Analyysi: Kiinan kansantasavalta 70 vuotta – yksi vuosipäivä, yksi johtaja

Pekingin juhlaparaatissa ammuttiin päivän päätteeksi taivaan täydeltä ilotulitteita, Hongkongissa ilman täytti aamusta alkaen kyynelkaasu.

Kiina
Kiinan presidentti Xi Jinping tervehti tarkoin valikoitua juhlayleisöä Pekingin keskustassa kansantasavallan 70-vuotisparaatissa.
AOP

Kun haluatte nähdä, mitä henkilökultti tarkoittaa, avatkaa linkki Kiinan valtiollisen uutistoimiston Xinhuan sivuille (siirryt toiseen palveluun) – vaikka englanninkielisille.

Näette kommunistisen puolueen pääsihteerin, presidentti Xi Jinpingin aina edestä, ei koskaan takaa. Xi näkyy sivusta, mutta ei sentään makaa.

Kuvissa Xi ottaa vastaan puolueen jäseniä ja ulkomaisia valtiojohtajia, laskee seppeleen puoluejohtaja Deng Xiaopingin muistomerkille, johtaa puhetta kansankongressissa, on kansan parissa eri tilanteissa ja jopa tarkastelee puleerattua biovessaa Sisä-Mongoliassa, ilmeisesti jonkun kyläläisen kotona.

Lähes 1,4 miljardin asukkaan Kiinan kansantasavallassa kehitystä mitataan monilla mittareilla.

Niin väliteksteissä kuin lähes kaikissa uutissivuston otsikoissa valtion ja kommunistisen puolueen viime vuosien kehitys ja myös tulevaisuus on kytketty Xin viisaisiin ratkaisuihin.

– Mikään voima ei voi horjuttaa tämän suuren kansakunnan perusteita. Mikään voima ei voi pysäyttää Kiinan kansaa ja kansakuntaa menemästä eteenpäin, Xi julisti kansallispäivän juhlallisuuksissa Taivaallisen rauhan aukion laidalla,
puhemies Maon kuva yläpuolellaan.

Juhlapuheissa ja Xinhuan nettisivuilla ei sanallakaan viitata puolueen johdon vuosikymmenien aikana tekemiin virheisiin tai Hongkongissa pian neljä kuukautta jatkuneisiin mielenosoituksiin.

Juhla-artikkeleiden teko on aloitettu jo aikoja sitten, joten niitä ei keskusjohtoisessa järjestelmässä muuteta muutaman kuukauden protestien takia.

70 vuodessa mikään voima ei ole horjuttanut Kiinan puoluejohtajan ja nuorimmillaan keski-ikäisten miesten valta-asemaa.

Naisten nousu kommunistisen puolueen hierarkiassa (siirryt toiseen palveluun) on yhä harvinaista, vaikka jo puhemies Mao lausui kuuluisan toteamuksensa, että naiset kannattelevat puolta taivaasta.

Siellähän kannattelevat. Kiinassa naiset ovat vahvasti työelämässä ja se sopii puolueelle. Eivätpä ole häiritsemässä jokapäiväistä johtamistyötä omine vaatimuksineen.

Myöskään nuoret Manner-Kiinassa eivät enää pyri muuttamaan yhteiskuntaa protestien kautta. Demokratiaan pyrkivät yrittivät tätä verisin seurauksin Taivaallisen rauhan aukiolla 30 vuotta sitten, ja se riitti.

Suuri osa kiinalaisista on aidosti sitä mieltä, että äänekkäisiin vaatimuksiin ei ole edes tarvetta, koska elintason nousu on kiistatta ollut suurta. Se riittää suurelle osalle ihmisiä.

Itä-Aasian tutkimuksen professori Lauri Paltemaa Turun yliopistosta sanoo Ylen artikkelissa, että Kiina on taas alkanut sulkeutua sen jälkeen kun Xi Jinping nousi kommunistisen puolueen pääsihteeriksi vuonna 2012. Hänet nimitettiin presidentiksi vuotta myöhemmin.

Paltemaan mukaan Xin kaudella Kiina on palautunut takaisin kohti vanhempaa ja keskusjohtoisempaa kommunistista linjaa.

– 2000-luvun kasvukausi oli Kiinassa myös suhteellisen vapaa. Tai ainakin vapaampi kuin sitä ennen tai nykyään, Paltemaa sanoo.

Valtio on ottanut Xin kaudella selvästi johtavamman roolin myös taloudessa.

Mielenosoittajat marssivat presidentti Xi Jinpingin kuvien yli.
Mielenosoittajat Hongkongissa marssivat presidentti Xi Jinpingin kuvien yli.Fazry Ismail / EPA

Tällainen linja ei lupaa hyvää Hongkongin nuorille mielenosoittajille, jotka sanovat käyvänsä viimeistä taistoa erityishallintoalueen itsemääräämisoikeuksien puolesta.

Pekingin linjassa ei voi odottaa pikaisia muutoksia, sillä maaliskuussa 2018 Kiinan kansankongressi poisti rajoituksen presidentin valtakausien määrältä. Lakimuutos mahdollistaa Xin jatkavan Kiinan johtajana kuolemaansa saakka

Pekingillä on siis aikaa miettiä seuraavaa siirtoaan Hongkongissa. Neuvottelut ovat aina mahdollisia, mutta silloin molempien osapuolten on annettava jostain periksi.

Jos Peking päätyy voimankäyttöön, vaihtoehtoja on vain kaksi: Se voi lähettää Hongkongiin puolisotilaalliset poliisivoimat, joiden tehtävä on torjua terrorismia.

Viimeinen keino on lähettää erityishallintoalueelle sotilaita. Heidän tehtävänsä on tappaa. Se merkitsisi loppua Yksi maa, kaksi järjestelmää -hallinnolle.