"Nyt alkaa helvetti" – Ukrainalaistoimittaja vietti kolme vuotta Venäjän vankiloissa, kunnes maan presidentti soitti Putinille

Roman Suštšenko joutui pelinappulaksi Venäjän ja Ukrainan konfliktissa. Syyskuinen vankienvaihto herätti toiveita neuvotteluista.

Ukraina
Roman Suštšenko ja kaksi muuta miestä seisoo parvekkeella vapauttamistaan vaativan seinäjulisteen edustalla Kiovassa.  Suštšenko on keskellä ja hänellä on kädessään mikrofoni.
Ukrainan kansallinen uutistoimisto saattoi viimein laskea toimittajansa Roman Suštšenkon vapauttamista vaativan julisteen julkisivultaan, kun Suštšenko (kuvassa keskellä) vapautettiin Venäjän kanssa tehdyssä vankienvaihdossa syyskuussa.Sergey Dolzhenko / EPA

Roman Suštšenko pidettiin epätietoisena aivan viime hetkille.

Torstaina 15. elokuuta 2019 venäläisen rangaistussiirtolan työntekijät tulivat selliin ja käskivät Suštšenkon kerätä tavaransa.

Mitään selityksiä ei annettu.

Vartijat ilmoittivat vain, että tavaraa saa olla korkeintaan 20 kiloa. Siitä saattoi päätellä, että tulossa olisi lentomatka.

Ukrainan valtiollisen uutistoimiston toimittaja Suštšenko oli suorittamassa 12 vuoden vankeustuomiotaan vakoilusta rangaistussiirtolassa numero 11 Kirovin alueella. Hän oli kärsinyt sitä jo lähes kolme vuotta.

Suštšenko on kaiken aikaa kiistänyt syyllisyytensä. Ukrainassa häntä pidettiin poliittisena vankina. Suštšenko oli pidätetty Moskovassa vuonna 2016.

Ukraina ja Venäjä tekivät syyskuun alussa vankienvaihdon, jossa kumpikin maa vapautti 35 vankia.

15. elokuuta Suštšenko siirrettiin käsiraudoissa saatettuna tavallisella matkustajalennolla Moskovaan, Lefortovon vankilaan.

Lefortovolla on synkkä historia: Siellä pitivät vankejaan jo tsaarit, Neuvostoliiton turvallisuuspalvelu NKVD, sittemmin KGB ja lopulta Nyky-Venäjän FSB.

Samaan vankilaan Moskovassa tuotiin kaikkiaan 11 ihmistä, joita Ukrainassa pidetään poliittisina vankeina.

Kului kolme viikkoa. Sitten vankien luokse saapui Ukrainan konsuli. Suštšenko ymmärsi, että hetki oli koittanut.

Saattue halki Moskovan

Aamuneljältä lauantaina 7. syyskuuta ukrainalaisvangit saivat äkkiä käskyn koota tavaransa.

Heidät kuljetettiin bussilla poliisisaattueessa Moskovan halki lentokentälle. Saattue ohitti matkallaan Kremlin. Kaikki liikenne oli pysäytetty.

Lentokentällä heille luettiin Venäjän federaation presidentin ukaasi: kaikki 11 henkilöä oli armahdettu. Tuntia myöhemmin laskeutui kone, jossa oli Ukrainan kolmikärki ja lippu. Sillä he pääsivät kotiin.

Haastattelin Suštšenkoa vapauttamista seuranneen viikon perjantaina. Hän puhui hiljaa ja rauhallisesti, mutta muistot olivat pinnalla. Paluu normaalielämään oli vasta alkanut.

– Aivan loppuun saakka en uskonut, että se todella tapahtuu. Hermojännitys alkoi hiljalleen laueta vasta, kun meille kerrottiin, että olimme ylittäneet Venäjän ja Ukrainan rajan.

Vankienvaihtoa on pidetty ensimmäisenä jossain määrin myönteisenä liikahduksena maiden suhteissa pitkään aikaan.

