Venäjällä uutiset kertovat totuuden – varsinkin vääristellessään sitä

Arkea maailmalta: Kremlin propagandan härskiys iskee kasvoihin, kirjoittaa Ylen Venäjän-kirjeenvaihtaja Erkka Mikkonen.

Venäjä
erkka mikkonen
Antti Haanpää / Yle

MoskovaKun seitsemän vuotta sitten ryhdyin tekemään töitä vapaana toimittajana Venäjällä, Ylen silloinen Moskovan-kirjeenvaihtaja Marja Manninen selvitti minulle työnsä realiteetteja.

– Venäjä on sellainen maa, että jos haluaa tietää, mitä täällä tapahtuu, niin pelkkien tv-uutisten katsominen ei riitä, muistan Mannisen sanoneen.

Venäjällä vuosia asuneena tiesin toki jo ennestään paikallisen television ja muun valtion kontrolloiman median usein pimittävän, vääristelevän ja sepittävän uutisoimia tietojaan.

Kokeneen kirjeenvaihtajan sanat jäivät silti mieleeni.

Propagandan härskiys iskee kasvoihin erityisesti silloin, kun seuraa Kremliä lähellä olevan median uutisointia niistä tapahtumista, joita on itse todistanut paikan päällä.

Otetaan esimerkiksi opposition viime kesänä järjestämät mielenosoitukset.

Aluksi valtiollinen media vaikeni tapahtumista. Sitten korostetun rauhallisesti käyttäytyneistä mielenosoittajista alettiin piirtää kuvaa väkivaltaisina mellakoitsijoina. Samalla rajuja otteita käyttäneiden poliisien toimia kaunisteltiin.

Hallituksen sanomalehtenä tunnettu Rossijskaja gazeta kirjoitti (siirryt toiseen palveluun) ylikersantista, joka loukkaantui elokuun alussa ottaessaan kiinni aggressiivisesti käyttäytyvän mielenosoittajan.

Lehti väitti mielenosoittajan olleen “ammattimainen provokaattori”, joka lietsoi ympärillään olevia aktiiviseen vastarintaan ja vastusti kiinniottoa niin, että poliisi vahingoitti olkapäänsä.

Jutussa esiintyvä mielenosoittaja on näyttelijä Pavel Ustinov.

Ustinov tuomittiin syyskuun puolivälissä kolmen ja puolen vuoden vankeusrangaistukseen poliisin väkivaltaisesta vastustamisesta. Tuomiossa – kuten jo aiemmin valtiollisessa mediassa – väitetään, että Ustinov huusi iskulauseita juuri ennen kiinniottoa.

Tuomittu itse sanoo osuneensa sattumalta metron sisäänkäynnille, jonka liepeille myös ilman ennakkolupaa järjestetyn mielenilmaisun osanottajia oli kokoontunut.

Kiinnioton yhteydessä kuvatussa videossa näkyy (siirryt toiseen palveluun), kuinka Ustinov seisoo rauhallisesti puhelin kädessään neljän mellakkapoliisin hyökätessä hänen kimppuunsa. Toinen video näyttää (siirryt toiseen palveluun), kuinka Ustinov yrittää yhä matkapuhelin kädessään rimpuilla karkuun.

Tilannetta ei voi kutsua ”hyökkäykseksi OMON-poliisia vastaan” kuten uutistoimisto TASS (siirryt toiseen palveluun) ja moni muu valtiollinen toimija asian uutisoi.

Julkisuuden henkilöiden aloittama kampanja epäoikeudenmukaiseksi koetun tuomion kumoamiseksi tuotti pian tulosta, ja Ustinov vapautettiin vankeudesta odottamaan valitusoikeudenkäyntiä. Julkisen painostuksen myötä syyttäjä vaihtoi nopeasti vaatimuksensa aiemmasta kuuden vuoden vankeudesta ehdolliseen tuomioon.

Pavel Ustinov.
Näyttelijä Pavel Ustinov kuvattiin oikeuden kuulemisessa Moskovassa.Sergei Fadeichev / AOP

Yhtä lailla jotkut Kremliä lähellä olevat toimittajat ovat kääntäneet kelkkansa Ustinovin tapauksessa.

Esimerkiksi Rossija 1 -kanavan tähtitoimittaja Vladimir Solovjov kiitteli vuolaasti elokuun puolivälissä omassa nimikko-ohjelmassaan (siirryt toiseen palveluun) poliisien otteita mielenosoituksissa.

Myöhemmin Solovjov liittyi kritisoimaan Ustinovin rajua kohtelua.

Myös Venäjän valtiollisen mediayhtiö RT:n päätoimittaja Margarita Simonjan on nostanut esille (siirryt toiseen palveluun) Ustinovin tuomion epäoikeudenmukaisuuden. On kuitenkin tärkeä huomata, ettei kumpikaan vallanpitäjiä tiukasti tukeva toimittaja ole esittänyt kritiikkiään televisiossa vaan sosiaalisessa mediassa.

Pelkästään televisiota seuraava yleisö onkin jäänyt käytännössä pimentoon Ustinovin vapauttamista vaativasta solidaarisuuskampanjasta. Samalla on vältytty kertomasta oikeustapauksesta, joka osaltaan osoittaa Venäjän oikeuslaitoksen mädännäisyyden.

58 prosenttia venäläisistä ei luota maansa televisioon, radioon ja sanomalehtiin.

Valtiollinen FOM-tutkimuslaitos

Ei olekaan ihme, että venäläisten luottamus televisioon ja muihin perinteisiin tiedotusvälineisiin on romahtanut.

Syyskuussa julkaistun kyselytutkimuksen (siirryt toiseen palveluun) mukaan 58 prosenttia venäläisistä ei luota maansa televisioon, radioon ja lehtiin. Samalla vain 34 prosenttia ilmoittaa luottavansa niihin.

Kolme ja puoli vuotta sitten tehdyssä samaisessa kyselyssä tiedotusvälineisiin luottavien ja niihin epäilevästi suhtautuvien määrä oli vielä suunnilleen samalla tasolla. Kaikkein kriittisemmin mediaan suhtautuvat nuoret ja korkeasti koulutetut.

Toinen hiljattain julkaistu kysely (siirryt toiseen palveluun) näyttää, kuinka tv:n asema uutisten lähteenä on oleellisesti heikentynyt kuluneen vuosikymmenen aikana samalla kun verkosta saatavan tiedon merkitys on korostunut. Television suosion venäläisten tärkeimpänä uutislähteenä takaa enää yli 45-vuotias väestönosa.

Itse jatkan itsepintaisesti tv-uutisten ja hallituksen sanomalehden seuraamista riippumattomien tiedotusvälineiden ohella.

Katson televisiota, koska se kertoo, mitä Venäjän johto haluaa kansalaistensa ajattelevan ajankohtaisista asioista – ja mistä asioista se mieluiten vaikenisi.

Ennen kaikkea valtion kontrolloima media osoittaa kuitenkin sen, millaiselta Kremliä lähellä olevien toimittajien mielestä valtion propagandan tulee näyttää.

Ylen entisen kirjeenvaihtajan Marja Mannisen neuvo onkin kääntynyt päässäni toiseen muotoon: Jos haluaa tietää, miten Venäjä toimii, niin täytyy pakottaa itsensä katsomaan myös tv-uutiset.