Pasilassa oli vain kaksi maatilaa ja suopohjainen järvi – sitten nousi villi puutaloalue, futuristinen Itä-Pasila ja pian Suomen vilkkain asemakeskus

Miten Pasilasta tuli Pasila? Itä- ja Länsi-Pasilaa suunnitelleet arkkitehdit Reijo Jallinoja ja Matti Visanti arvioivat, missä onnistuttiin ja missä ei.

Helsinki
Katunäkymä Itä-Pasilassa
Asemapäällikönkatu on Itä-Pasilan keskeisiä pääväyliä. Betoniset toimistorakennukset saavat kohta rinnalleen modernin Tripla-keskuksen.Antti Kolppo / Yle

Pasilan vanhan aseman ja ratapihan paikalle noussut Tripla-keskus avaa ovensa 17. lokakuuta. Samalla alkaa Pasilan neljäs aikakausi: vajaassa kahdessasadassa vuodessa Pasila on muuttunut kahden maatilan pelloista villiksi ja vapaamuotoiseksi esikaupungiksi, ja siitä edelleen futuristiseksi Itä-Pasilaksi ja monipuoliseksi Länsi-Pasilaksi.

Pasilan muutosten lähempi tarkastelu avaa kiehtovan näkökulman koko Suomen teollistumiseen ja kaupungistumiseen.

Junarata toi työtä ja ihmisiä

Vielä 1800-luvun alkupuolella nykyisen Pasilan alueella oli kaksi tilaa, Fredriksberg ja Böhle. Alue oli pääosin peltoa, kalliota ja kitukasvuista männikköä.

Nykyisen Tripla-keskuksen pohjoispuolella, entisen ratapihan kohdalla, oli pienehkö, pitkulainen ja suopohjainen Töölönjärvi. Vesi laski järvestä Töölönlahteen pitkin puroa, joka virtaa edelleen junaradan ja Vauhtitien välisellä viheralueella.

Fredriksbergin ja Böhlen tiloilla elettiin maalaiselämää 1800-luvun jälkipuoliskolle asti, kunnes teollistuminen pääsi kunnolla vauhtiin myös Suomessa. Fredriksbergin tilan halki rakennettiin Helsingistä Hämeenlinnaan johtava rautatie, joka avattiin liikenteelle 1862.

Junaradan ja teollistumisen myötä kaupunkeihin alkoi tulvia ihmisiä työn perässä. Töölönjärvi kuivattiin 1870-luvulla.

Maaseutu-Pasila alkoi saada ensimmäisiä esikaupunkimaisia piirteitä.

Puu-Pasila syntyy, alue liitetään Helsinkiin

1800- ja 1900-lukujen taitteessa Helsinkiin syntyi villiä ja vapaamuotoista esikaupunkiasutusta erityisesti Hermannin ja Toukolan alueille. Ihmisiä tuli kaupunkiin niin paljon, että hallinto ei pysynyt perässä, ja kaupungin laitamille syntyi vapaamuotoisia puutaloalueita.

Nykyisen Länsi-Pasilan paikalla oli laajahko puutaloalue 1900-luvun alusta 1970-luvun lopulle.
Nykyisen Länsi-Pasilan paikalla oli laajahko puutaloalue 1900-luvun alusta 1970-luvun lopulle.Patrick Oras / Helsingin kaupunginmuseo

Puu-Pasila rakennettiin melko lyhyen ajan sisällä, suunnilleen vuosina 1895–1905. Silloinen Böhlen tilan haltija Julius Wilhelm Kronqvist oli aloittanut tonttien vuokraamisen mailtaan, kun kaupungin vuokratonttien tarjonta ei riittänyt tyydyttämään asuntokysyntää.

Vuonna 1905 Böhlen tilan mailla oli jo lähes 1500 asukasta. Suurin osa Puu-Pasilan rakentajista oli työläisiä, pääosin rakennusalan ihmisiä, jotka tekivät taloja omille perheilleen ja rahoittivat projektejaan rakentamalla samalla huoneita myös vuokralaisille.

Rakentaminen tapahtui yksilöllisesti, ilman minkäänlaisia rajoittavia määräyksiä. Näin korttelirakenteesta tuli katkonainen ja sekava. Taloja ja niiden pihapiirejä myös kasvatettiin erilaisilla lisärakennuksilla.

Hallinnollisesti Fredriksberg kuului Helsingin maalaiskuntaan, kunnes vuoden 1912 alussa alueliitos liitti Böhlen tilan päälohkon Helsingin kaupunkiin.

