Pyykin hienopesu on luonnolle huono pesu – mikromuoviongelmaa voi helpottaa arkisella konstilla

Keinokuituvaatteiden pesemisessä kehotetaan yleensä käyttämään runsaasti vettä. Tutkijat havaitsivat neuvon luonnon kannalta haitalliseksi.

mikromuovit
mies laittaa pyykkiä koneeseen, kuva otettu koneen sisältä
Mikromuovitutkimus osoittaa, että pyykinpesulla on arkipuuhaa suurempi merkitys.Viktor Cap / AOP

Muovi oli hyvä ja hyödyllinen keksintö, mutta liika on liikaa. Tutkimukset ovat osoittaneet, että maapallolta ei enää löydy vesistöä tai juuri muutakaan kolkkaa, jossa ei olisi muovijätettä, joko silmin nähtävää roinaa tai pieneksi jauhautunutta mikromuovia.

Tutkimuksissa muovia on löytynyt merien ravintoketjun kaikilta tasoilta, planktonista delfiineihin ja muihin merinisäkkäisiin.

Pyykinpesu voi vaikuttaa saastumisen suuressa kuvassa pikkujutulta, mutta se on todettu huomattavaksi vaikkakin laboratoriossa vaikeasti mitattavaksi mikromuovipäästöjen lähteeksi.

Ongelmaan puuttumista hankaloittaa se, että tekstiilien mikromuovit ovat sekundäärisiä eli niitä ei ole tarkoituksella lisätty tuotteeseen.

Ne eivät siis ole samalla tavoin lailla kiellettävissä kuin esimerkiksi kosmetiikassa ihoa hiomassa käytetyt pienenpienet muovihelmet. Niiden kieltämisestä tehty kansalaisaloite on parhaillaan eduskunnan käsittelyssä (siirryt toiseen palveluun).

Vanha luulo kiepahti ympäri

Tuore tutkimus löysi yhden keinon, joilla sekundääristen mikromuovien päästöihin on mahdollista vaikuttaa kodin arkipuuhissa.

Brittiläisen Newcastlen yliopiston (siirryt toiseen palveluun) tutkijat kertovat itsekin yllättyneensä havaitessaan, että pyykkikoneiden hienopesuohjelmat irrottavat keinokuituvaatteista selvästi enemmän mikromuovia kuin perusohjelmat.

Aiempi olettamus ja tutkimuksen lähtöhypoteesi oli, että vaatteiden hellävaraiseen pesuun tarkoitetut ohjelmat ovat muoviongelman kannalta parempia kuin normaaliohjelmat.

Hienopesussa käytetään vettä jopa kaksi kertaa niin paljon kuin normaalipesussa. Kun vaatteet saavat huljua isossa vesimäärässä, kuituja kai irtoaa vähemmän kuin täyden pesurummun ahtaudessa?

Hypoteesia tuntui perustelevan myös se, että normaaliohjelmat kiepauttavat pesukoneen rummun kiertosuuntaa useammin ja linkoavat kovemmalle nopeudella kuin hienopesuohjelmat. Moisen menon luulisi riipivän mikrokuituja tekstiileistä.

Kokeet osoittivat toista.

Kolme valkoisiin takkeihin pukeutunutta miestä kahden pyykkikonerivistön välissä. Keskimmäisellä miehellä on käsissään korillinen pyykkiä.
Newcastlen yliopiston tutkijat pyykillä. Vasemmalla professori Grant Burgess ja hänen vieressään Max Kelly ja Neil Grant. Newcastlen yliopisto / P&G

Aiempien tutkimusten perusteella koneellinen keinokuitupyykkiä saastuttaa vesistöjä jopa kuudella miljoonalla mikrokuidulla. Newcastlen tutkijat osoittivat, että hienopesussa viemäriin hulahti 800 000 mikrokuitua enemmän kuin normaalipesussa.

