"Laivan kylki näytti suurelta jalkapallokentältä" – Estonialta selviytynyt Altti Hakanpää etsii kohtalotovereitaan samalta pelastuslautalta

M/S Estonia upposi 25 vuotta sitten. Altti Hakanpäältä onnettomuus vei terveyden, työn ja avioliiton.

Estonian onnettomuus
Estonialta selvinnyt Altti Hakanpää.
Altti Hakanpää matkusti Estonialla onnettomuusyönä yksin.Mike Toivonen / Yle

Meressä kelluu ihmisiä ja tavaroita.

Altti Hakanpää istuu pelastuslautassa kahdeksan muun ihmisen kanssa ja tuijottaa edessä avautuvaa näkymää.

Hän näkee laivan, jonka potkurit ovat nousseet ilmaan. Laiva on meressä ylösalaisin.

Mitä ihmettä täällä tapahtuu, miettii Hakanpää kylmissään. Sitten laiva uppoaa ja tulee hiljaista.

Autolautta Estonia
M/S Estonia oli otettu käyttöön vuonna 1980. Aluksi se kulki Turun ja Tukholman väliä Viking Sally -nimen alla. Arkistokuva.EPA / Li Samuelson

Aivan tavallinen ilta laivalla

Matkustajalautta M/S Estonia upposi neljännesvuosisata sitten, syyskuun 28. päivänä vuonna 1994 vieden mukanaan 852 ihmishenkeä. Hukkuneista suurin osa oli virolaisia ja ruotsalaisia, suomalaisia menehtyi kymmenen.

137 ihmistä pelastui. Pelastuneiden joukossa suomalaisia oli kolme.

Yksi heistä oli Altti Hakanpää. Hän matkusti yksin, mikä oli sattumien summaa.

Vaimo ja lapsi päättivät viime metreillä lähteä Tukholmaan lentokoneella, jotta olisivat siellä nopeammin. Hakanpää vei heidät lentokentälle ja kiirehti laivaan.

– Laiva lähti Tallinnan satamasta vartin myöhässä, minkä takia ehdin vielä matkaan mukaan.

Hakanpää oli kokenut laivamatkustaja. Hän kävi aluksi hytissään, meni sitten illalliselle ja käveli ympäriinsä. Lopulta hän meni viettämään aikaansa karaokebaariin, kuten aina ennenkin. Ilta oli tavanomainen.

Kunnes kuuluu valtava rysähdys. Ensin kerran, sitten vielä kahdesti uudelleen.

Äkkiä pois täältä

Karaokebaarissa tunnelma muuttui sekunnissa. Pullot ja lasit lensivät pöydiltä ja hyllyiltä lattialle.

Moni säikähti ja meni paniikkiin. Jotkut huusivat Jumalaa.

Altti Hakanpää tiesi, että nyt on lähdettävä. Hän yritti vieraan ruotsalaismiehen kanssa huutaa ihmisille, että nyt liikkeelle, äkkiä pois täältä.

– Oli ihan sama, huusiko seinälle vai ihmisille. Kukaan ei lähtenyt.

Hakanpää lähti. Hän tiesi, että suunta voi olla vain ylöspäin. Hän pääsi lopulta yhdeksännen kannen kautta ulos. Pahasti kallistuva laiva kääntyi ensin kyljelleen.

– Laivan kylki näytti suurelta jalkapallokentältä.

Kaatunut pelastusvene meressä.
Kaatunut pelastusvene meressä. Arkistokuva.Leif R. Jansson / EPA

Estonia upposi niin nopeasti, ettei kaikkia pelastusveneitä- ja lauttoja ehditty ottaa käyttöön. Niiden irrottaminen osoittautui hankalaksi, koska laiva kääntyi koko ajan, ensin kyljelleen ja sitten ylösalaisin.

Pelastusvälineet oli tarkoitettu irrotettavaksi alaspäin, laivan ollessa pystyasennossa. Nykyiset pelastuslautat saa irti missä asennossa tahansa.

Hakanpää sai irti pelastuslautan ja kiipesi sen sisään kahdeksan muun ihmisen kanssa. Heitä oli tarpeeksi, jotta kovat Itämeren tuulet eivät kaataneet lauttaa.

Monelle kävi toisin.

