Juliana Tobon lumoutui näkemästään, ja niin miljoonakaupunki vaihtui pieneen Suomeen – hänessä kiteytyy väestönkasvu juuri nyt

Koko Suomen vuosittaisesta väestönkasvusta suurin osa tulee maahanmuutosta.

väestöennusteet
Juliana Tobon
Kolumbialaisen Juliana Tobonin tarina kuvastaa Suomen väestönkasvun tunnuspiirteitä. Vaikka ulkomailta muutetaan kaikkialle Suomeen, jatkomuutto suuntautuu pääkaupunkiseudulle.Joonas Koivisto / Yle

Kolumbialainen Juliana Tobon, 28, ihastui Suomeen kuusi vuotta sitten. Hän oli vaihto-oppilaana Etelä-Koreassa ja kuunteli lumoutuneena opiskelutoverinsa tarinoita tämän kotimaasta. Hänkin halusi sinne – vaihto-oppilaaksi ja rakastumaan lisää.

Vaihtopaikka löytyi lopulta Turusta. Suoritettuaan siellä kandidaatin tutkinnon hän päätti hakea kansainväliseen markkinoinnin maisteriohjelmaan Lappeenrantaan.

– Kävin haastattelussa, ja ihmettelin, miten joku paikka voi olla niin kaunis.

Valmistumisen jälkeen Tobon sai markkinointikonsultin töitä IT-firmasta Espoon Keilaniemestä. Asuinpaikakseen hän valitsi kuitenkin Vantaan.

– Martinlaaksossa on hyvät julkiset liikenneyhteydet. Ympäristö on rauhallinen, ja vuokrat ovat huokeammat kuin ydinkeskustassa, Tobon perustelee.

Pääkaupunkiseutu kahmii muuttovoittoja

Juliana Tobonin tarina kuvastaa hyvin Suomen väestönkasvun tunnuspiirteitä. Vaikka maahanmuutto jakautuu ympäri maata, jatkomuutot Suomen sisällä suuntautuvat pääkaupunkiseudun kuntiin.

Niin Helsingin seudun kuin koko muunkin Suomen vuosittaisesta väestönkasvusta suurin osa on maahanmuuton ansiota.

Ilmiö kertoo globaalista kaupungistumisen megatrendistä: erityisesti alle 35-vuotias väestö muuttaa kaupunkeihin vetovoimaisten palveluiden, nopeiden liikenneyhteyksien ja toimivien asumisratkaisujen perässä. Se nuorentaa alueiden väestörakennetta ja ruokkii myös syntyvyyttä.

– Olen kotoisin Medellinin suurkaupungista Kolumbiasta, ja Lappeenranta oli minulle melko pieni. Olen tottunut siihen, että ympärilläni on paljon nähtävää ja tehtävää. Helsinki on Suomessa lähimpänä sitä, Tobon sanoo.

Seuraavien vuosikymmenten aikana Helsingin seudun arvioidaan kasvavan enemmän kuin koko muun Suomen.

Näin ollen pääkaupunkiseudun ei Suomen sisällä tarvitse kilpailla muiden alueiden kanssa asukkaista, vaan kilpailu käydään pikemminkin Itämeren muiden metropolialueiden kanssa – Tukholman, Kööpenhaminan, Tallinnan ja Saksan Itämeren alueen suurkaupunkien.

Ajatushautomo Demos Helsingin (siirryt toiseen palveluun) teettämän, kaupungistumista tutkivan raportin mukaan kilpailua käydään erityisesti korkeasti koulutetuista maahanmuuttajista. Heistä muodostuvalla muuttovoitolla on havaittu olevan yhteys sekä innovaatioiden syntyyn että tuottavuuden kasvuun.

Esimerkiksi Piilaaksossa yli puolet korkean osaamisen ammattilaisista on syntynyt Yhdysvaltojen ulkopuolella.

Tobon sai houkuteltua Suomeen myös siskonsa. Ensin tämä muutti biolääketieteen opintojen perässä Ouluun ja tuli sitten pääkaupunkiseudulle töihin terveydenhoitoalan startupiin.

Juliana Tobon
Juliana Tobonin mukaan vaihto-opiskelijat jäisivät Suomeen, jos töitä saisi helpommin.Joonas Koivisto / Yle

"Kuka haluaa yliopistoon, jossa ei ole kansainvälisiä ihmisiä?"

Vaikka Suomen korkeakoulualueille tulee ulkomailta osaajia, ongelmana on, että maahan ei yleensä jäädä opintojen jälkeen. Myös Tobon tutkaili Saksan ja Ruotsin työmarkkinoita, sillä Suomessa työnhaku osoittautui valmistumisen jälkeen haastavaksi.

Monet hänen ulkomaalaiset tuttavansa ovat kokeneet samoin.

– Vaikka olisi paljon työkokemusta omasta kotimaastaan, täällä joutuu aloittamaan alusta. Osaamista on vaikea todistaa. Moni ei uskalla tulla tänne opiskelemaan tai hakemaan töitä, sillä he pelkäävät, etteivät saa töitä. Oleskelulupaa ei saa ennen kuin on työpaikka, ja työnhakuaikanakin pitäisi tulla toimeen.

Tobon ihmettelee, miksi ulkomaalaisten osaamista arvostetaan vain teknologia-alalla.

– Yritysten pitäisi avata silmänsä ulkomaalaisille osaajille. Luovuudesta ja markkinointiosaamisesta olisi hyötyä monilla aloilla.

Ennen kansainvälisiä opiskelijoita houkutteli Suomeen ilmainen tutkinto. Nykyisin korkeakouluopiskelu maksaa EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tuleville opiskelijoille 10 000–25 000 euroa.