Kyseessä voi olla ensimmäinen askel kohti Ukrainan ja Venäjän neuvotteluja, mutta polku on mutkikas ja täynnä riskejä.

Uusi presidentti sai ristiriitaisen voiton

Vain kuukautta ennen vankienvaihtoa, 7. elokuuta Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi oli lukenut aamukatsauksesta neljästä sotilaasta, jotka olivat kuolleet Itä-Ukrainan rintamalla.

Zelenskyi soitti heti Venäjän presidentille Vladimir Putinille ja pyysi keskeyttämään tulituksen Donbassin alueella.

Ukrajinska Pravda -lehden (siirryt toiseen palveluun) mukaan siitä alkoi prosessi, joka johti syyskuiseen vankienvaihtoon.

Tv-koomikkona tunnetuksi tullut 41-vuotias Volodymyr Zelenskyi valittiin Ukrainan presidentiksi toukokuussa 2019.

Hän sai johdettavakseen maan, joka oli ollut sodassa Venäjän tukemien separatistien kanssa yli viisi vuotta.

Vaalikampanjassaan Zelenskyi oli luvannut tehdä kaikkensa, jotta Venäjällä olevat ukrainalaiset vangit vapautettaisiin. Nyt hänen piti osoittaa, että sana pitää.

– Me sovimme ensimmäisestä vaiheesta vuoropuhelun avaamiseksi ja ensimmäisestä etapista sodan lopettamiseksi – sotilaidemme, merimiestemme palauttamisesta, Zelenskyi ilmoitti 7. elokuuta Putinille soittamansa puhelun jälkeen toimittajille Boryspolin lentokentällä ennen Turkin-vierailuaan.

Listoja kirjoitettiin

Aluksi oli siis puhe vain Mustallamerellä marraskuussa 2018 vangittujen 24 ukrainalaisen merisotilaan vapauttamisesta.

Elokuun lopulla listalle lisättiin toimittaja Suštšenko, elokuvaohjaaja Oleg Sentsov sekä joukko muita ukrainalaisvankeja.

Tähän siirtoon Venäjä siis valmistautui jo 15. elokuuta, kun se alkoi siirtää vankeja rangaistussiirtoloista Moskovaan.

Vankienvaihto ei onnistunut ilman Ukrainan myönnytyksiä Venäjälle.

Eniten kritiikkiä Ukrainassa ja osassa länsimaita nostatti se, että Ukraina vapautti Venäjälle separatistikomentaja Volodymyr Tsemahin. Häntä pidettiin mahdollisena todistajana MH17-matkustajakoneen alasampumisessa vuonna 2014.

Elokuun loppuun mennessä Putin asetti ehdon: Joko Tsemah tai koko vaihtoa ei tule, virkamieslähde presidentin toimistosta kertoi Ukrajinska Pravda -lehdelle (siirryt toiseen palveluun).

Erityisesti Hollanti vastusti Tsemahin luovuttamista Venäjälle. Itä-Ukrainassa alasammutun koneen matkustajista 193 oli hollantilaisia. Kaikkiaan 293 ihmistä kuoli.

Ukrainan presidentille vapautus oli ensimmäinen ulkopoliittinen voitto, vaikka Tsemahin tapaus jätti siihen ikävän sivumaun.

Moskova 2016: Vierailusta tulee painajainen

Toimittaja Roman Suštšenkon painajainen alkoi 30. syyskuuta 2016 Moskovassa.

Suštšenko kertoo tulleensa kaupunkiin perheasioissa. Hän oli arvellut, että hän ei Pariisin-kirjeenvaihtajana kiinnostaisi Venäjän viranomaisia.

Siinä hän oli väärässä.

Moskovassa Suštšenko tapasi vanhan tuttunsa. Tämä mies oli venäläinen sotilashenkilö, joka oli palvellut Venäjän sisäministeriön joukoissa. Suštšenkon oli jopa hänen lapsensa kummi. Suštšenko sanoo miehen pyytäneen tapaamista.

