Punkkien määrä kaupunkipuistoissa on lisääntynyt – Turun yliopiston puutiaistutkimus syynää seuraavaksi neljän uuden kaupungin puistot

Turun yliopiston kaupunkipuistoja koskeva punkkitutkimus laajenee ensi kesänä Tampereelle, Jyväskylään, Ouluun ja Joensuuhun.

puutiaiset
Punkit tanssivat yhä syysluonnossa
Punkit tanssivat yhä syysluonnossa

TurkuPujahdamme tutkijatohtori Jani Sormusen kanssa Turun Ruissalon pääuimarannan läheisyydessä metsän siimekseen. Hän levittää tutkimuslakanan ja vetää sitä puiden juurilla noin viiden metrin matkan.

Saaronniemen maasto on yksi Turun yliopiston puutiaistutkimushankkeen vakituisista tutkimuskohteista. Sormunen arvioi, että sää on liian märkä punkeille, mutta pian lakanassa on monia mustia pisteitä.

Vedämme lakanaa vielä toisen kerran. Lakanaan tarttuu kaksi aikuista naarasta ja kahdeksan nymfiä eli pientä puutiaista.

Tutkijatohtori Jani Sormunen vetää lakanaa Ruissalon maastossa
Tutkijatohtori Jani Sormunen vetää lakanaa Ruissalon maastossa. Puutiaiset tarttuvat valkoiseen lakanaan, sillä ne luulevat sitä sopivaksi isäntäeläimeksi.Minna Rosvall / Yle

– Nymfit ovat vaarallisempia ihmisen kannalta, koska ne näkyvät niin huonosti. Isot yksilöt kantavat keskimäärin enemmän haitallisia bakteereja tai viruksia, mutta ne pystyy näkemään helpommin ja siksi poistamaan iholta pieniä helpommin, kertoo Sormunen ja poimii punkkeja pinseteillä talteen.

Naaraat tanssivat pakoon

Pienet punkkiyksilöt ovat jähmettyneinä paikoilleen, mutta naaraat tanssivat lakanalla kuin pienet hämähäkit. Jani Sormunen muistuttaa, että puutiainen on hämähäkkieläin. Punkkien suuri määrä ei ole sattumaa.

– Ruissalossa on eniten punkkeja Turun seudulla ainakin meidän tutkimustemme perusteella. Tänä kesänä on ollut arviolta 15,4 nymfiä sadalla neliömetrillä. Korkein luku on elokuulta, jolloin oli noin 25 nymfiä sadalla neliömetrillä, kertoo Sormunen.

Puutiaiset ovat edelleen liikkeellä, vaikka puut ovat jo kellastumassa ja ilma vähän viilentynyt. Niiden aktiivisuus jatkuu aina pakkasiin asti.

Puutiaista otetaan lakanalta pinseteillä.
Puutiaiset poimitaan lakanalta talteen tutkimuksia varten.Minna Rosvall / Yle

Alkukesällä myös paljon punkkeja

Puutiaisten määrät vaihtelevat jonkin verran kesän aikana. Tutkijatohtori Jani Sormunen kertoo, että alkukesästä eli touko-kesäkuussa on ensimmäinen huippukausi. Heinäkuussa on hiljaisempaa, ja lopulta elo-syyskuussa punkkien määrä lisääntyy jälleen.

Ilmeisesti eteläisemmissä osissa Eurooppaa punkkeja on eniten alkukesällä, mutta ainakin Turun yliopiston tutkimusaineiston mukaan niiden esiintyvyyshuippu on Suomessa elo-syyskuussa.

Punkkeja ei luonnollisesti näe maastossa kuljeskelemassa, vaikka kuinka katselemme mustikanvarpujen ja kuusenoksien siimekseen. Koska niitä on edelleen syksylläkin, itsensä ja lemmikkieläimet kannattaa yhä suojata ja tutkia.

– Kun seisoo tässä polun keskellä eikä koske kasvillisuuteen, riski saada punkinpurema on vähäinen. Kun astuu polulta pois, punkkeja alkaa olla enemmän. Punkkitarkastus kannattaa yhä tehdä ja pitää lemmikeillä punkkipanta kaulassa, Sormunen sanoo.

Sen ymmärtää, että puutiaisia on metsissä, mutta monelle saattaa olla yllätys niiden yleisyys myös kaupunkipuistoissa. Tämä selvisi Jani Sormusen väitöstutkimuksessa (siirryt toiseen palveluun), joka tarkastettiin Turun yliopistossa joulukuussa 2018. Tutkimukset kaupunkipuistoissa ovat jatkuneet.

Helsingin Kaivopuisto on punkiton, mutta muualla niitä piisaa

Tutkijatohtori Jani Sormunen on herättänyt lakanoineen huomiota tänä kesänä myös Helsingin kaupunkipuistoissa. Helsinki on ollut tänä kesänä toinen Turun yliopiston puutiaisprojektin tutkimuskaupungeista. Turussa tutkimuskohteita on 25 ja Helsingissä 11.