Tobon itse sai vielä opiskella Suomessa ilmaiseksi.

– Suomalaiset yliopistot ovat laadukkaita, mutta kuka haluaisi opiskella niissä ilman kansainvälisiä opiskelijoita ja työntekijöitä? Usein sanotaan, että ulkomaalaiset tuo Suomeen rakkaus tai opiskelu. Jos opiskelut leikataan pois, jää ainoaksi vaihtoehdoksi rakkaus.

Raiteet vievät naapurikuntaan tai -maahan

Suomella on pitkä matka kurottavanaan kilpailukykynsä ylläpitimiksi. Esimerkiksi Ruotsia, Tanskaa ja Norjaa se tulee jopa vuosikymmeniä jäljessä, niin pääkaupunkien välisten yhteyksien kuin maan sisäistenkin raideyhteyksien kehittämisessä.

Raideyhteyksien avulla rakennetaan yhä laajempia työssäkäyntimarkkinoita. Jos nyt suunnitellut tunnin rata -hankkeet Helsingin, Turun ja Tampereen välillä toteutuisivat, ne mahdollistaisivat yhtenäisen työssäkäyntialueen, jota voisi verrata jopa Malmön ja Kööpenhaminan muodostamaan työmarkkinalueeseen.

Vaikka Helsingin kilpailijat ovat Itämeren tuolla puolen, muut Suomen suuret kaupungit kilpailevat asukkaista juuri pääkaupunkiseudun kanssa.

– Muuttaisin heti Turkuun, jos sinne olisi tunnin yhteys! Tobon innostuu.

Tobon on silti erittäin tyytyväinen pääkaupunkiseudun jo olemassa oleviin yhteyksiin. Niiden ansiosta hän voi asua Martinlaaksossa Vantaalla ja käydä töissä Keilaniemessä Espoossa.

Tekemistä ja nähtävää sekä kaupungin hulinaa löytyy Helsingin ydinkeskustasta.

– Täällä ei ole lainkaan liikenneruuhkia, niin kuin muualla maailmassa. Julkinen liikenne on täydellistä. Autoilijoille liikkuminen voi olla hankalampaa, Tobon pohtii.

Perinteisesti ihmiset ovat muuttaneet töiden perässä, mutta erityisesti korkeakoulutettu työvoima näyttäisi muuttavan pikemminkin houkuttelevien elinympäristöjen perässä. Työpaikat seuraavat heitä.

Houkuttelevuuden muodostavat ennen kaikkea mielikuvat. Pääkaupunkiseudulla houkuttelevuutta lisäävät erityisesti turvallisuus ja rauhallisuus muihin Itämeren metropolialueisiin verrattuna.

– Suosittelisin Suomea myös muille. Vaikka Helsinki on suhteellisen iso ja kansainvälinen, täällä on ihanan rauhallinen ympäristö, Tobon sanoo.

Ujot paikalliset kotouttavat

Tobonin oli aluksi vaikea saada kontaktia sulkeutuneisiin ja ujoihin suomalaisiin. Silti paikalliset ihmiset saivat hänet lopulta tuntemaan olonsa kotoisaksi.

– Olihan se iso kulttuurisokki tulla tänne. Mutta ihmisistä tulee todella ystävällisiä ja rehellisiä, kun heihin tutustuu paremmin.

Tobon uskoo, että jos ulkomaalaisia kohtaan uskallettaisiin olla avoimempia, olisi heihin tutustuminenkin helpompaa.

Yksi maahanmuuttajien kotouttamista helpottava tekijä voisi tulevaisuudessa olla myös englannin ottaminen laajemmin työkieleksi. Espoo on harpannut jo ensimmäisen askeleen: sen kaupunginvaltuusto hyväksyi vuonna 2017 uuden kaupunkistrategian, jossa linjattiin tavoitteeksi englannin ottaminen kolmanneksi asiointikieleksi suomen ja ruotsin rinnalle.

– Jo nyt tuntuu siltä, että englanti olisi Espoossa toinen kieli – bisnesympäristössä jopa pääkieli. Pärjään niin hyvin englannilla, etten ole pakottanut itseäni puhumaan suomea. Siksi suomen kieleni ei ole vielä sujuvaa.

Monille myös kieli osoittautuu ylitsepääsemättömäksi ongelmaksi työnhaussa. Näin kävi eräälle Tobonin singaporelaiselle liiketaloutta opiskelleelle ystävälle.

– Hän ei vain saanut töitä. Hän olisi niin kovin halunnut jäädä.

Tobon muistuttaa, että suomen kieltä on haastava oppia ennen maahanmuuttoa.

– Ruotsin kieli on paljon helpompi kuin suomi, ja siksi myös Ruotsiin muuttaminen voi tuntua monesta houkuttelevammalta vaihtoehdolta.

Juttuun on haastateltu lisäksi Demos Helsingin kaupunkitutkija Kaisa Schmidt-Thomea, MDI:n alue- ja väestönkehityksen asiantuntija Timo Aroa, Helsingin tilastokeskuksen järjestelmäpäällikkö Pekka Vuorta sekä Siirtolaisinstituutin toimitusjohtaja Tuomas Martikaista.

Lue seuraavaksi:

Yksi asia on ihmiskunnan kohtalonkysymys, mutta silti siitä ei halua puhua kukaan – Miksi väestönkasvusta tuli ilmastokeskustelun tabu?

Chileläinen Francisco Moreno säästi rahaa ja otti lainaa päästäkseen opiskelemaan Suomeen – ihmettelee sitä, miksi yli kymppitonnin lukuvuosimaksu pitää maksaa kerralla