Uusia fossiilitutkimuksia: T. rexille löytyi leukaluun mittainen serkku, aavikkojen pieni petosaurus pinkoi yhdellä varpaalla ja varhaisten krokotiilien ruokalistalla oli dinosauruksia

Dinosaurusten joukkoon löytyy uusilla menetelmillä ja viime vuosina avautuneilta uusilta tutkimusalueilta joka vuosi noin 50 aiemmin tuntematonta lajia. Samaan aikaan täydentyy tieto aiemmin löydetyistä lajeista, joskus aikamoisilla yllätyksillä.  

paleontologia
Piirros matalassa vedessä seisovasta krokotiilieläimestä, jonka jalkojen alla on saaliseläimen raato. Rantapenkereellä ärisee toisenlainen krokotiilieläin.
Taiteilijan näkemys kahdesta triaskauden Rauisuchia-krokotiililajista kiistelemässä raadosta. Viktor Radermacher / Witwatersrandin yliopisto

Dinosaurukset ilmestyivät maailmaan triaskaudella, ja sieltä kaukaa ovat myös tämän jutun ensimmäiset tutkimustulokset. Pääosassa ovat dinosaurusten lisäksi krokotiilit, molemmat arkosaurusten perillisiä.

Arkosaurukset olivat triaskauden alussa nousseet nopeasti eläinkunnan ykkösiksi, kun permikauden lopun joukkosukupuutto oli hävittänyt edelliset vallanpitäjät.

Triaskauden lopulla 210 miljoonaa vuotta sitten dinosaurukset eivät vielä olleet eläinkunnan kiistattomia valtiaita. Evoluutiossa eri suuntaan lähteneiden sukulaisten suuret kidat olivat niille uhka, kertoo Journal of African Earth Sciences (siirryt toiseen palveluun) -lehdessä julkaistu fossiilitutkimus.

Eteläafrikkalaisen Witwatersrandin yliopiston (siirryt toiseen palveluun) tutkimuksen mukaan ainakin kaksi Rauisuchia-sukuun kuulunutta krokotiililajia saalisti kasvinsyöjädinosauruksia.

Laajalle levinnyt suku sammui triaskauden loppuun

Tutkimukseen saatiin näyttöä Etelä-Afrikan tutkimuslaitosten kokoelmien fossiileista. Rauisuchia-fossiileja on löydetty laajalti muualtakin, kaikilta maailman nykymantereilta Antarktista lukuun ottamatta.

Suvun jäsenet olivat hyvin erikokoisia ja -muotoisia. Suurimmat olivat jopa kymmenmetrisiä. Kaarevat hampaat olivat sahalaitaisia.

Moisista ominaisuuksista huolimatta suvun tarinan päättymiseen oli enää kymmenen miljoonaa vuotta. Rauisuchiat kuolivat trias- ja jurakauden taitteen joukkosukupuutossa, josta selvinneille dinosauruksille avautui tie ravintoketjun huipulle.

Krokotiilit puolestaan jatkoivat kehittymistä toisesta arkosauruslinjasta. Maapallon nykyisistä asukeista vain krokotiilieläimet ovat arkosaurusten perillisiä – ja tietenkin linnut, jotka aikanaan kehittyivät dinosauruksista.

Kolme isoa hammasta tutkijan kämmenellä.
Triaskauden krokotiilien suussa oli tällaisia hampaita. Witwatersrandin yliopisto

Triaskaudelta loikataan jurakaudelle, tai pikemminkin tömistellään

Rhoetosaurus brownein – Jättiläinen oli varvasastuja

Ainoa Australiasta löytynyt jurakauden sauropodi, pitkäkaulainen kasvinsyöjäjättiläinen, käveli varpaillaan, vaikka suurimmat yksilöt olivat jopa 40 tonnin painoisia, kertoi Queenslandin yliopiston (siirryt toiseen palveluun) tutkimus viime keväänä.

