Merja Göös on käynyt pitkän tien kuntoutuakseen – nyt hän auttaa kohtalotovereita: "Kunpa jokainen tajuaisi sen, että elämä on tässä ja nyt"

Vapaaehtoistyö on yhä tärkeämpi osa sairaaloiden arkea.

vertaistuki
Merja Göös.
Merja Göös on Aivoliiton vertaisvastaava.Kalle Niskala / Yle

Merja Göös istuu Keski-Pohjanmaan keskussairaalan aulassa ja hymyilee. Jalassa on värikkäät "voimahousut", kädessä laukku, joka on tehty lehtileikkeistä. Nainen puristaa laukkua itseään vasten. Se muistuttaa selviytymisestä.

Pietarsaarelainen Göös on yksi keskussairaalan vapaaehtoistyöntekijöistä. Hän on tullut puhumaan neurologisen osaston potilaille vertaistukihenkilönä.

– Haluan antaa heille omalla esimerkilläni elämän voimaa. Sitä, että vaikka jotakin sattuu, niin uusi ovi aukeaa.

Göös tietää, mistä puhuu. Hän on kulkenut pitkän tien, joka olisi voinut päättyä toisinkin.

Kaksi kuukautta katosi elämästä

Merja Göösin elämä muuttui 15 vuotta sitten, kun hän sai laajan aivoverenvuodon, jota seurasivat aivoinfarkti ja aivokalvontulehdus. Tampereen yliopistosairaalassa naisen henkiinjäämismahdollisuuksiksi arvioitiin 3/15.

– Olin kaksi kuukautta täysin pois pelistä. Jouduin opettelemaan lähes kaiken uudestaan: en osannut kävellä ja muisti katosi.

Vuoden kuluttua tapahtuneesta Göös hakeutui vertaistukihenkilöksi Malmin sairaalaan. Tuolloin vapaaehtoistoiminta sairaaloissa oli vielä lapsenkengissä, mutta vahva halu auttaa muita ajoi naista eteenpäin. Myöhemmin hän kävi vielä Aivoliiton vertaistukikoulutuksen ja OLKA-vapaaehtoiskoulutuksen.

– Pitää olla sinut oman sairauden kanssa, ennen kun pystyy auttamaan muita. Jos et ole tasapainoinen ja käynyt läpi omia juttuja, on turha lähteä antamaan tietoa muille.

Nainen keskustelee toiselle sairaalatiloissa.
Merja Göös käy puhumassa neurologisella osastolla kerran kuukaudessa. "Luottamus on tärkeää, sillä asiat ovat monesti hyvin henkilökohtaisia."Kalle Niskala / Yle

Monia mahdollisuuksia

Vapaaehtoistyö Suomen sairaaloissa on viime vuosina lisääntynyt ja yhtenäistynyt.

Vuonna 2018 OLKAn vapaaehtoistoimintaa oli HUS-sairaaloissa Helsingissä, Vantaalla ja Espoossa sekä Hyvinkään sairaalassa, OYSissä (Oulu) ja Seinäjoen keskussairaalassa.

Tänä vuonna toiminta on laajentunut yhdeksään sairaalaan eri puolille Suomea. Lisäksi moni sairaala on käynnistämässä vapaaehtoistoimintaa. Yksi näistä on Keski-Pohjanmaan keskussairaala, jossa se toteutetaan VERNA-hankkeen avulla.

– Me haemme vapaaehtoistyöntekijöitä ensin pitkäaikaispotilaille ja yleislääketieteen osastolle, mutta tarvetta olisi lähes joka osastolle, kertoo vt. johtajaylihoitaja Piia Kurikkala Soitesta.

Sairaaloissa vapaaehtoiset kohtaavat potilaita ja heidän läheisiään eri tehtävissä. He voivat olla aulaoppaita, juttukavereita, vertaistukihenkilöitä, leikkikavereita tai vaikka potilaita ilahduttavia esiintyjiä.

– Vapaaehtoisilla on erittäin suuri merkitys meidän potilaillemme. He tuovat lisäarvoa potilaan tilanteeseen ja selviytymiseen. He ovat sellaisia kuuntelijoita, tukijoita ja vertaistuen tuojia, mitä me ammattilaiset emme pysty olemaan samalla tavalla.

Nainen tekee töitä kannettavalla tietokoneella Vernan vapaaehtoistoiminnanpisteessä.
Potilasyhdistysten Verna-tukipiste avattiin Keski-Pohjanmaan keskussairaalassa kesäkuussa 2019.Kalle Niskala / Yle

Sairaaloihin on perustettu myös vapaaehtoistoiminnan pisteitä ja vapaaehtoiseksi aikoville on järjestetty valmennusta kuuntelemisesta, hygieniasta ja tietosuojasta. Merja Göös pitää suuntausta hyvänä.

– On tärkeää, että tiedät, mikä sairaalan toimenkuva on. Ei sinne niin vain mennä, vaan pitää olla valmis ottamaan vastaan neuvoja eikä lähteä kilpailemaan hoitohenkilökunnan kanssa.

Elokuvarooli toi itseluottamusta

Merja Göös oli sairastuessaan 53-vuotias. Häntä auttoivat eteenpäin sinnikkyys ja ajatus uuden mahdollisuuden saamisesta, sillä hänen äitinsä oli kuollut aivoverenvuotoon 57-vuotiaana.

– Olen oppinut olemaan positiivinen, osaan kävellä, osaan juosta ja jopa ajaa polkupyörällä. Koska emme voi valita, mitä sairastumisen jälkeen jää jäljelle, pitää lähteä eteenpäin niillä eväillä, mitä on.

Kuntoutuakseen Göös on tehnyt käsitöitä, kunnostanut asuntovaunun ja vahvistanut keskivartalon lihaksia.

Pari vuotta sitten hän haki elokuva-avustajaksi Klaus Härön elokuvaan Tuntematon Mestari. Göös esitti elokuvassa taidekriitikkoa ja sai runsaasti itseluottamusta. Se on auttanut myös vertaistukena toimimisessa.

– Selvisin, koska luotin siihen, että minulle annettiin tämä ihana uusi elämä. Kunpa jokainen tajuaisi sen, että elämä on tässä ja nyt, arvostaisi sitä ja antaisi hymyn ja onnellisuuden tulla ja ryöpytä eikä katkeroituisi.

Nainen istuu kassi sylissään sairaalan pääkäytävällä.
Merja Göösiä aivoverenvuodosta muistuttavat vielä tasapainovaikeudet, lievä afasia ja hermosäryt.  – Keskivartaloa pitää hoitaa koko elämä, koska se pitää pystyssä. Välillä kuitenkin horjahtelen, ja moni voi luulla, että olen vähän ottanut, mutta selvinpäin on kiva olla kännissä, Göös naurahtaa.Kalle Niskala / Yle