Korkealentoinen Itä-Pasila syntyi keskelle asuntopulaa

Reijo Jallinoja oli 26-vuotias vastavalmistunut arkkitehti, kun hän kirjoitti nimensä Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston päällikön Aarne Ervin ojentamaan työsopimukseen. Pian tämän jälkeen hän aloitti Itä-Pasilan kaavoituksen projektipäällikkönä.

Ajan henki oli toiveikas. Ihminen oli juuri käynyt kuussa, ja amerikkalainen pop-taide ja ajan optimistinen vire vaikuttivat myös arkkitehtuuriin. Moottoriajoneuvoliikenteen hallitsevuus, systemaattisuus, kaksitasoinen kaupunkiliikenne ja megastruktuurinen luonne olivat keskeisiä aiheita Pasilan paikoin korkealentoisessakin suunnittelussa.

kerrostaloja itä-pasilassa
Itä-Pasilan rakentaminen alkoi 50 vuotta sitten.Antti Kolppo / Yle

– Mehän tutkittiin kaikkea, kuten kortteleiden kokoja, ja päädyttiin 54 x 54 -metrisiin ruutuihin. Ne olivat osa 60 sentin moduulijärjestelmää. Ja 60 sentin moduuleitahan ovat kaikki keittiökalusteet ja komerot. Oli olemassa suuri ajatus, että kaikki mitoitus olisi selvää ja yksinkertaista, että isot ja pienet asiat voitaisiin koordinoida keskenään, Jallinoja kertoo.

Arkkitehti Reijo Jallinoja
Arkkitehti Reijo Jallinoja oli keskeisessä roolissa Itä- ja Länsi-Pasilan suunnittelussa.Antti Kolppo / Yle

Aluksi Pasilan alueelle kaavailtiin jopa 47 500 työpaikkaa ja vain 4 200 asukasta. Luonne muuttui merkittävästi kaupunkisuunnittelulautakunnassa: työpaikkoja vähennettiin 35 000:een ja asukkaiden määrää lisättiin 20 000:een.

Oikeastaan Itä-Pasilassa oltiin paljon merkittävämpiä avantgardisteja kuin lännessä.

Reijo Jallinoja

– Aluksi Pasilaan oli tarkoitus rakentaa lähinnä keskustatoimintoja, siirtää pääkonttoreita Helsingin niemeltä Pasilaan. Sitten poliitikot katsoivat, että sinne pitää saada lisää asuntotuotantoa. Yhtäkkiä tuntui, että koko politiikan tärkein asia oli rakennettavien asuntojen lukumäärä. Oli suuri asuntopula.

Keskeisin toteutunut osa Itä-Pasilan visioista oli alueen kaksitasoisuus. Tänä päivänäkin valtaosa Itä-Pasilan autoliikenteestä kulkee maan tasossa ja kävelijät ja pyöräilijät kerrosta ylempänä.

Reijo Jallinoja pitää kaksitasoisuutta onnistuneena ratkaisuna turvallisuuden ja jalankulkumiljöön viehättävyyden kannalta.

– Aika hienolta se edelleen näyttää! Oikeastaan Itä-Pasilassa oltiin paljon merkittävämpiä avantgardisteja kuin lännessä.

Länsi-Pasilan rakentaminen ja Puu-Pasilan purku

Vuosina 1979–1989 rakennettua Länsi-Pasilaa voidaan pitää eräänlaisena vastareaktiona Itä-Pasilalle.

Esimerkiksi autoliikenteen ja muun elämän erottaminen toisistaan ratkaistiin toisin kuin idässä. Länsi-Pasilan junaradan puoleiseen laitaan tehtiin liiketalovyöhyke ja alueen läpi kulkeva pääliikenneväylä, Pasilankatu. Länsilaitaan keskitettiin perheasuntoja ja alueen halki vedettiin raitiovaunulinja.

Autojen pysäköinti vietiin kolmeen maanalaiseen pysäköintilaitokseen.

Lännessä ei nähty tarvetta sitoutua tiukkaan ruutukaavajärjestelmään. Siitä poikkeamalla pystyttiin myös säästämään joitain vanhoja puutaloja sekä alkuperäistä katuverkkoa.

– Ajatus oli säilyttää vanhasta Puu-Pasilasta sen verran kuin kyetään ilman, että kaupungin tehokkuustavoite siitä kärsii, muistelee Matti Visanti, yksi alueen kaavoituksesta vastanneista arkkitehdeistä.

Arkkitehti Matti Visanti
Vanhasta Puu-Pasilasta säästyi nykyiseen Länsi-Pasilaan vain muutamia taloja. Matti Visanti oli yksi alueen suunnittelijoista.Antti Kolppo / Yle

Lopulta Puu-Pasilasta säästyi vain pieniä rippeitä: muutamia vanhoja puutaloja Pasilan puistotien keskivaiheilla ja alkuperäisen muotoista katuverkkoa vanhan paloaseman kulmilla.