Punkkeja putkilossa.
Puutiaiset tainnutetaan välittömästi ja siirretään tutkimuskäyttöön.Minna Rosvall / Yle

– Helsingissä olen käynyt läpi puistoja, joutomaita ja ulkoilualueita eli Seurasaari, Keskuspuisto ja jopa Kumpula on tutkittu. Kaivopuistossa ja Tähtitorninmäellä on niin hoidettuja puistoalueita, että siellä ei puutiaisia juuri ole, mutta muista paikoista punkkeja on löytynyt, kertoo Sormunen.

Ruissalossa lakanaa on vedetty neljässä paikassa noin 500–1 000 metriä kerran kuussa. Yhteensä kilometrejä tulee yli sata tältä kesältä ja syksyltä Turussa ja Helsingissä. Maastotutkimuksissa on työskennellyt kolme tutkijaa. Ensi kesänä lakanat viuhuvat myös Jyväskylässä, Joensuussa, Tampereella ja Oulussa.

– Ei ole mitään tavallista elinympäristöä, missä puutiaiset nimenomaan viihtyvät. Maaperässä täytyy olla sammalta tai kariketta, ja alueella pitää liikkua sopivia isäntäeläimiä. Kosteat, varjoisat paikat ovat punkkien mieleen, Sormunen sanoo.

Punkkien määrä on lisääntynyt kaikissa Turun yliopiston tutkimuskohteissa. Vertailua tutkijat voivat tehdä 2000-luvun alun ja vuoden 2013 määriin.

Sormunen tarttuu rohkeasti punkkeihin eikä hätkähdä, vaikka yksi lipsahtaa hänen peukalolleen matkalla tutkimusputkiloon. Sen lisäksi, että punkkien määrää lasketaan, niistä tutkitaan myös taudinaiheuttajia laboratoriossa.

Puutiaisaivokuume ja borrelioosi tutkimuskohteina

Tutkijatohtori Jani Sormunen on poistanut itsestään kaksi ihoon kiinnittynyttä punkkia tänä kesänä. Koko tutkijanuran aikana ihoon on tarttunut yhteensä noin kymmenen punkkia. Puutiaisaivokuumerokotus on voimassa, ja Sormunen tutkii punkin puremajäljen yleensä tarkkaan, ettei ympyränmuotoista borrelioosista kertovaa ihomuutosta näy.

– Me tutkijat tiedämme, että punkkihysteriaa on olemassa, Sormunen sanoo.

Hänen mukaansa punkkeja ei kannata pelätä. Pitää vain muistaa varotoimet eli tehdä punkkitarkastus metsäretken jälkeen.

Turun yliopiston biodiversiteettiyksikössä tehtävä tutkimus jatkuu maastotöiden jälkeen pitkään. Oleellisimmat taudinaiheuttajat ovat borrelia ja TBE-virus.

– Niiden lisäksi tutkimme joukkoa potentiaalisia taudinaiheuttajia, joiden kyvystä aiheuttaa ihmisille tauteja ei ole vielä varmuutta. On mielenkiintoista selvittää, onko niitä näissä puutiaisissa, kertoo Sormunen ja sujauttaa punkkeja sisältävän putkilon taskuunsa.

Puutiainen siirtymässä putkiloon.
Puutiainen siirtymässä putkiloon, jossa se tainnutetaan.Minna Rosvall / Yle

Tautirekisterit tuttuja myös biologille

Tutkijatohtori Jani Sormunen seuraa tiiviisti punkkien levittämien tautien esiintyvyyttä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sivuilta.

Tartuntatautirekisteristä (siirryt toiseen palveluun) selviää muun muassa, että puutiaisaivokuumetapauksia on ollut vuoden 2019 aikana Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin alueella kuusi, kun Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin alueella niitä on ollut 23.

Lymen borrelioosiin (siirryt toiseen palveluun) on sairastunut 1 451 potilasta.

– Mitä enemmän puutiaisia, sitä enemmän riesaa, pohtii Sormunen.

Eikö kova talvi sentään tapa puutiaiset? Tämä uskomus pitää vielä selvittää, kun on päässyt metsään punkkitutkijan kanssa.

– Tästä ei ole täyttä varmuutta. Lumipeite suojelee punkkeja. Toisaalta meillä oli kerran punkkeja pakastettuna tutkimuskäyttöön noin 20 asteessa aika pitkään. Kun ne otettiin esiin, ne olivat elossa. Ilman jäähtymisnopeus oli hidastunut jostain syystä, joten ne olivat ehtineet horrokseen ja selviytyivät, kertoo Sormunen.

Puutiaisten käyttäytymisessä on vielä paljon tutkittavaa. Kesän 2019 aikana kerättyjen punkkien sisältämistä taudinaiheuttajista saadaan tietoa vuodenvaihteessa.

Lue lisää:

STM: Kansallinen rokotusohjelma laajenemassa, punkkirokote tulossa entistä useampien saataville ensi vuonna

Lääkitsetkö sinäkin koiraasi kalliisti, mutta turhaan? Punkkilääkkeet ovat tehokkaita, mutta osalle koiranomistajista vain turha rahareikä

Punkkirokotuksen tarvitsee luonnossa liikkuva lapsi riskialueella – aivokuume on harvinainen, mutta voi lievänäkin aiheuttaa oppimisvaikeuksia