Unohdettu urkintalaki: Edes Nokia ei käyttänyt ajamaansa pykälää – sen sijaan siihen turvautui pieni työttömien yhdistys Itä-Helsingistä

10 vuotta sitten työnantajat voittivat taistelun työpaikkojen tietosuojasta. Nyt näyttää, että he sittenkin hävisivät.

tietosuoja
Nokian johtoa vuoden 2009 yhtiökokouksessa.
Nokian väitettiin ajaneen Lex Nokian syntyä jopa painostamalla, mutta yhtiön johto kiisti sen. Kuvassa yhtiön johtoa vuodelta 2009: talous- ja rahoitusjohtaja Rick Simonson, toimitusjohtaja Olli-Pekka Kallasvuo ja hallituksen puheenjohtaja Jorma Ollila.Markku Ojala / AOP

Yle uutisoi aiemmin tänään, miten alkujaan Lex Nokiana tunnettu laki on jäänyt lähes kokonaan tarpeettomaksi. Vain kuusi työnantajaa on käyttänyt lain suomaa mahdollisuutta käsitellä henkilöstön sähköpostiliikenteen välitystietoja.

Laki antaa luvan seuloa viestejä automaattisesti esimerkiksi niiden koon, tyypin ja vastaanottajan mukaan. Lisäksi seulonnassa huomattujen epäilyttävien viestien välitystietoja saa käsitellä manuaalisesti. Työnantajalla ei kuitenkaan ole oikeutta avata viestejä.

Välitystiedoilla tarkoitetaan esimerkiksi tietoa viestin lähettäjästä, vastaanottajasta, kellonajoista ja otsikosta. Normaalisti nämä kaikki ovat viestin lähettäjän ja vastaanottajan yksityisasioita.

Nokia penkoi työntekijöidensä sähköpostien tietoja 2000-luvun alkuvuosina, koska epäili joutuneensa tietovuodon kohteeksi. Tuolloin menettely oli laitonta: esitys uudesta laista valmistui 2007 ja tuli voimaan kesäkuun alussa 2009.

Yrityksen väitettiin vaikuttaneen vahvasti lain syntyyn, minkä vuoksi laki ristittiin Lex Nokiaksi. Nykyään Lex Nokia on kumottu, mutta se elää edelleen osana nykyistä lakia sähköisen viestinnän palveluista.

Todellisuus yllätti täysin

kantaverkkoyhtiö Fingridin valvomo
Sähkön kantaverkkoa ylläpitävä Fingrid on yksi harvoja yrityksiä, jotka ovat ottaneet entisen Lex Nokian käyttöön.Ville Airaksinen / Yle

Urkintalain säätämisen jälkeen työnantajien odotettiin alkavan joukolla tarkkailla työntekijöidensä viestiliikennettä. Tietosuojavaltuutetun toimistoon perustettiin jopa kolmen henkilön tiimi, jonka oli tarkoitus käsitellä Lex Nokia -ilmoituksia.

Todellisuus lain jälkeen yllätti viranomaiset täysin. Ensimmäinen ilmoitus tuli kolme vuotta lain voimaantulon jälkeen. Päätoimiset Lex Nokia -käsittelijät siirrettiinkin nopeasti muihin töihin.

Kuvaavaa on, että lain voimakkaimpana kannattajana pidetty Nokia ei itse ole ottanut sitä käyttöön. Yhtiö ei vastannut Ylen kysymykseen, miksi näin on. Nokian historiaa tutkineiden professorien mukaan lakihanke kääntyi yritystä vastaan, sillä se vahvisti yrityksessä pelon ilmapiiriä (siirryt toiseen palveluun).

Sen sijaan urkintalakiin turvautui pieni, työttömiä auttava toimintakeskus Itä-Helsingissä.

Kaikki eivät ole ymmärtäneet lakia

Ylelle ei selvinnyt tätä juttua tehdessä, miksi Toimintakeskus Sampola on vuonna 2014 ilmoittanut tietosuojavaltuutetulle alkavansa tarkkailla henkilöstönsä sähköposteja. Myllypurossa toimiva yhdistys on nykyään lakkautettu. Silloinen toiminnanjohtaja sanoo Ylelle, ettei ole asiasta kuullutkaan.

Tietosuojavaltuutetun toimistosta annetaan ymmärtää, että kyseessä on ollut väärinkäsitys: Sampolan ilmoitus on peruttu pian sen antamisen jälkeen. Se ei olisi ainoa taho, joka on käsittänyt väärin, mitä laki sallii ja mitä se ei salli.

Yrityslainsäädännön asiantuntija  Sanni Bertell  Elinkeinoelämän keskusliitosta.
Yritykset eivät sittenkään tarvinneet Lex Nokiaa. EK:n asiantuntija Sanni Bertellin mielestä viestinnän luottamuksellisuuden suoja on nyt sopivalla tasolla Suomessa.Toni Määttä / Yle

Esimerkiksi entinen Tekes (nykyinen Business Finland) teki Lex Nokia -ilmoituksen tietosuojavaltuutetulle vuonna 2015, kun epäili joutuneensa tietomurron kohteeksi. Tapaamisessa tietosuojavaltuutetun kanssa Tekesille kuitenkin selvisi, että asiaa oli parempi hoitaa poliisin kautta. Laki kun ei anna työnantajalle oikeutta avata viestejä, eikä välitystietojen käsittelyynkään saa oikeutta jälkikäteen.

