1. yle.fi
  2. Uutiset

Kuka kasvattaa lapset, kun koko perhe hajoaa omiin nurkkiinsa näpläämään älylaitettaan? 4 keinoa, joilla ryhti palautuu

Vanhempien olisi hyvä säätää ruutuajan rajoitukset myös itselleen ja pysähtyä kuulemaan, miten muilla perheenjäsenillä menee.

kasvatus
lapsi katsoo kännykkää lattialla
Ajankäyttötilastojen mukaan perheissä vietetään entistä enemmän aikaa älylaitteiden äärellä.AOP

Kun nykyvanhempien sukupolvi oli lapsia, ei olohuoneen sohvapöydällä lojunut läjää älylaitteita. Yhdessäolo saattoi tarkoittaa kokoontumista keittiönpöydän, television, lautapelin, leikin tai muun perheelle ominaisen puuhastelun äärelle.

Nykyisin lapsiperheessä on tavallista, että yhdessäoloon kuuluu olennaisena osana jokaisen oma älylaite.

Kaksi lastenkasvatuksen ja perheiden hyvinvoinnin ammattilaista on muutoksesta huolissaan.

– Ei voi kutsua yhdessäoloksi sitä, että perheenjäsenet viettävät aikaa samassa huoneessa, mutta kukin oman ruutunsa takana, erityistason psykoterapeutti Pia Penttala sanoo.

Pia Penttala on työskennellyt lastensuojelun alalla parikymmentä vuotta. Hän tuli keväällä tunnetuksi television Supernanny Suomi -ohjelmassa, jonka ideana on etsiä ratkaisuja ohjelmaan valittujen perheiden lastenkasvatuskriiseihin.

Nyt hän kiertää keskustelutilaisuuksissa ympäri Suomea puhumassa lasten kasvattamisesta.

– Yleisöllä on valtava kaipuu löytää vastauksia kasvatushuoliinsa. Keskustelua herättää myös kysymys auktoriteetin uusista muodoista.

Saman kasvattajien tarpeen saada vastauksia mieltä askarruttaviin kysymyksiin tunnistaa kasvatustieteen professori Juha T Hakala. Häneltä ilmestyy syksyllä aihetta käsittelevä kirja Kasvatus ajan kanssa.

Molempien asiantuntijoiden mielestä perheiden ongelmat kiertyvät saman ajankäytön muutokseen liittyvän ilmiön ympärille. Syystä tai toisesta perheenjäsenten välinen vuorovaikutus on muuttunut. He neuvovat perheitä pohtimaan, mitkä asiat perheen lasten ja aikuisten välistä vuorovaikutusta estävät.

Supernanny Finland, Pia Penttala
Pia Penttala haluaa pitää aikuisten ja lasten välisen roolijaon selvänä. Aikuiset määräävät ja lapset tottelevat. Pia Penttala

1) Kokoontukaa yhteisen pöydän ääreen

Jos yhteinen aika loppuu, eivät perheenjäsenet enää tunne toisiaan sillä tavalla kuin perheessä kuuluu tuntea. Kiireessä ei ehditä pysähtyä kuulemaan toisen ajatuksia.

– Kun hyvinvointi vähenee, perheenjäsenet eivät enää tyydyty niistä arkisista asioista, mitä heillä on, Penttala sanoo.

Kasvatustieteen professori Juha T Hakala on tutkinut suomalaisperheiden ajankäyttöä ja puhuu Penttalan kanssa samaa kieltä.

– Jotain on pahasti pielessä, jos perheen arjesta tulee niin vaikeasti hallittava logistinen himmeli, etteivät perheenjäsenet ehdi enää tosiaan kasvokkain kohdata, Hakala painottaa.

Hänen mielestään perheessä ei saa unohtaa, mikä voima on yhteisen pöydän ääreen kokoontumisella. Perheenjäsenten täytyy säännöllisesti kokoontua neuvottelemaan, arvioimaan tilannetta ja kuuntelemaan toisiaan.