Puu-Pasilan purkamista vastustettiin, mutta ei yhtä kiivaasti kuin Puu-Vallilassa, joka lopulta säästyi purkamiselta. Tämä johtunee osaltaan Puu-Pasilan asumisen heikosta tasosta: vielä 1970-luvun puolivälissä alueen asumisolosuhteet olivat samaa tasoa kuin vuosisadan alussa. Tyypillinen asunto oli pieni, ilman vettä ja viemäriä ja puulämmitteinen. Lähes kaikissa asunnoissa oli ulkokäymälä.

Matti Visantin mukaan vastustus oli paikoin kiihkeää, mutta vielä enemmän keskustelua herätti samaan aikaan suunnitellun Keskuspuiston osayleiskaava sekä Pasilaa halkomaan kaavaillut moottoriliikennetiet.

– Keskuspuiston rajaus oli erittäin tärkeä asia, jota käsiteltiin kaikissa mahdollisissa lautakuntien kokouksissa. Samoin suuret tiehankkeet: Pasilan halkaiseva itä-länsisuuntainen moottoriliikennetie ja pohjois-etelä-suuntainen Vapaudenkatu-niminen moottoritie, jonka piti mennä aina nykyiselle Kansalaistorille saakka.

Kumpikaan tiesuunnitelma ei koskaan toteutunut, mutta Visantin mukaan alueen arkkitehtuuriset ratkaisut jäivät sivuosaan poliittisessa keskustelussa.

Tripla aloittaa Pasilan neljännen aikakauden

Pasilan puretun aseman tilalle nousseen kolossaalisen toimistotalon alaikkunassa komeilee luku 16. Se tarkoittaa, että kauppakeskus Triplan ja uuden aseman avajaisiin on enää reilut kaksi viikkoa.

Kun asemakeskus saadaan avattua, Pasilasta tulee Helsingin merkittävin joukkoliikenteen solmukohta. Samalla Itä-Pasilan rakentamisen alkamisesta tulee kuluneeksi 50 vuotta.

Itä-Pasilassa vuodesta -93 asunut Hannele Eloranta pitää Triplan aukeamista tervetulleena uudistuksena.

Hannele Eloranta
Itä-Pasilan jalankulkusiltojen harmaat kaiteet tulisi vaihtaa läpinäkyviin metalliverkkoihin. Näin näkyvyys paranisi ja töhriminen vähenisi, sanoo Pasila-Seuran varapuheenjohtaja Hannele Eloranta.Antti Kolppo / Yle

– Tuo silta Itä- ja Länsi-Pasilan välillä on ollut yllättävän pitkä. Kaikki uudet palvelut ovat tervetulleita, ja samalla toivon että Tripla yhdistää meitä kaupunginosana.

Triplan aukeamista voidaan pitää myös Pasilan neljännen aikakauden alkuna. Ensin tuli rautatie ja sen myötä asukkaita. Teollistumisen ja nopean kaupungistumisen aiheuttama asumispula 1800-luvun lopulla synnytti Fredriksbergin esikaupungin, josta tuli hieman myöhemmin Pasilan kaupunginosa.

1960-luvun rakennemuutos, voimakas kaupungistuminen, konttoristuminen, autoistuminen ja usko jatkuvaan kehitykseen olivat lähtökohtia Itä- ja Länsi-Pasilan rakentamiselle.

Nyt aukeava Tripla-keskus on osa Helsingin kaupungin pyrkimystä laajentaa keskustaa kohti pohjoista. Loppua ei näy: lähivuosina rakennetaan tornitaloalue, ratapihakorttelit, Ilmalan asemanseutu ja Postipuiston alue. Vuoteen 2040 mennessä Pasila on noin 30 000 asukkaan ja 50 000 työpaikan kaupunginosa.

Fredriksbergin ja Böhlen tiloista on jäljellä enää nimet.

Jutun historialähteenä on käytetty haastattelujen lisäksi pääasiassa Helsingin tietokeskuksen kirjaa Pasila – Helsingin uusi keskus (1998).

Voit keskustella aiheesta asiallisesti tämän jutun alla 1.10.2019 kello 22 saakka.

Lue lisää:

Pasilan Triplasta tuli järkälemäinen laatikko, jota verrataan Itä-Berliinin ja Kouvolan arkkitehtuuriin – "Se, mitä rakennetaan, kuvastaa yhteiskunnan arvoja"

Värikkäässä Pasilassa asuu kohta pikkukaupungin verran ihmisiä – Asukasyhdistys älähtää: Euroja riittää uuteen, mutta vanha uhkaa rapistua