Myöhemmin tuttu mies esiintyi syyttäjien todistajana oikeudenkäynnissä.

Suštšenko sanoo, että mies sujautti tapaamisessa hänelle levykkeen, jolla piti olla perhevalokuvia – mutta se sisälsikin salaisia tietoja sisäministeriön ja puolustusvoimien koulutuksesta. Tätä käytettiin todisteena Suštšenkoa vastaan.

– Hän nousi autosta, sanoi menevänsä tarkistamaan rengasta ja pyysi odottamaan sekunnin. Hän poistui, ja kaikilta suunnilta tuli naamioituja ihmisiä. Minut vedettiin autosta ja saarrettiin täysin, Suštšenko kuvailee.

”Nyt alkaa helvetti”

Suštšenkolle pantiin käsiraudat ja päähän huppu. Hänet vietiin autoon.

– Yksi erikoisjoukkojen mies piti minua kurkusta ja kaksi muuta teki ruumiintarkastusta. He kyselivät, olenko yksin, onko joku mukanani, onko minulla asetta tai myrkkyampullia. Se oli kuin jossain Hollywoodin toimintaelokuvasta, Suštšenko kertoo.

Suštšenkoa pelotti, varsinkin päähänsä vedetty huppu. Hän kysyi, onko se pelottelua vai nöyryyttämistä varten. Autossahan oli pimennetyt ikkunat. Mutta miehet vaikenivat.

Suštšenko ei tiennyt, mikä häntä odottaa. Mennyt elämä vilisi hänen silmiensä edessä. Hän ajatteli: nyt alkaa helvetti.

Venäjä ja Ukraina olivat sodassa, vaikka Venäjä ei ole myöntänyt osallisuuttaan Itä-Ukrainan sotaan. Vankeja oli konfliktin aikana usein kohdeltu kaltoin.

Kun huppu vedettiin Suštšenkon päästä, se repäisi auki luomen hänen kasvoissaan.

Yksi erikoisjoukkojen mies otti lautasliinan ja pyyhki veren. Siitä Suštšenko ymmärsi, että häntä ei aiota hakata.

Syytteiden paino laskeutui hartioille

Lefortovon tutkintavankilassa Suštšenko päätteli, että fyysistä kidutustakaan ei ole odotettavissa.

Painostus olisi henkistä.

Tutkintavankilassa asianajaja kertoi hänelle raskaan tiedon: Vakoilua koskevasta rikoslain pykälästä voi koitua 10–20 vuotta kovennetun kurin rangaistussiirtolaa.

Venäjän viranomaiset syyttivät Suštšenkon toimivan Ukrainan puolustusministeriön tiedustelupalvelun laskuun.

– Voitte kuvitella: Olin 47 vuotta, minulla on perhe, vaimo asuu pojan kanssa Pariisissa, tytär Kiovassa, hän on myös journalisti. Ja sitten sanotaan, 20 vuotta. Laskin, että olen sen jälkeen 67 vuotta, poika jo 30 vuotta ja niin edelleen, Suštšenko muistelee.

Suštšenko ja Ukrainan hallitus kiistivät vakoilusyytteet. Kansainväliset journalistijärjestöt vaativat (siirryt toiseen palveluun) Suštšenkon vapauttamista. Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön Etyjin edustaja kehotti (siirryt toiseen palveluun) Venäjän viranomaisia vapauttamaan toimittajan.

Suštšenko itse arvelee, että tapauksessa oli kyse propagandasta ja Ukrainan painostamisesta. Samalla turvallisuuspalvelut lähettivät venäläiseen yhteiskuntaan viestiä siitä, että ne ovat valppaana ja saavat kiinni vakoilijoita.

Suštšenko arvioi joutuneensa silmätikuksi journalistisen työnsä takia. Pariisissa hän seurasi muun muassa Itä-Ukrainan konfliktiin kytkeytyvää diplomatiaa.