Tutkimuksessa pyykättiin polyesterivaatteita ensin pesukonetta jäljittelevissä laboratoriokokeissa ja sitten lukuisissa oikeissa ja erilaisissa pesukoneissa. Irronneiden mikrokuitujen määrä laskettiin värikuvannusjärjestelmän avulla.

Polyesteri on keino- eli synteettisistä aineista tekstiiliteollisuudessa yleisintä.

Väljä vesi mahtuu nyhtämään kuituja

Merimikrobiologian professori Grant Burgess selittää odottamatonta tulosta sillä, että väljässä vedessä vaatteet törmäilevät toisiinsa enemmän kuin silloin, kun vettä on vähemmän.

– Vedellä on tilaa tunkeutua kankaan läpi ja nyhtää siitä polyesterikuituja, lisää tutkimusartikkelin pääkirjoittaja, väitöskirjatutkija Mark Kelly.

Koneiden nukkasihdit eivät riitä nappaamaan mikrokuituja likavedestä, eikä vedenpuhdistamoistakaan juuri ole pysäyttämään mikrokuitujen matkaa vesistöihin ja niiden eliöihin.

Joihinkin uusiin pesukonemalleihin on tulossa mikrokuitusuodatin, mutta jo nyt ongelmaa voi helpottaa välttämällä hienopesuohjelmia ja pesemällä täysiä koneellisia, Kelly suosittelee.

Tutkimus on julkaistu Environmental Science and Technology (siirryt toiseen palveluun) -lehdessä.

Teepussi osoittautui muovipommiksi

Toisessa tuoreessa kotien puuhia koskevassa mikromuovitutkimuksessa löytyi ikävä yllätys teenjuojille, jotka ovat innostuneet joidenkin valmistajien uutuudesta. Tutkittavina olivat pyramidin muotoiset muovista tehdyt pussit, joilla on korvattu perinteisiä paperisia teepusseja.

Teen aiempaa paremman maun nimissä markkinoidut pussit voivat tarkoittaa suurta määrää mikro- tai vieläkin pienempää nanomuovia hörppijän elimistöön, kanadalaisen McGillin yliopiston (siirryt toiseen palveluun) tutkimus kertoo.

Elektronimikroskooppi osoitti, että yhdestä ainoasta pussista irtoaa teen hautumista vastaavassa lämpötilassa veteen arviolta 11,6 miljardia mikromuovipartikkelia ja 3,1 miljardia nanomuovipartikkelia.

Luvut ovat tuhatkertaisia verrattuna esimerkiksi muovisten vesipullojen sisältöön tai mihinkään muuhunkaan elintarvikkeesta mitattuun partikkelimäärään. Professori Nathalie Tufenkjin mukaan osasyynä tosin on se, että muissa tutkimuksissa on harvoin laskettu yhtä pieniä hiukkasia.

Pyramidin muotoinen teepussi lasisessa teekupissa.
Pyraminidin muotoisessa pussissa teelehdet liikkuvat, ja teen maku paranee, sanovat valmistajat. Pussukat ovat muovia. Chaoshu Li / Alamy

Vesikirput stressaantuivat muovista

Tutkijat selvittivät löytämiensä muovipartikkelien vaikutuksia vesikirppuihin. Niissä ilmeni sekä fyysisiä että käytöksen muutoksia, Environmental Science and Technology (siirryt toiseen palveluun) -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa kerrotaan.

Mutta onko isollakaan hiukkasmäärällä merkitystä ihmiselle, jos teekupillisessa olevan muovin kokonaispaino on vain milligramman kuudesosa?

– Mikromuovien vaikutusta ihmisten terveyteen ei ole oikeastaan tutkittu lainkaan. Meidän tuloksemme osoittavat, että tutkimuksille on tarvetta. Ajatelkaapa vain heitä, jotka juovat kaksi tai kolme kupillista teetä päivässä, joka päivä, Tufenkji sanoo Kanadan yleisradioyhtiön CBC:n (siirryt toiseen palveluun) haastattelussa.