Esa Kujala sai 25 vuotta sitten epärealistisen tehtävän: Hänen piti pelastaa eläviä hyisestä merestä, vaikka onnettomuudesta oli jo puoli päivää

Pohjois-Suomesta lähti Estonian onnettomuuspaikalle helikopteri, joka oli jo lähtiessään liian myöhässä.

Estonian onnettomuus
Pintapelastajana työskentelevä Esa Kujala Oulussa Kiviniemen rannassa.
Esa Kujala oli yksi Estonian onnettomuuspaikalla työskennelleistä pintapelastajista. Keikka kesti kaksi ja puoli vuorokautta.Hanna Juopperi / Yle

Kello oli neljä aamulla 28. syyskuuta vuonna 1994. Virpiniemen merivartioasemalla Oulun pohjoispuolella 26-vuotias pintapelastaja Esa Kujala oli päivystysvuorossa.

Kujala oli tullut töihin 20 tuntia aiemmin aamukahdeksaksi, ja päivän aikana hän oli ehtinyt käydä muun muassa parinsadan kilometrin päässä Kalajoella harjoittelemassa. Pintapelastajan työhön ei päivittäin kuulu ihmisten pelastamista vedestä tai muualtakaan, joten harjoitukset ovat työssä harvinaisen tärkeitä.

Hän istui vartiotornissa valvontatuolilla, kun puhelin soi.

Linjan toisessa päässä oli Rajavartiolaitoksen Rovaniemen tukikohdan päällikkö, joka sanoi, että 850 ihmistä oli veden varassa Hangon edustalla. Kolme tuntia aiemmin Estonia-autolautta oli uponnut matkalla Tallinnasta Tukholmaan. Kujalan pitäisi heti hankkia itselleen tuuraaja ja valmistautua lähtöön Saaristomerelle, jossa odotettavissa olisi pelastusoperaatio, jonka suuruista ei koskaan ollut Suomessa nähty.

Viiden tunnin lento onnettomuuspaikalle

Vuonna 1994 suomalaisilla ei ollut vielä matkapuhelimia. Kujala ei voinut ilmoittaa tyttöystävälleen, että hän ei tulisikaan kotiin ajallaan. Seuraavan kerran tyttöystävä kuuli Kujalasta yli kahden vuorokauden kuluttua.

Rovaniemellä oli ymmärretty tilanteen vakavuus – ainakin jollain tasolla. Hälytysvalmiudessa olleen koneen sijaan paikalle oli lähetetty toinen, isompi helikopteri.

Helikopteri otti Kujalan kyytiin Virpiniemestä. Myös Kujalan kollega olisi halunnut mukaan kesken vapaapäivänsä, mutta koneeseen ei mahtunut.

Kone pysähtyi seuraavan kerran Kauhavalla, jossa perämies sattui sillä hetkellä olemaan. Siellä tankattiin ja jatkettiin matkaa.

Matka Saaristomerelle kesti Rovaniemeltä viisi tuntia. Kopterin kyydissä istui kahdeksan ihmistä, ja kaikki olivat hiljaa.

Aina välillä miehistö sai tietoa onnettomuuspaikalta. Mitä enemmän tietoa tuli, sitä synkemmältä tilannekuva vaikutti.

Onnettomuuspaikalle helikopteri saapui aamukymmenen aikaan, yhdeksän tuntia onnettomuuden jälkeen. Miehistön tehtävä oli aluksi pelastaa eloon jääneitä. Hyvin nopeasti määräys kuitenkin muuttui realistisemmaksi: myös kuolleita oli lupa nostaa koneen kyytiin.

– Tiesimme jo siinä vaiheessa, että vedessä olevat eivät voi olla hengissä.

Vain 137 pelastui

Ison risteilijän turmapaikalla ei oikeasti näytä siltä kuin Titanic-elokuvassa. Siellä ei ole uppoavaa hylkyä, jonka lähellä kelluu pelastusveneitä ja muita kappaleita, joiden varassa ihmiset ovat.

Todellisuudessa meri on niin valtava, että pelastuslautat ja pelastusliiveissä kelluvat uhrit ajautuvat koko ajan kauemmas toisistaan. Saaristomeri näytti autiolta, kun Rovaniemeltä tullut helikopteri saapui.

– Tuntui aika lohduttomalta, kun konkretisoitui se, mitä on odotettavissa, Kujala sanoo.

Myös auttajiakin oli paikalla paljon, vaikka hekin olivat levittäytyneet valtavalle alueelle. Koneita oli tullut Suomesta, Virosta, Ruotsista ja Tanskasta.