Roman Suštšenkolle langetettiin 12 vuoden vankeus. Tuomio ei muuttunut Venäjän korkeimmassa oikeudessa.

Roman Suštšenko istuu epäiltyjen kopissa oikeudenkäynnissä Moskovassa kesäkuussa 2018.
Moskovalainen tuomioistuin langetti Roman Suštšenkolle 12 vuoden vankeustuomion vakoilusyytteistä kesäkuussa 2018. Valitus Venäjän korkeimpaan oikeuteen ei muuttanut tuomiota.Maxim Shipenkov / EPA

Kylmä vastaanotto Kirovissa

Kaksi vuotta ja yhden viikon Suštšenko vietti Lefortovon tutkintavankilassa tutkinnan ja oikeudenkäyntien ajan.

– Olot olivat enemmän tai vähemmän normaalit, hän kuvailee.

Sellin pinta-ala oli neljä kertaa kaksi metriä. Ruoka oli yksitoikkoista mutta sillä selvisi.

Sitten koitti rangaistussiirtola. Suštšenko saapui rangaistussiirtola numero 11:een lokakuussa 2018.

Se sijaitsee syrjäseudulla, pienessä Kirovo-Tšepetskin kaupungissa Kirovin alueella Uralin länsipuolella.

Suštšenko kertoo, että alkuun rangaistussiirtolan viranomaiset pyrkivät murtamaan hänet.

– Ensimmäiset muutamat kuukaudet olivat painostusta: huutamista, kiroamista, jatkuvia etsintöjä: aamulla etsintä ja illalla etsintä, kävelylle mennessä tarkastus, selliin mennessä tarkastus, Suštšenko sanoo.

Hän joutui eristysselliin, joka oli kylmä ja ahdas.

– Ensimmäiset kuukaudet sain nauttia auringonnoususta. Sellin ikkuna oli itään. Taivas oli kaunis, mutta se oli kylmä helvetti, Suštšenko kertoo.

– Kun ulkona kadulla oli –30 astetta, sellissä oli 13 celsiusastetta.

Jos sellissä istui puoli tuntia paikallaan, alkoi pian täristä. Oli pakko liikkua. Ulkovaatteita ei annettu pitää sisällä.

Kunnollista sänkyä ei ollut, vain laveri. Istuminen oli hankalaa. Suštšenko kertoo, että hänelle kehittyi niissä oloissa verenpainetauti.

Ukrainalaisjournalistit pitelevät julisteita, joissa vaaditaan Roman Suštšenkon vapauttamista. Taustalla näkyy Venäjän suurlähetystö, jota suojelee piikkilangalla varustettu metalliaita.
Journalisti Roman Suštšenkon kollegat vaativat hänen vapauttamistaan Venäjän Ukrainan-suurlähetystön edustalla Kiovassa lokakuussa 2016.Sergey Dolzhenko / EPA

Yhteyksiä ulkomaailmaan

Tilanne helpottui kolmen kuukauden kuluttua. Silloin Ukrainan konsuli tuli käymään vankilassa ja Suštšenko kertoi hänelle tilanteesta.

Konsulin puututtua asioihin Suštšenko sijoitettiin parempaan selliin ja hän alkoi saada kuumaa vettä: aamuisin ja iltaisin kuumaa teetä. Hän alkoi saada lääkintähoitoa.

Painostus väheni.

Suštšenko tilasi siirtolaan kahta lehteä saadakseen edes jotain informaatiota. Televisiota ei ollut ja radiosta tuli lähinnä musiikkia ja tyyliltään propagandistisia lähetyksiä.

Rangaistussiirtolassa hänelle järjestyi kaksi kolmen vuorokauden mittaista tapaamista vaimonsa ja tyttärensä kanssa.

– Saimme rauhassa jutella, valmistaa omia kansallisia ruokia ja keskustella, mitä oli, mitä on ja mitä tulee, Suštšenko kertoo.

Tuolloin vain 12-vuotias poika ei käynyt siirtolassa. Se oli hänelle liian pelottavaa.