Kantapää ei ottanut maahan, vaikkei se toisaalta ollut ilmassakaan, tutkijat selittivät. He olivat tulleet fossiilista tekemänsä 3D-mallin perusteella siihen tulokseen, että kannan alla askelia pehmentämässä oli lihaisa tyyny.

Ilman tätä avaintekijää sauropodeista ei ehkä koskaan olisi tullut niin valtavia, arvioi Journal of Morphology (siirryt toiseen palveluun) -lehdessä ilmestyneen tutkimusartikkelin pääkirjoittaja Andréas Jannel.

Eri puolilta maailmaa löytyneiden jalanjälkien perusteella vastaava rakenne oli sauropodeilla yleinen.

Dinosauruksen luuranko.
Hokkaidosta löytynyt Kamuysaurus japonicus -dinosauruksen luuranko on lähes täydellinen.Hokkaidon yliopisto

Kamuysaurus japonicus – "Lohikäärmejumala" viihtyi meren rannalla

Tässä kuussa Scientific Reports (siirryt toiseen palveluun) -lehdessä julkaistu tutkimus esitteli kaikkian aikojen suurimman Japanista löytyneen dinosauruksen, 73 miljoonaa vuotta sitten eläneen hadro- eli ankannokkasauruksen.

Tämä kasvinsyöjä painoi vähintään neljä tonnia tai jopa enemmän, jos osoittautuu, että se käveli neljällä jalalla, Hokkaidon yliopiston (siirryt toiseen palveluun) tutkimus kertoi. Suuren kokonsa ansiosta eläin sai nimekseen ""japanilainen lohikäärmejumala".

Vaikka uusia dinosauruslajeja nimetään maailmassa nykyisin kymmeniä joka vuosi, Japanille tämä on vasta kaikkien aikojen kahdeksas nimen saanut uusi laji.

Laji osoittaa, että Japanissa tai Itä-Aasiassa tapahtui muista riippumatonta evoluutiota, sanoi tutkimusta johtanut apulaisprofessori Yoshitsugu Kobayashi.

Löytöpaikassa erityistä on myös sijainti, muinainen merenranta. Ehkä jotkin dinosauruslajit viihtyivät poikkeuksellisesti juuri meren ääressä, mikä saattoi olla merkitsevä tekijä lajien monimuotoistumisessa, tutkijat tuumivat.

Lentolisko siivet levällään ylhäältä piirrettynä.
Näin liisi Cryodrakon boreas, kaukaisen aikansa "lohikäärme", arvelee taitelija. Davod Maas / Lontoon Kuningatar Maryn yliopisto

Cryodrakon boreas – "Jäisellä lohikäärmeellä" oli lentokoneen siipiväli

Lentoliskot eivät olleet dinosauruksia, mutta tämä niiden aikalainen ansaitsee tulla esitellyksi niiden joukossa huimien ominaisuuksiensa vuoksi. Se oli yksi maailman kaikkien aikojen suurimmista lentokykyisistä eläimistä.

Siipien kymmenmetrinen kärkiväli vastaa monia tämän päivän hävittäjäkoneita, esimerkiksi Suomen ilmavoimien käyttämiä Hawkeja.

250 kilon painoinen lihansyöjä oli uhka jopa dinosaurusten poikasille. Ja kun otus laskeutui maahan, pää ylsi samalla korkeudelle kuin nykykirahveilla.

Kivettyneet luut löytyivät jo neljännesvuosisata sitten, mutta niiden luultiin pitkään kuuluneen jo aiemmin tunnetulle pterosaurus- eli lentoliskolajille, kertoo tutkimusartikkelin pääkirjoittaja, paleontologi David Hone lontoolaisesta Queen Maryn yliopistosta. (siirryt toiseen palveluun)

Omana lajinaan suuri peto esiteltiin Journal of Vertebrate Paleontology (siirryt toiseen palveluun) -lehdessä tässä kuussa. Nimi tarkoittaa "pohjoisen jäistä lohikäärmettä", joskin kanadalainen löytöpaikka oli 76 miljoonaa vuotta sitten paljon nykyistä lämpimämpi.