Myöhemmin Estonian uppoamista selvittäneen tutkintakomission loppuraportissa (siirryt toiseen palveluun) kuvataan yksityiskohtaisesti onnettomuuden jälkeisiä pelastustilanteita. 989 laivalla olleesta pelastui 137, ja heistä pelastushelikopterit pelastivat yli sata. Joitain ihmisiä pelastui myös ohi kulkeneiden autolauttojen kyytiin

Kaatunut pelastusvene meressä.
Estonian onnettomuudessa pelastusveneistä ei ollut suurta apua. Niiden laskeminen veteen oli vaikeaa laivan suuren kallistuman takia. Arkistokuva onnettomuuspaikalta.Leif R. Jansson / EPA

Raportista käy ilmi, että kaikki pelastustilanteet eivät kuitenkaan päättyneet hyvin. Esimerkiksi yksi uhri oli ollut jo melkein koneessa, kun hän olikin pudonnut takaisin veteen, mihin hän kuoli ennen kuin hänet saatiin nostettua uudestaan ylös. Yhden uhrin pelastus oli jouduttu keskeyttämään, koska tämä oli paniikissa vähällä hukuttaa pelastajansa.

Pelastajien toimintatavoissa oli aluksi hakemista. Esimerkiksi ensimmäiset pintapelastajat tarkistivat vuoron perään samoja pelastuslauttoja ennen kuin keksittiin, että tarkistetut lautat kannattaa merkitä esimerkiksi viiltämällä kankainen katto auki.

Kujala nosti vain vainajia

Estonia upposi syysmyrskyssä. Myrskyn takia pelastajien työ oli vaarallista.

Pintapelastajan tehtävä onnettomuuspaikalla on laskeutua vaijerin varassa alas mekaanikon vinssaamana ja kuljettaa elävä tai kuollut ihminen ylös kopteriin. Monta päivää kestäneiden etsintöjen aikana useat pelastajista loukkaantuivat, ja osa koneista joutui keskeyttämään etsinnät. Loukkaantuneista valtaosa oli ruotsalaisissa koneissa, joissa pintapelastajina työskenteli myös varusmiehiä.

Kujalalla oli vuoden kokemus pintapelastajan töistä. Tilanne oli kuitenkin uusi kaikille ammattipelastajillekin, koska mitään vastaavaa ei ollut tapahtunut aiemmin.

– Se vahvisti, että meidän menetelmämme olivat ihan oikeanlaisia noinkin vaativaan tehtävään.

Pelastuslautta meressä helikopterista kuvattuna.
Estonialta pelastuneita ihmisiä pelastuslautalla, joka on ankkuroitu matkustajalautta Silja Symphonyn kylkeen Utön edustalla 28. syyskuuta 1994.Yle

Rovaniemeltä tullut helikopterimiehistö työskenteli paikalla keskiviikkoaamusta perjantai-iltaan saakka. Välillä töitä teki koneen vaihtomiehistö, ja Kujala ja muut alkuperäisen miehistön jäsenet lepäsivät.

Tutkintaraportista selviää, että sinä aikana Kujala ja hänen kanssaan työskennelleet nostivat merestä kolmen päivän aikana neljä kuollutta. Lisäksi alus kuljetti loukkaantuneita, joita piti viedä sairaalaan, ja etsi merestä Estonian hylystä kertovia merkkejä.

Yhtään elävää ihmistä rovaniemeläinen alus ei vedestä pelastanut. Onnettomuuden jälkeen Kujalan oli vaikea hyväksyä sitä.

– Tuntui, että jos olisimme saaneet yhdenkin elävän pelastettua, olisimme onnistuneet työssämme. Mutta siihen ei ollut mahdollisuuksia. Jälkeenpäin olen ollut yhä vakuuttuneempi, että toimimme kuten oli ainoa järkevä tapa toimia.

Ensimmäisenä onnettomuuspaikalle Turusta aamukolmelta saapunut kopteri pelasti 44 elävää uhria, joista suurin osa oli ollut pelastuslauttojen kyydissä. Kaikki heistä löydettiin aamuyhdeksään mennessä. Sen jälkeen sekään kone ei löytänyt kuin kuolleita.

Kujala kertoo, että vuosien myötä hänen käsityksenä Estonian onnettomuuspaikalla tekemänsä työn arvosta on kasvanut.

– Kun on tullut elämänkokemusta, on alkanut tuntua yhä merkityksellisemmältä, että saimme niin monta vainajaa pois merestä.

