"Tulevaisuus on Afrikan", uskoo kirjailija ja juristi Petina Gappah – vaikka suhtautuu hyvin kriittisesti kotimaansa Zimbabwen tilanteeseen

Gappah kirjoittaa kirjoja yllättävistä aiheista ja innostuu nuorista afrikkalaisista – sekä Netflixistä.

Petina Gappah (kirjailija)
Petina Gappah
Petina Gappah tapasi lukijoita keskiviikkona Akateemisessa kirjakaupassa Helsingin keskustassa.Mikko Koski / Yle

Zimbabwelainen kirjailija ja kansainväliseen kauppaan erikoistunut juristi Petina Gappah on yllättävä nainen.

Hän kirjoittaa siirtomaavallasta sekä kritisoi äärioikeistoa, Yhdysvaltain presidenttiä Donald Trumpia ja löysäilyä ilmastonmuutoksen suhteen.

Samalla hän kannattaa globalisaatiota, vapaata kansainvälistä kauppaa ja sanoo hyvin ymmärtävänsä, millaisista peloista maahanmuuttovastaisuus syntyy, vaikkei rasismia hyväksykään.

Hänen tuorein kirjansa Pimeydestä loistaa valo kertoo kuuluisasta brittiläisestä tutkimusmatkailijasta, David Livingstonesta (1813-1873), jonka tarina on kerrottu moneen kertaan.

Mutta Gappahin kertomus yllättääkin heti ensisivuilta. Se keskittyy Livingstonen retkikunnan afrikkalaisiin avustajiin, jotka mahdollistivat Livingstonen kaikkiaan 16 vuotta kestäneet tutkimusmatkat pitkin eteläistä ja keskistä Afrikkaa.

– Tarina on kaikille meille ainakin jossakin määrin tuttu. "Tohtori Livingstone, oletan" ja niin edelleen. Mutta harva on tietää, miten hän teki matkansa, pääsi paikasta A paikkaan B lääkelaatikkojensa, kirjojensa, karttojensa ja välineidensä kanssa. Ei hän niitä itse kantanut, sanoo Gappah.

Petina Gappahin kirjoja kirjakaupan pöydällä
Tammi on julkaissut Gappahilta suomeksi kaksi romaania, Muistojen kirja (2015, suomeksi 2017) ja Pimeydestä loistaa valo (2019). Lisäksi hän on kirjoittanut kaksi novellikokoelmaa, joista on suomennettu Tanssimestari ja muita tarinoita Zimbabwesta (2009).Mikko Koski / Yle

Gappahille on aiemmissakin kirjoissaan eli kahdessa novellikokoelmassa ja yhdessä romaanissa kirjoittanut yllättävistä aiheista. Ensimmäinen romaani Muistojen kirja esimerkiksi kertoo isäntänsä murhanneesta albiinonaisesta, Memorysta.

– Pidän tarinoista, joista ei ole kukaan aiemmin kirjoittanut, nauraa Gappah, ja kertoo parhaillaan kirjoittavansa romaania Euroopasta toisen maailmansodan aikoihin muuttavista juutalaisista.

Miksi englantilaisten oli niin helppo vallata Afrikkaa?

Tuoreimman kirjan päähenkilöt suhtautuvat uskollisesti ja luottavaisesti tutkimusmatkailijaan. Miksi näin, kun pian Livingstonen kuoleman jälkeen alkoi eurooppalaisten valtojen kilpajuoksu Afrikan alistamiseksi?

– Heillä ei ollut mitään syytä olla luottamatta Livingstoneen. Hän puhui heidän kieltään, eivätkä he osanneet epäillä mitään. Hän vain halusi etsiä Niilin lähdettä. Ei Livingstone itsekaan osannut ennustaa siirtomaavalloituksia.

– Sitä paitsi afrikkalaiset ovat perustavoiltaan avoimia ja vieraanvaraisia, selittää Gappah.

Petina Gappah signeeraa kirjaansa.
Petina Gappahin kirjassa käsitellään englantilaisen tutkimusmatkailijan ja hänen afrikkalaisten työntekijöidensä suhdetta.Mikko Koski / Yle

Myöhempää siirtomaavaltojen invaasiota helpotti sekin, että eteläisessä Afrikassa ei ollut voimakkaita valtioita ja valtiorajoja, vaan heimoja ja kieliä oli paljon. Oli arabeja ja alueen alkuperäiskansoja.

– Eurooppalaisten silmissä se oli "terra nulliusta" eli ei kenenkään maata. Lisäksi asukastiheys oli todella alhainen, saattoi kulkea mailitolkulla näkemättä ketään.

Kun siirtomaaimperiumi purkaantui puoli vuosisataa myöhemmin, monille briteille jäi tunne kärsitystä vääryydestä:

– Katsokaa meitä, me olemme enää vain tällainen pikkuinen saarivaltio, nauraa Gappah matkien brittiaksenttia.

