Paineet euroalueen yhteisvastuun lisäämiseksi kasvavat, pysyykö Suomi kannoissaan?

Euroopan vakausmekanismin pääjohtaja Klaus Regling vetosi Suomen-vierailullaan, että euromaat syventäisivät yhteistyötään.

euroalue
Klaus Regling, EVM
Saksalainen Klaus Regling on johtanut kesästä 2010 ensin Euroopan rahoitusvakausvälinettä ja vuodesta 2012 sen seuraajaa, kriisirahasto EVM:ää.Florian Wieser / EPA

Euromaille ajetaan nyt monelta suunnalta yhteistä talletussuojaa ja omaa, suhdanteita tasaavaa rahoitusta nykyisen EU-budjetin rinnalle.

Olennaista on se, että tähän asti Suomi ei ole hankkeille lämmennyt. Suomalaiset ovat pelänneet, että eurooppalainen talletussuoja ja talouden vakautusmekanismi lisäävät yhteisvastuuta ja tulonsiirtoja pohjoisesta etelään.

Edellisen, Juha Sipilän (kesk.) hallituksen linjan mukaan kukin jäsenmaa kantaa vastuun omasta taloudestaan. Antti Rinteen (sd.) hallituksen ohjelmaan lisättiin saman toimintaohjeen kylkeen kirjaus, että sääntöjen on "mahdollistettava jäsenmaille järkevän suhdannepolitiikan harjoittaminen".

Tulevina kuukausina hallitus joutuukin pohtimaan, mitä tuo "mahdollistaminen" täsmällisesti tarkoittaa.

"Suhdannetasaajaa tarvitaan"

Ranska on ajanut Etelä-Euroopan maiden ja Saksan tukemana sitä, että euroalueen maat alkavat muun muassa kerätä yhdessä rahaa sukan varteen pahan päivän varalle. Sunnuntaina Euroopan keskuspankin väistyvä pääjohtaja, italialainen Mario Draghi kertoi Financial Times -lehden haastattelussa (siirryt toiseen palveluun) kannattavansa yhteistä rahoitusvälinettä, jolla tasoitettaisiin jäsenmaiden suhdanne-eroja.

Maanantaina myös Euroopan vakausmekanismin EVM:n pääjohtaja Klaus Regling kehotti Helsingissä kokoontuneita EU-maiden parlamentteja edistämään rahaliiton syventämiseen tähtääviä hankkeita. EVM syntyi finanssikriisin seurauksena tukemaan ongelmiin ajautuvia euromaita. Kriisirahastoa on vuosien saatossa vahvistettu.

– On selvää, että EVM:n rooli olisi helpompi, jos pankkiunioni ja yleiseurooppalainen talletussuoja saatettaisiin loppuun, Regling sanoi Helsingissä.

Talous- ja rahaliittoa halutaan tiivistää muun muassa siksi, että Euroopan keskuspankki on toteuttanut suuria elvytysohjelmia, ja sen jäljelläolevat keinot auttaa kriisitilanteessa ovat vähissä. Nyt on jäsenmaiden vuoro toimia.

"Euron kansainvälinen rooli vahvistuisi"

Reglingin mukaan talous- ja rahaliitto Emu on kehittynyt paljon viime vuosina. Se on vahvempi kuin vielä kymmenen vuotta sitten finanssikriisin alkuvuosina.

– Mutta se ei tarkoita, että kaikki on tehty. Järjestelmästä pitää tehdä kestävämpi ja vähemmän haavoittuva, Regling arvioi Ylen haastattelussa.

Reglingin mukaan EU:n komissio, Euroopan keskuspankki ja EVM ovat yksimielisiä: tarvitaan väline, jolla jäsenmaiden talouksia voidaan tarvittaessa vakauttaa.

– Jäsenmaissa siihen suhtaudutaan ristiriitaisesti, mutta se tekisi euroalueesta vastuskykyisemmän ongelmille ja vahvistaisi euron kansainvälistä roolia, Regling sanoo.

Toisin kuin esimerkiksi Ranskan valtiovarainministeriö, Regling ei käytä rahoitusvälineestä budjetti-sanaa. Hän puhuisi ennemmin uusiutuvasta rahastosta, josta valtio saa tukea kriisiin, mutta maksaa rahat takaisin toivuttuaan.

Kyse ei siis olisi pysyvistä tulonsiirroista vaan riskinjakamisesta rajattuna aikana. Millainen järjestelmästä tulee, on vain suunnittelusta kiinni, Regling sanoo.

– Malleja on useita, niistä pitäisi nyt keskustella tosissaan.

"Pohjoiset maat voivat itse tarvita vielä tukea"

Eurooppalainen talletussuoja tarkoittaisi sitä, että pankkien talousvaikeuksissa tallettajien rahat turvattaisiin yhteisesti. Nykyisin tallettajien suoja perustuu yksinomaan kansallisiin rahastoihin.

Korvausten maksaminen halutaan siirtää EU-tasolle, jotta pankkien kaatuminen ei voisi syöstä yksittäistä jäsenmaata velkaongelmiin.

Pohjoismaalaiset pankit ovat vaatineet (siirryt toiseen palveluun), että ensin pitää saada huonossa kunnossa olevat eurooppalaiset pankit kuntoon. Myös virallinen Suomi on halunnut odottaa, että eteläisempien EU-maiden pankkijärjestelmien riskejä saadaan pienennetyiksi ennen talletussuojan käyttöönottoa.

Saksassa (siirryt toiseen palveluun) yhteinen talletussuoja taas on alkanut saada varovaista tukea, kun uusia mahdollisia malleja sen toteuttamiseksi on tullut pöydälle.

Regling sanoo ymmärtävänsä pohjoisten maiden pelkoja. Hänen mielestään päämäärän pitäisi kuitenkin kaikilla olla selvä, vaikka talletussuoja ei "vielä ensi vuonna" toteutuisikaan.

– Pohjoiset maat ajattelevat tyypillisesti, että ne eivät tarvitse yhteistä talletussuojaa, mutta seuraavassa kriisissä saattavat kärsiä muut kuin etelän pankit.

Hän ottaa esimerkiksi kotimaansa Saksan, joka joutui syytämään 60 miljardia euroa julkista rahaa pankkiensa pelastamiseen kymmenen vuotta sitten finanssikriisissä.

– Saksa käytti enemmän rahaa kuin mikään muu EU-maa Espanjaa ja Irlantia lukuun ottamatta, Regling huomauttaa.

Espanja ja Irlanti joutuivat kumpikin hakemaan EU-tukea rahoituskupliensa puhkeamisen jälkeen.