Kun ottaa huomioon perutut ja saman konsernin eri yhtiöistä tulleet ilmoitukset, Lex Nokian on ottanut pysyvästi käyttöön vain kuusi työnantajaa Suomessa. Niistäkin ainakin yksi eli Hämeenlinnan kaupunki sanoo, ettei ole koskaan käyttänyt oikeutta.

Miksi sähköpostivalvonnan mahdollistava laki on jäänyt lähes käyttämättä? Siihen voi löytää ainakin neljä syytä.

1. Aika ajoi sen ohi

Nykyiset kännykät ovat 2000-luvun laitteisiin verrattuna supertietokoneita, ja niiden avulla tietoja voi lähettää kymmenillä tavoilla. Sähköpostilla ei ole enää yhtä vahvaa asemaa kuin ennen.

Jos yritys X alkaa tarkkailla työntekijöiden sähköpostiliikenteen välitystietoja, sen on kerrottava siitä henkilöstölle. Taannehtivasti oikeutta ei saa. Jos siis yrityksen työntekijä suunnittelee vuotavansa liikesalaisuuksia, hän todennäköisesti hoitaa asian jotakin muuta kautta kuin sähköpostitse.

Toisaalta voi ajatella, että laki toimii pelotteena. Ilman sitä sähköposti voisi edelleen olla helpoin keino yrityssalaisuuden vuotamiseen.

2. Yritykset pelkäsivät maineensa puolesta

Oikeusoppineet arvostelivat Lex Nokiaa sen valmisteluvaiheessa siitä, että laki loukkaisi yksilön perusoikeuksia. Todennäköisesti tämä säikytti työnantajia, jotka pelkäsivät saavansa maineen työntekijöille vihamielisenä organisaationa.

Ensimmäisen kahden vuoden aikana lain säätämisen jälkeen tietosuojavaltuutetun toimistoon ottivat yhteyttä lähinnä toimittajat. Ensimmäinen varsinainen Lex Nokia -ilmoitus tuli Hämeenlinnan kaupungilta vuonna 2012.

3. Laki ei auta, jos tietosuoja on kuin reikäjuusto

Sähköpostiliikenteen nuuskimisesta ei ole yritykselle apua, jos se ei ole muuten pyrkinyt suojaamaan liikesalaisuuksiaan riittävästi. Tietosuojaan erikoistuneen asianajajan Eija Warma-Lehtisen mukaan tähän ongelmaan törmätään joskus vuotoepäilyjä tutkittaessa.

– Jos avainasiakkuudet, hinnoittelumekanismit ja muut kilpailulle kriittiset asiat löytyvät suojaamattomana yhteiseltä levyltä, on hankala osoittaa, että ne ovat liikesalaisuuksia, Castren & Snellman -asianajotoimistossa työskentelevä Warma-Lehtinen sanoo.

Myös tietosuojavaltuutettu käy ilmoituksen tehneen työnantajan kanssa läpi, mitä menettelyllä on tarkoitus suojata. Tarkoituksena on varmistaa, että muu tietosuoja on kunnossa, ennen kuin lähdetään seulomaan sähköpostiliikennettä.

4. Byrokratia tehtiin raskaaksi

Lex Nokia miinoitettiin raskaalla byrokratialla. Sen käyttöönotosta on tehtävä ennakkoilmoitus viranomaiselle ja henkilöstölle. Jos automaattinen seula hälyttää ja viestejä käsitellään manuaalisesti, myös siitä on ilmoitettava viranomaiselle ja asianosaisille. Kaiken lisäksi seulonnasta on raportoitava muutenkin vuosittain.

– Onhan se todella raskaaksi rakennettu, kuvaa Warma-Lehtinen.

Tästä näkökulmasta näyttää siltä, että ehkä Lex Nokian vastustajat sittenkin voittivat.

Warma-Lehtisen mukaan viestinnän luottamuksellisuuden suoja on suomalaisessa työelämässä poikkeuksellisen vahva. Muihin maihin verrattuna työnantajilla on hyvin rajalliset oikeudet valvoa työntekijöiden viestintää.

Todennäköisesti myös suomalaiset työntekijät joutuvat tinkimään tästä etuoikeudesta tulevaisuudessa. Kun EU:n sähköisen viestinnän tietosuoja-asetus ePrivacy tulee voimaan, se jyrää entisen Lex Nokian kaltaiset kansalliset erikoisuudet.

– ePrivacy on valtava kokoelma erilaisia sääntöjä, ja siinä työelämäpuoli on hyvin pieni. Tällä hetkellä siitä keskustellaan EU:ssa, ja on vaikea sanoa, mikä jää lopulta kansalliseen liikkumavaraan, sanoo yrityslainsäädännön asiantuntija Sanni Bertell Elinkeinoelämän keskusliitosta.