– On syytä pohtia esimerkiksi sitä, olemmeko toisillemme sittenkin tärkeämpiä kuin paljon aikaa vaativat harrastukset. Jotenkin tämä asia on päässyt meiltä lapasesta. Ehkä ongelmaa osaltaan kuvastelee myös se, että noin 40 prosenttia avioliitoista kariutuu, Hakala pohtii.

Taistelu Euroopan omistuksesta, pelinä saksalainen Imperial.
Lautapelien pelaamisesta tykätään monissa perheissä edelleen vaikka mobiilipelien suosio on kasvanut.Esa Viippola / Yle

2) Opeta lapsi tottelemaan aikuista

Pia Penttala on työurallaan tutustunut moniin erilaisiin perhemuotoihin. Hän ei halua ajatella perheen käsitettä kovin monimutkaisesti. Hänelle perhe on yksikkö, johon kuuluu aikuisia ja lapsia. Perheenjäsenten roolitkin on hänen mielestään paras pitää simppeleinä.

– Aikuiset määräävät ja lapset tottelevat, Penttala kiteyttää.

Asetelma on lähtökohta kaikelle aikuisen ja lapsen yhdessäololle. Penttalan mielestä kaverilliset suhteet eivät kuulu kasvatukseen vaan suhteisiin, joissa ei ole tarkoituskaan olla vastuussa toisen kasvusta ja kehityksestä.

Juha T Hakala kertoo huomanneensa, että kasvattajat pohtivat aikuisen ja lapsen välisen auktoriteettisuhteen uudistamista. Nyt mietitään, onko auktoriteetti jotain sellaista, josta on aika luopua. Tai onko se jotain niin perinteistä, ettei se enää kuuluu kasvatukseen.

– En ole päässyt selville siitä, mitä olisi tämä uudentyyppinen auktoriteetti, Hakala miettii.

Hakalan käsitys auktoriteetista lähtee liikkeelle hyvin kaukaa, jo sanan syntyhistoriasta.

Juha T. Hakala istuu junassa ja tuijottaa ulos ikkunasta.
Professori Juha T Hakala suhtautuu kriittisesti lasten älylaitteiden käyttöön. Junamatkalla hän katselee mielellään myös maisemia ikkunaruudun takana.Juha T. Hakala

– Etymologialtaan auktoriteetti pitää sisällään sellaisia asioita kuin ymmärrys, tieto, viisaus ja arvovalta. On tärkeää huomata, että auktoriteetti on eri asia kuin autoritaarisuus, joka joskus ennen muinoin näkyi kodeissa lähinnä pelolla kasvattamisena. Autoritaarisuutta ei pidä kaihota, Hakala selventää.

Hänen mielestään auktoriteetti kuuluu erittäin oleellisesti turvaa tarjoavaan kasvatukseen.

– Jos kasvattaja syystä tai toisesta kadottaa auktoriteettinsa, hän menettää samalla myös otteensa kasvatukseen ja kuinka ollakaan, armaat lapsukaisemme alkavat viedä meitä kuin laskiämpäriä.

Penttalakin pitää arvossaan perinteisen tyylistä auktoriteetikäsitystä. Hänen mielestään lapsen on tärkeä ymmärtää, että kodin aikuisten ohella häntä saavat komentaa myös kodin ulkopuoliset aikuiset.

– Kodin auktoriteetin täytyy pystyä opettamaan lapselle, että aikuisia kuunnellaan aina, ja että lapsen tehtävä on kunnioittaa ja kuunnella, Penttala linjaa.

Penttala myös kehottaa aikuisia miettimään omaa suhdettaan muihin kuin mahdollisiin omiin lapsiin.

– Meidän pitää olla aikuisina mukana kasvattamassa kaikkia lapsia, joita kohtaamme.