– Olisi ollut turhaa traumatisoida lasta sillä, Suštšenko sanoo.

Puhelimitse Suštšenko saattoi toki olla yhteyksissä poikaansa. Välillä vankilan puhelinlinjat ulkomaille olivat kuitenkin poikki.

Vapauden hetki koitti

Lauantaina 7. syyskuuta Roman Suštšenko nousi 34 muun vapautetun kanssa koneesta lentokentällä Kiovassa. Presidentti Zelenskyi oli vastassa.

– Se oli hyvin liikuttava ja voimakas ele, kun valtion päämies tulee vastaan, kättelee ja puhuu lämpimiä sanoja, Suštšenko sanoo.

Tunteet olivat silti ristiriitaiset.

– Psyykkisesti, alitajunnassa olin vielä vankilassa. Kolmeen vuoteen en ollut nähnyt läheisiäni, poikaani, äitiäni. Isäni kuoli, kun olin vankilassa. Siksi tunteet olivat hyvin, hyvin raskaita.

Vapautettu ukrainalainen merimies halaa poikaansa samalla kun Ukrainan presidentti Volomydyr Zelenski kättelee muita vapautettuja vankeja. Taustalla näkyy vankeja tuonut lentokone, jonka kyljessä on Ukrainan lipun väriset raidat.
Venäjältä vapautettu ukrainalainen merimies halasi poikaansa Kiovassa Boryspilin lentokentällä 7. syyskuuta 2019. Taustalla presidentti Volodymyr Zelenskyi tervehtii muita vapautettuja.Sergey Dolzhenko / EPA

Ensi askelia kohti neuvotteluita

Vankienvaihtoa on pidetty eleenä, jonka avulla Itä-Ukrainan sodan ratkominen voisi viimein nytkähtää eteenpäin.

Toisaalta kriittisten arvioiden mukaan vankienvaihtoon vaalilupauksissaan sitoutunut Zelenskyi tuli pelanneeksi venäläisten nuottien mukaan.

Tämän näkemyksen mukaan Venäjä säilytti Suštšenkoa ja kumppaneita käyttääkseen heitä sopivalla hetkellä pelimerkkeinä.

Hetki tuli, kun Ukrainan johto vaihtui.

Viisi vuotta sitten Euroopassa puhkesi sota. Virallisesti vastakkain olivat Ukrainan hallituksen joukot ja separatistit, jotka halusivat irrottaa itäiset Donetskin ja Luhanskin alueet Ukrainasta, omiksi “kansantasavalloikseen”.

Separatistien takana seisoi Venäjä, joka lähetti aseistusta ja joukkoja kapinallisten tueksi.

Virallinen Venäjä on kaiken aikaa kiistänyt olevansa osapuoli. Sen mukaan Ukrainassa käydään sisällissotaa.

Ukrainan hallituksen ja kapinallisjoukkojen tulitauosta sovittiin Minskin sopimuksissa syyskuussa 2014 ja helmikuussa 2015.

Vaikka sodan pahimpien päivien verenvuodatukseen ei ole enää palattu, tulitauko rintamalinjalla rakoilee jatkuvasti.

Muidenkaan sopimuskohtien toteuttaminen ei ole edistynyt: Kapinallisalueilla piti järjestää paikallisvaalit, alueille piti antaa erityinen itsehallinnollinen aseman Ukrainassa, laittomat aseelliset ryhmät piti vetää pois alueilta ja Ukrainan piti saada rajansa takaisin hallintaansa.

Vankienvaihto oli osa diplomaattista kuviota

Kesäkuussa 2014 taisteluiden vielä raivotessa luotiin diplomaattinen kontaktiryhmä ratkomaan sotaa. Siihen kuuluivat Ukrainan ja Venäjän lisäksi Saksa ja Ranska.

Nimeksi tuli Normandian formaatti, koska ryhmästä päätettiin Normandian maihinnousun muistopäivän juhlallisuuksissa.

