Kysyimme JSN:n uudelta puheenjohtajalta, kuinka suhtautua vaikuttamisyrityksiin ja 3 muuhun median haasteeseen

Julkisen sanan neuvoston puheenjohtajaksi nimitetty Eero Hyvönen on pitkän uransa aikana nähnyt median muuttuvan. Myös JSN:n on vastattava haasteisiin.

Julkisen sanan neuvosto
Eero Hyvönen Yle
Eero Hyvönen aloittaa Julkisen sanan neuvoston puheenjohtajana vuoden 2020 alussa.Kimmo Hiltunen / Yle

Tuore nimitys Julkisen sanan neuvoston puheenjohtajaksi on pitänyt Eero Hyvösen kiireisenä. Eilen torstaina julkistetun nimityksen jälkeen haastattelupyyntöjä on riittänyt. Samalla pitää kuitenkin hoitaa työt Yleisradion Suomi-deskin ja Metropolitoimituksen päällikkönä.

Pidetty esimies aloittaa JSN:ssa vuodenvaihteessa. Hän ei halua vielä kommentoida, mihin suuntaan hän aikoo neljä vuotta kestävällä kaudellaan neuvostoa kehittää. Hän haluaa ensin perehtyä JSN:n toimintaan ja henkilökuntaan.

Vaikka JSN:n nykyinen johtaja Elina Grundström on saanut kritiikkiä toimintatavoistaan, Hyvönen on vakuuttunut neuvoston työskentelyn perusteellisuudesta.

– Mielestäni Grundströmin kaudella kantelujen tutkiminen on entisestään parantunut. Asiat tutkitaan perusteellisesti ja päätökset perustellaan hyvin. Olin parikymmentä vuotta sitten JSN:n toiminnassa varajäsenenä ja verrattuna niihin aikoihin muutos on huikea. Yhtenä syynä on varmasti se, että Grundströmin kaudella päätösten valmisteluun on kiinnitetty enemmän väkeä.

Hyvösellä on pitkä kokemus mediamaailmasta. Ennen Yleisradiota hän toimi pitkään Nelosen uutisten päätoimittajana. Lisäksi hän on ollut päätoimittajana Radio Cityssä ja Ylioppilaslehdessä. Koulutukseltaan Hyvönen on oikeustieteen kandidaatti.

Hyvönen tietää, miltä langettava päätös tuntuu

Julkisen sanan neuvostolle voi tehdä kantelun kuka tahansa. Asia kannattaa perustella mahdollisimman hyvin, niin käsittely nopeutuu. Kantelussa on tultava ilmi, miten juttu tai ohjelma loukkaa hyvää journalistista tapaa (siirryt toiseen palveluun).

JSN ei ole oikeuselin, mutta se antaa vapauttavia tai langettavia päätöksiä. Langettavat päätökset otetaan vakavasti journalistien keskuudessa ja yleensä niistä otetaan opiksi.

Myös Hyvönen on kerran saanut päätoimittajakaudellaan langettavan päätöksen.

– Kyllähän se harmitti. Aluksi todella paljon. Totesimme kuitenkin, että kyllä jutusta olisi tullut parempi, jos olisimme käsitelleet aihetta vielä tasapuolisemmin.

Median haasteita nyt ja tulevaisuudessa

Viime vuosina media on ollut suuressa murroksessa ja sitä myötä myös JSN joutuu tulevaisuudessa pohtimaan monia asioita. Kysyimme Eero Hyvöseltä näkemyksiä muutamiin haasteisiin.

1. Miten luottamus ansaitaan?

Suomi on kärjessä median luotettavuuden mittauksissa. Se on hienoa, mutta kun katsoo sitä lukua, se on vain 59 prosenttia. Eihän siihen voi olla tyytyväinen. Luottamus säilyy, kun noudatamme reilun pelin sääntöjä eli journalistin ohjeita, myönnetään virheet ja korjataan ne. Nykyään yleisöllä on mahdollisuus antaa helposti palautetta ja kommentteja. Vielä pitäisi hieman kannustaa toimittajia osallistumaan enemmän juttujen loppuun avattuihin keskusteluihin. Työ on hektistä, mutta olisi hyvä jossain välissä käydä vaikka kiittämässä kommenteista, jos ne ovat asiallisia. Ihmisille tulisi tunne, että heidän mielipiteensä on huomattu. Se veisi ehkä eteenpäin vuoropuhelua.

2. Kuka saa välittää tietoa?

En näe tässä ongelmaa, kunhan ihmiset ymmärtävät, kuka tietoa välittää. Blogit, tubettajat ja muut tuovat erilaista kirjoa. On ihan hyvä, etteivät toimittajat ole mitään portinvartijoita. Joskus menneinä vuosikymmeninä tietoa saatettiin jopa pantata. Suomessakin pystyttiin aika pienellä porukalla päättämään, että tästä ei sitten puhuta. Nykyään sellainen ei olisi mitenkään mahdollista.

3. Miten toimittajien vaientamisyrityksiin pitää suhtautua?

Tämä täytyy ottaa vakavasti. Toimittajiin, tutkijoihin tai muihin tiedonvälittäjiin kohdistuu monenlaisia vaikuttamisyrityksiä. Osa on tutkinta- ja jopa tuomiokynnyksen ylittäviä tekoja. Paljon on myös huonoa käytöstä esimerkiksi somessa. Ikävien kommenttien ja uhkailujen kohtaaminen voi johtaa itsesensuuriin. Näissä asioissa riittää paljon pohdittavaa, sillä toimittajan työ on muuttunut julkisemmaksi kuin mitä se oli ennen.

Joka toimituksessa pitää olla toimintaohjeet, miten toimitaan, jos vihakampanja käynnistyy. JSN voi myös alan edustajana nostaa tällaisia asioita esiin ja yleiseen keskusteluun.

4. Tiedämmeko, mistä kaikki tieto on peräisin?

Viestintäjätit keräävät jatkuvasti tietoa meistä. Sen perusteella meille voidaan syöttää uutisia, joita emme varsinaisesti ole itse tilanneet. Algoritmit ovat räätälöineet sen verkkokäyttäytymisemme pohjalta.

Me saamme paljon tietoa, joka tulee kaiken sääntelyn ulkopuolelta. Suurilla sosiaalisen median yhtiöillä ei ole mitään velvollisuutta kertoa algoritmeistaan. Tässä on yleismaailmallinen keskustelu meneillään, miten nämä mediajätit saataisiin vastuullisemmiksi. Media-ala on murroksessa globaalisti, joten JSN:n kansainvälisten suhteiden ylläpito on tärkeää.