3) Aikuinen, rajoita myös omaa ruutuaikaasi

Aivan erityisesti perheiden yhdessäolon tapoihin vaikuttaa älylaitteiden käyttö. Pia Penttala neuvoo perhettä sopimaan ruutuaikaa rajoittavista säännöistä, jotka koskevat yhtä lailla lapsia ja aikuisia.

– Aikuiset ovat lapsen peili. Jos aikuiset vaivihkaa käyttävät älylaitetta, he hylkäävät lapsen. Silloin aikuinen katkaisee hyvän vuorovaikutuksen lapsen kanssa. Itse asiassa en ymmärrä, miksi lapsen pitäisi sellaiseen suostua tai sietää sitä, Penttala muistuttaa.

Penttalan mukaan perheen yhdessäolo on jo kärsinyt, jos jokainen perheenjäsen on älylaitteen äärellä omassa fokuksessaan esimerkiksi jossain ryhmässä, pelissä tai töissä.

Työssä käyvissä vanhemmissa enemmistö noudattaa edelleen perinteisiä työaikoja, mutta enenevässä määrin on vanhempia, jotka tekevät osan työpäivistään etänä esimerkiksi kotoa käsin. Juha T Hakala kertoo kantavansa huolta siitä, että työviesteihin kotona vastailevat vanhemmat huijaavat itseään uskomaan, että fyysinen läsnäolo riittäisi lapselle.

Tiettyyn rajaan asti se riittääkin mutta ei korvaa todellista läsnäoloa.

– Kun kasvattaja ymmärtää roolinsa oikein, hän oivaltaa, että juuri varhaislapsuuden vuosina korostuvat sellaiset eleettömät asiat kuin lähellä oleminen ja läsnäolo, Hakala pohtii.

4) Älä siirrä kasvatusvastuuta päiväkodille tai koululle

Sekä Pia Penttala että Juha T Hakala korostavat perheen roolia kasvatusvastuun kantajana. Molemmat kritisoivat ajatusta, että vanhemmat voisivat sälyttää osan vastuustaan päiväkodin tai koulun työntekijöille.

– Yksi nykykasvatuksen ongelmista on, että liian moni meistä vanhemmista luulee niin, Hakala sanoo .

Penttala pitää tärkeänä, että lasten vanhemmat ymmärtävät, mitä varten päiväkoti ja koulu ovat lapsen elämässä olemassa.

– Päivähoito on perustettu sitä varten, että vanhemmat voivat käydä töissä. Koulu puolestaan on instituutti, jossa opiskellaan, Penttala sanoo.

Hän on pahoillaan, että opettajat joutuvat kameleontin lailla taipumaan erilaisten oppijoiden tarpeisiin. Hänen mielestään kouluissa olisi mietittävä, mitkä ammattiryhmät olisivat tukemassa lapsen emotionaalista kasvua, niin että opettajilla olisi nykyistä paremmat mahdollisuudet keskittyä opettamiseen.

Hakalan ajatuksissa lapsen kasvattaminen vaatii aikuisilta lämmintä jämeryyttä. Tätä on lapsen vanhemman hyvä alkaa harjoitella jo siinä vaiheessa, kun lapsi on aivan pieni, alle vuoden ikäinen.

– Ellei oikeaa auktoriteettisuhdetta ole onnistuttu rakentamaan jo ennen kouluikää, tilannetta on äärimmäisen työlästä paikata koulukasvatuksella. Itse asiassa se ei edes kuulu koulukasvatuksen eli opettajien tehtäviin, Hakala toteaa.

Vastuu lapsen kasvattamisesta ja yhdessäolo perheen kanssa on ainutlaatuinen ajanjakso vanhemman elämässä.

– Maailman ihaninta aikaa perheessä on, kun aikuinen saa olla lapsen kanssa ja nähdä, miten hän kehittyy, Pia Penttala sanoo.

Lue seuraavaksi