Reetta Rädyn kolumni: Elämää on muuallakin kuin Helsingissä, Turussa ja Tampereella

Kaupunkilaisia pidetään asuntokaupan voittajina, mutta eivätkö voittajia ole myös ne, joilla on maakunnissa halpa asunto ja töitä? Sellaisia ihmisiä on Suomessa paljon, kirjoittaa Reetta Räty. Tämän kolumnin voi myös kuunnella.

väestöennusteet
Reetta Räty
Reetta Räty.Antti Haanpää / Yle

Aika hankala tilanne: lähes koko Suomi on väärässä paikassa.

Sadattuhannet kodit uhkaavat menettää arvonsa (siirryt toiseen palveluun) (HS 13.9.)

Asuntojen arvot romahtavat suuressa osassa maata (Yle A-Studio 18.9.)

Asuntomarkkinat jakautuneet jyrkästi voittajiin ja häviäjiin (siirryt toiseen palveluun) (IL 5.8.)

Syksyn uutisten viesti on selkeä: kaupungeissa asuntojen hinnat nousevat mutta maalla talot eivät kelpaa kenellekään.

Vielä selkeämpi on johtopäätös: Suomessa asunnot ovat väärässä paikassa. Hesarin jutussa Suomen Hypoteekkiyhdistyksen toimitusjohtaja Ari Pauna sanoo, että vain kolme aluetta on selvästi turvassa arvon laskulta: pääkaupunkiseutu, Tampere ja Turku.

On tavallista, että ”alueet”, eli Helsingin ulkopuolinen Suomi rutistetaan puheenvuoroissa ja otsikoissa yhdeksi nipuksi ja julistetaan sille romahdusta, häviötä ja paikkaa jyrkän jakolinjan väärässä päässä. Tämä on aika raaka viesti, eikä huomioi erilaisia paikkakuntia, toiveita, asumisratkaisuja ja elämäntapoja.

Asunnot eivät ole vain ”varallisuutta”, jota aiotaan sopivan paikan tullen realisoida. Ne ovat ihmisten koteja. Jos Suomea katsoo muualta kuin kaupungista käsin, huomaa, että elämää on muuallakin kuin Helsingin seudulla, Turussa ja Tampereella.

On todella kaupunkikeskeistä puhua siitä, että koko ”muu Suomi” olisi jokin kategorinen romahdus.

Kukaan ei kiistä kaupungistumista. Kukaan ei kiistä maaseudun raja-alueiden tyhjenemistä. Kukaan ei kiistä asuntojen hintatilastoja. Mutta näistä tiedoista yhdessä ei synny vain voittajia ja häviäjiä. On todella kaupunkikeskeistä puhua siitä, että koko ”muu Suomi” olisi jokin kategorinen romahdus.

Otsikoissa vivahteet katoavat, ehkä siihen ollaan jo totuttu. Ongelma on se, että maalailu jakaa Suomen nollan arvoisiin purkukuntoisiin taloihin ja isojen kaupunkien arvokkaisiin keskustoihin. Valtava määrä elämää jää siihen väliin, ja se taas voi vaikuttaa siihen, miten mielikuvat kaupunki-maaseutu-akselilla muodostuvat. Voi kysyä, onko maakuntien tuhon lietsonta itseään toteuttava ennuste. Miksi kukaan rakentaisi tulevaisuutta paikkaan, joka on julistettu häviäjäksi?

Helsingissä törmää välillä ajatukseen siitä, että kaikki haluaisivat asua isossa kaupungissa. Se on hassu ajatus muun muassa siksi, että pääkaupunkiseudun asuinalueista suuri osa näyttää ihan samalta kuin taajamat ja asuinalueet muuallakin. Ei ole suurkaupungin sykettä Pakilassa. Siksi ihmiset kai siellä haluavat asua.

Mietitään vaikka näitä paikkoja: Joensuu, Rovaniemi, Inari, Kokkola, Kuopio, Oulu. Onko niissä kaikki mennyt?

Suomessa on yli puoli miljoonaa mökkiä. Näyttääkö siltä, ettei väki viihdy missään muualla kuin kaupungin keskustassa?

Kotimainen ruoka elää kukoistuskautta ainakin puheissa. Muistetaanko meillä, että joku ihan oikeasti tuottaa sitä ruokaa tuolla maakuntien Suomessa?

Digitalisaatio mahdollistaa monen työn tekemisen mistä vain, ja onneksi kotimaan matkailu lisääntyy. Ehkä joku huomaa näidenkin trendien kautta, että pitkin maata asutaan, eletään ja käydään töissä.

Helsingissä asuntojen hinnat ovat sairaan korkeita. Näiden asuntolainojen keskeltä käsin on vaikea käsittää, miksi edullinen koti on vain ongelma. Miksei kukaan toitota siitä, miten hyvä elämänlaatu on niillä, joilla on pienet asuinkulut? Kaupunkien keskustoissa asuvat lasketaan asuntokaupan voittajiin, mutta eivätkö voittajia ole myös ne töissä käyvät maakuntien ihmiset, joiden kaikki raha ei mene asumiseen?

Työt ovat eri paikassa kuin asunnot, sanotaan. Osa töistä on, osa ei. Juttelin Suomussalmen kunnanjohtajan Erno Heikkisen kanssa. Hän on 28-vuotias, palannut kotiseudulleen töihin. Suomussalmen työttömyysprosentti on 13, mutta tietyissä ammateissa, esimerkkinä palomiehet ja lääkärit, vaivaa työvoimapula. Koko Kainuussa työvoimapula pahenee lähivuosina, sillä työvoimasta poistuu 2018-2022 välisenä aikana yli 2700 ihmistä. Puhetta työvoimapulasta ei tahdota oikein uskoa, sanoo kunnanjohtaja Heikkinen. Vaikeahan sitä on uskoa, kun juttu toisensa jälkeen todistaa, että koko Itä-Suomi on väärässä paikassa.

Reetta Räty

Kirjoittaja on Kuusamossa kasvanut kirjoittaja, joka voisi hankkia kakkosasunnon Hossan tai Oulangan kansallispuistojen liepeiltä.

Aiheesta voi keskustella maanantaina 30.09. ko 16.00 asti.

Lue myös:

Uusi väestöennuste vahvistaa synkät pelot – Tilastokeskus: maamme väkiluku lähtee nykykehityksellä laskuun reilun kymmenen vuoden päästä

Pekka Juntin kolumni: Soinen maa ei elättänyt kaikkia

Tommi Kinnusen kolumni: Pääkaupunkiseudusta tuli median tarinoiden normi