– Lautat kaatuivat uudelleen ja uudelleen, kun niiden sisällä oli vain pari ihmistä.

68 kruunua sormesta

Estonialta pelastumisella oli kallis hinta. Ensin Altti Hakanpäätä vaivasivat painajaiset.

– Näin makuuhuoneen ovella ihmisiä, jotka kysyivät, miksi en jäänyt auttamaan heitä.

Onnettomuuden jälkeen Hakanpää oli työkyvytön. Hänellä oli yritys, joka meni lopulta konkurssiin.

Sen jälkeen päättyi avioliitto. Vaimo sai yhteisen lapsen huoltajuuden.

– Tuntuu siltä, että menetin paljon. Vaimon ja lapsenkin, Hakanpää miettii.

Estonian uhreille maksettiin erisuuruisia korvauksia. Hakanpää sai 180 000 Ruotsin kruunua eli noin 17 000 euroa. Virolaiset saivat saman summan omassa valuutassaan eli noin 11 500 euroa.

Pelastustöissä Hakanpäältä rikkoutui sormi, joka ei ole sen jälkeen toiminut kunnolla. Siitä hänelle maksettiin 68 kruunua, eli noin 6 euroa ja 40 senttiä.

– Taisivat postikulutkin olla isommat, kun siitä tuli kirje. Se tuli Tanskasta.

Yhdeksän ihmistä lautassa

Kylmyys ja tyhjyys. Ne olivat ainoat asiat, jotka Altti Hakanpään mielessä pyörivät, kun hän ajelehti Itämeren aalloissa pelastajia odotellen. Oli pilkkopimeää. Aallonkorkeus on myöhempien arvioiden mukaan ollut neljästä metristä jopa kymmeneen metriin (siirryt toiseen palveluun).

Horisontissa näkyivät toisten laivojen valot. Mikseivät ne tule auttamaan?

Jossain vaiheessa Hakanpää nukahti, vaikka lautalla olleet yrittävät pitää toisensa hereillä.

– Joku sanoikin jossain vaiheessa, että puhutaan vaan koko ajan. Nukahdin kuitenkin. En tiedä, kuinka monta tuntia tai minuuttia nukuin, mutta heräsin helikopterin ääneen.

Pintapelastaja tutkii pelastuslauttaa.
Pintapelastaja tutkii pelastuslauttaa.Leif R. Jansson / EPA

"Se olisi pitänyt nostaa heti ylös"

Altti Hakanpää kokee saaneensa toisen elämän selviydyttyään Estonian onnettomuudesta. Samaan aikaan hän on kuitenkin ollut katkera ja vihainen, etsinyt syyllistä.

Onnettomuutta on tutkittu paljon. Tiedossa on, että keulaportti petti kovissa aalloissa, aukesi ja irtosi. Estonia upposi nopeasti – vain 55 minuutissa.

– Miten voi olla, että kerrostalon kokoinen laiva menee pohjaan muutamassa kymmenessä minuutissa? Se on aivan uskomatonta.

Estonian onnettomuus on vakavin rauhanajan onnettomuus Pohjoismaissa.

Altti Hakanpää pitää tärkeänä, että Estoniaa muistetaan edelleen. Hän on sitä mieltä, että Itämeren pohjassa makaava laiva pitäisi nostaa ylös.

– Se olisi pitänyt nostaa heti ylös. Se olisi ollut tärkeää myös omaisille. Runko voitaisiin tutkia, eikä ihmisten tarvitsisi spekuloida syitä uppoamiselle.

Altti Hakanpään kanssa samassa pelastuslautassa oli seitsemän virolaista ja yksi ruotsalainen. Heidät Hakanpää vielä haluaisi löytää.

Ruotsinsuomalaista Altti Hakanpäätä haastatteli Tukholmassa Ylen kirjeenvaihtaja Kirsi Heikel.

Lue lisää:

Kolahdus, keulaportti ja kallistuma – Näin Estonia upposi 55 minuutissa

Ettei koskaan enää – Estonian onnettomuudesta on ammennettu oppia meriturvallisuuden parantamiseksi

Toimittajalta: Estonian uppoamisesta 25 vuotta – tällaista oli kertoa onnettomuudesta, tunnontuskia on yhä