Vespersaurus paranaensis – Aavikon pikkupeto jätti kummat jäljet

1970-luvulla löytyneet omituiset jalanjäljet saivat vihdoin selityksen, kun niiden jättäneen dinosauruslajin jäänteitä löytyi Paranán osavaltiosta Etelä-Brasiliasta.

Kesällä Nature Scientific Reports (siirryt toiseen palveluun) -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa esiteltiin otus, joka loikki 90 miljoonaa vuotta sitten aavikon poikki kahdella jalalla mutta yhden varpaan varassa.

Varpaita oli kyllä jaloissa kolme, mutta pikkupeto varasi niistä vain keskimmäiselle, kertoivat Cruzeiro do Oesten paleontologisen museon tutkijat.

Otuksen tekee erikoiseksi myös se, että Paranásta ei ole aiemmin löydetty maassa liikkuneita dinosauruksia, ainoastaan niiden aikalaisia, taivaalla kaarrelleita pterosauruksia.

Lajilla oli korkeutta vain 75 senttiä ja painoa 15 kiloa.

Ohuen turkin peittämä dinosaurus kävelee kahdella jalalla kahden muun dinosauruksen ohi.
Tällaiseksi taiteilija on päätellyt Suskityrannus hazelaen. Muutaman kymmenen kilon painoisen otuksen suvun suurin oli kaikista dinosauruksista kuuluisin, T.rex.Andrey Atuchin / Virginia Tech

Suskityrannus hazelae – Miniotus osoittautui tyrannosaurukseksi

20–40 kiloa – sen verran painoa oli 92 miljoonaa vuotta sitten eläneellä otuksella, joka nyt täydentää tyrannosaurusten sukupuuta.

Pienestä koostaan huolimatta se oli armoton ja nopea saalistaja, jolla oli voimakas purenta, tutkijat päättelivät fossiilien perusteella.

Yhdysvaltain New Mexicon osavaltiosta löytyi jo kauan sitten kaksi osittaista keskenkasvuisten yksilöiden luurankoa. Meni kymmeniä vuosia, ennen kuin laji todettiin yhdeksäntonnisen T. rexin aiemmin tuntemattomaksi miniserkuksi.

Laji, jolle tutkijat ovat antaneet lempinimen "liitukauden kojootti", esiteltiin keväällä Nature Ecology & Evolution (siirryt toiseen palveluun) -lehdessä.

Pienen dinosauruksen osittainen luuranko ja leukaluu, joka ulottuu sen päästä hännäntyveen
Suskityrannus hazelaen luuranko verrattuna suuren sukulaisensa T. rexin leukaluuhun. Virginia Tech

Suskityrannus hazelae eli tyrannosaurusten evoluutioräjähdyksen kynnyksellä, sanoi tutkimusartikkelin pääkirjoittaja, geotieteiden apulaisprofessori Sterling Nesbitt yhdysvaltalaisesta Virginia Tech -yliopistosta (siirryt toiseen palveluun).

Muutos oli nopea. Vain kymmenen miljoonaa vuotta myöhemmin tyrannosaurukset olivat planeettamme muhkeita valtijoita, ja valtaa kesti aina siihen saakka, kun Maahan iskeytynyt asteroidi teki dinosauruksista lopun 66 miljoonaa vuotta sitten.

Nesbittillä on aivan erityinen rooli uuden lajin tarinassa: hän osallistui 16-vuotiaana koulupoikana paleontologille kaivauksille, ja sieltä juuri hän löysi Suskityrannus hazelaen ensimmäisen merkin, mudasta törröttäneen sääriluun kappaleen.

Lue myös:

Opaalikaivoksesta löydetyt fossiilit ovat sekä dinosauruksia että jalokiviä

Aivan liian suuri aivan liian aikaisin – pienten dinosaurusten varhaisesta joukosta löytyi yllättäen jättiläinen