressen (siirryt toiseen palveluun) ja Aftonbladet (siirryt toiseen palveluun). Expressen on myös haastatellut Anahit Arakelyania.

Lisää aiheesta:

Yle Uutiset (2005):Ruotsin apatialasten taustat syyniin