Kujala meni metsälle, ei jälkipuintiin

Perjantai-iltana Kujala ja muu helikopterin miehistö palasivat Pohjois-Suomeen: matkustajalentokoneella, koska helikopterille oli tullut niin paljon lentotunteja, että se piti jättää Helsinkiin huoltoon.

Kun Kujala saapui Ouluun, ensimmäisenä hän sopi helikopterin kyydistä jääneen kollegansa kanssa, että he menisivät seuraavana aamupäivänä metsälle. Sitten hän meni nukkumaan.

Metsäkanalintujen jahtaamisen lisäksi – tai ennemmin sen sijaan – miehet kuljeskelivat, paistoivat makkaraa, juttelivat ja olivat välillä hyvin hiljaa.

– Molemmat purimme tuntojamme. Kollega kuunteli. Ja kun tekee tätä työtä, hänkin olisi tietenkin halunnut olla töissä.

Varsinaiseen jälkipuintitilaisuuteen Kujala ei mennyt. Se olisi ollut Rovaniemellä.

– Sinne oli sen verran matkaa, että ajattelin, että kyllä minä pärjään.

Nykyään Kujalan on vaikea kuvitella, että joku jättäisi vastaavan tilaisuuden väliin. Hän ei kuitenkaan tunnista, että tapahtuneesta olisi jäänyt möykkyä.

Ihmisenä hän uskoo muuttuneensa Estonian takia, mutta ei tarkkaan osaa sanoa, miten.

– Se on yksi osa historiaani. En osaa sanoa, mikä on minkäkin vaikutusta. Ihmisenä se varmasti muutti minua, mutta ei elämääni.

Suuri osa tehtävistä päättyy onnellisemmin

Kujalan ura on nyt kestänyt yli 26 vuotta, ja se jatkuu edelleen.

Estonian onnettomuuden jälkeen hän on hakenut vedestä ja maastosta lukuisia vainajia. Yleensä tehtävät päättyvät onnellisemmin kuin Estonian-keikalla.

– Aika ajoin voi tehtävän jälkeen todeta, että pelastettiin ihmishenki.

Pelastamiaan ihmisiä hän ei sen jälkeen enää kohtaa. Muutaman kerran hän on saanut kiitoskortteja.

Jokapäiväistä henkien pelastaminen ei kuitenkaan ole Kujalalle tai kenellekään muullekaan Suomen paristakymmenestä pintapelastajasta. Kujalan työnantaja on Rajavartiolaitos, ja hänen asemansa on virallisesti ylimerivartija. Pintapelastajan työhön kuuluu myös esimerkiksi rajavalvontalentojen lentämistä.

Rovaniemen helikopteri, jota lentää kolme eri miehistöä, lähti viime vuonna noin 200 tehtävälle.

Eniten pelastustehtäviä on, kun hillat kypsyvät ja marjastajat eksyvät. Muutenkin suurin osa pelastustehtävistä suuntautuu maa-alueille.

Pintapelastaja Esa Kujala
Esa Kujala harjoittelemassa maa-alueiden pintapelastusta.Rajavartiolaitos

Työssään Kujala käyttää paljon samaa kopteria kuin Estonian onnettomuuspaikalla. Asemapaikka on nykyään Oulun Virpiniemen sijasta Rovaniemellä.

Estonian lisäksi Kujala saa mieleensä vain yhden toisen tapauksen, kun häntä pyytää miettimään eniten mieleen jääneitä työtehtäviään. Se oli Rukalla vuonna 2000 ollut lumivyöry, jossa yksi ihminen kuoli ja toinen saatiin pelastettua (siirryt toiseen palveluun) (MTV).

Sen hän muistaa osin siksi, että sää oli myös silloin todella huono koko lentomatkan Rovaniemeltä saakka.

Yleensä Kujala ei jää muistelemaan työtehtäviään.

– En ole ihminen, joka miettisi, että olimmepa sielläkin.

Voit keskustella aiheesta kello 22:een saakka!

Lue myös:

Esa Kujala kertoo Estonian pelastustöistä Radio Suomen Sunnuntaivieraana

Kolahdus, keulaportti ja kallistuma – Näin Estonia upposi 55 minuutissa

"Laivan kylki näytti suurelta jalkapallokentältä" – Estonialta selviytynyt Altti Hakanpää etsii kohtalotovereitaan samalta pelastuslautalta

Ettei koskaan enää – Estonian onnettomuudesta on ammennettu oppia meriturvallisuuden parantamiseksi

KRP ja saksalaisviranomaiset alkavat selvittää epäiltyä Estonian hautarauhan rikkomista – saksalaisalus poistui paikalta