Uuskolonialismi paha, globalisaatio hyvä

Kansainväliseen kauppaan erikoistuneena juristina Gappah ollut laatimassa muun muassa Zimbabwen kansainvälisiä investointeja sääteleviä lakeja. Hän myös osallistuu Kansainvälisen kauppajärjestön, WTO:n työryhmään, joka välittää Yhdysvaltain ja Venäjän kauppakiistoja.

Gappah sanoo pitävänsä globalisaatiosta eli maailmanlaajuisesta verkostumisesta. Kauppa ja investoinnit ovat tärkeitä Afrikan kehittyville maille.

– Kunhan kauppaa käydään ympäristön kannalta kestävällä tavalla ja oikeudenmukaisesti, hän täsmentää.

Esimerkiksi Kiinan laajat investoinnit Afrikkaan ovat siis hyvä asia, mutta samalla niissä arveluttaa se, millaista riippuvuutta Kiina rakentaa niiden avulla.

Gappahia huolestuttaa myös se, miten kiinalaisten rahoittamissa rakennusprojekteissa huomioidaan ilmastonmuutos ja muut ympäristövaikutukset. Tai tuodaanko kaikki työvoima Kiinasta sen sijaan, että työllistettäisiin paikallisia?

– Totta kai he hakevat kansallista etua, se on selvää. Mutta afrikkalaisten maidenkin pitää puolustaa omia etujaan. On haettava tasapainoa.

Kulttuurin puolella Gappah myöntää, että länsimaat hallitsevat globaaleja markkinoita: sitä, mistä puhutaan, missä puhutaan ja miten puhutaan.

Mutta globalisaatio mahdollistaa myös jakamisen. Gappah ottaa myönteiseksi esimerkiksi suoratoistopalvelu Netflixin. Vaikka sitä on arvosteltu amerikkalaisen kaupallisen viihteen ylitarjonnasta, se silti tarjoaa myös pienten kulttuurien elokuvia ja sarjoja, joita ei muutoin saisi mistään.

– Onhan se hieno juttu, että voin Zimbabwessa katsoa vaikka Bordertownia (Sorjosta) televisiosta.

Zimbabwella on hurja urakka edessä

Lakinaisena Gappah uskoo sääntöjen ja instituutioiden voimaan. Niiden avulla luodaan selkeä järjestys yhteiskuntaan.

Hän on toiminut Zimbabwen uuden hallinnon asiantuntijatehtävissä. Investointilakeihin oli tärkeää saada mukaan periaate siitä, että kaikkiin sijoittajiin suhtaudutaan tasaveroisesti. Siten torjutaan korruptiota..

Zimbabwe Emmerson Mnangagwa
Zimbabwen presidentti Emmerson Mnangagwa puhui 6. syyskuuta vastikään kuolleesta Robert Mugabesta, joka hallitsi kovin ottein maata lähes neljä vuosikymmentä.Aaron Ufumeli / EPA

Zimbabwella on valtavia ongelmia Robert Mugaben 37 vuotta kestäneen, itsevaltaisen hallinnon jäljiltä. Lahjonta, ihmisoikeusrikokset, ja romahtanut talous vaikuttavat toisiinsa, ja kaikkea pitäisi kohentaa nopeasti.

– Akuutein ongelma taitaa olla lahjonta. Ihmisoikeusrikoksetkin johtuvat rahasta, halusta kerätä itselle henkilökohtaisia etuja. Jos etujen kahmiminen saadaan loppumaan, saadaan poliittinen kulttuuri muuttumaan.

Nykyinen presidentti Emmerson Mnangagwa herättää Gappahissa toiveita paremmasta, vaikka Mnangagwa toimi Mugaben varapresidenttinä.

– Hänellä on mahdottoman vaikea tehtävä. On korjattava maata, jota on itse ollut tuhoamassa!

Harare vesikriisi
Tuore esimerkki Zimbabwen ongelmista on tiistailta: pääkaupungin Hararen vedenpuhdistamo piti sulkea, koska sillä ei ole varaa tarvittaviin kemikaaleihin. Nyt pari miljoonaa ihmistä ei saa hanasta puhdasta vettä, vaan sitä on kannettava yksityiskaivoista.Aaron Ufumeli / EPA

– Muutos vie aikaa. Hallitukselta puuttuu empatiaa, se ei ole tottunut keskustelemaan kansan kanssa. Sen on muutettava toimintatapaansa ja asenteitaan, se ei voi toimia vaistomaisesti kuten ennen eli hallita pakottamalla ja propagandalla.

Samalla kansan itsensä on muututtava. Zimbabwelaisilla ei ole juurikaan demokratian perinteitä, koska Mugaben kaudella maata hallitsi käytännössä yksi puolue, Mugaben Zanu-PF.

– Meidän on opittava vaatimaan parempaa tasoa johtajiltamme, sanoo Gappah.

Mutta onko Gappah pessimisti? Ei todellakaan: hänen mielestään zimbabwelaiset ovat mahtavia ihmisiä ja Afrikka on tulevaisuus.

– Puhumme sitten viihteestä, muodista, kulttuurista. Osin siksi, että kasvamme nopeasti ja väestö on nuorta. Kiinnostus Afrikkaa kohtaan lisääntyy lähivuosina, se on ajan henki.