Roman Suštšenko oli juuri pidätetty Moskovassa, kun maiden johtajat kokoustivat edellisen kerran, lokakuussa 2016.

Sen jälkeen työ oli pitkään jäissä. Itä-Ukrainan sota jäi muiden kansainvälisten kiireiden jalkoihin.

Nyt Normandian formaattia viritellään jälleen koolle. Ranskan presidentti Emmanuel Macron haluaisi normalisoida EU:n suhteet Venäjään. Hän on lobannut ankarasti uuden huipputapaamisen puolesta.

Suštšenkon ja muiden vankien vapauttaminen oli osa tätä diplomaattista koreografiaa.

Zelenskyi haluaa myös kokousta. Hän on sanonut, että Itä-Ukrainan sodan ratkaiseminen on hänen hallintonsa prioriteetti. Epäilijät pelkäävät, että kokematon Zelenskyi on helppo pala Putinille.

Vielä ei ole tietoa, milloin Normandian formaatin tapaaminen pidettäisiin. Paikaksi Macron on tarjonnut Ranskaa.

Johtajat eivät todennäköisesti halua osallistua tapaamiseen, josta ei saataisi konkreettisia edistysaskeleita.

Toinen askel: Kiistelty Steinmeierin malli

Vankienvaihto oli vasta ensimmäinen askel kohti huippukokousta.

Seuraava oli, että Zelenskyi suostui sitoutumaan niin sanottuun Steinmeierin malliin. Hänen edeltäjänsä Petro Porošenko oli sen torjunut.

Malli on peräisin samaisen Normandian formaatin ulkoministerikokouksista.

Sitä esitti vuonna 2016 Saksan ulkoministeri, nykyinen presidentti Frank-Walter Steinmeier ja hän sai esitykselleen tukea Ranskan silloiselta ulkoministeriltä Laurent Fabiusilta.

Steinmeier esitti, että Donetskin ja Luhanskin separatistialueilla järjestettäisiin Ukrainan lainsäädännön mukaiset vaalit.

Vaaleja valvoisi Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö Etyj. Jos Etyj tunnustaisi vaalit rehellisiksi ja vapaiksi, alueet saisivat Ukrainassa itsehallinnollisen erityisaseman. Ukraina saisi separatistialueiden ja Venäjän välisen rajan takaisin kontrolliinsa.

Oppositiopuolueet ja nationalistipiirit syyttävät Zelenskyin tehneen vaarallisen myönnytyksen Venäjälle.

Pelkona on, että vaalit pidettäisiin separatistien ja Venäjän asejoukkojen aseiden varjossa – siten niitä ei voisi lähtökohtaisesti pitää vapaina.

Tilanne suosisi yhä venäläsimielisiä voimia. Vaikka alueet palautettaisiin nimellisesti osaksi Ukrainaa, ne voisivat yhä jarruttaa maan länsisuuntausta.

Presidentti on vakuuttanut, että tästä ei ole kyse.

– Pohtikaamme, mitä Steinmeierin malli tarkoittaa. Tarkoittaako se, että Ukraina hyväksyy Krimin anastamisen ja luopuu Donbassista? Ei. Tarkoittaako se, että vaalit Donbassissa pidetään huomenna aseiden piippujen edessä? Ei, presidentti Zelenskyi vakuutti 3. lokakuuta.

Seuraavana sunnuntaina tuhannet ukrainalaiset kerääntyivät Kiovan keskustamaan Maidanille vastustamaan Steinmeierin mallia. Heidän mielestään se merkitsee antautumista.

Ukrainan mutkikkaassa konfliktissa jokainen askel on täynnä vaaroja: Venäjä ei ole helppo neuvottelukumppani, mutta samalla Zelenskyin pitää ottaa huomioon myös Ranskan ja Saksan pyrkimykset ja välttää suosionsa mureneminen kotimaassa.

Suštšenko: Vuoropuhelua tarvitaan

Roman Suštšenko totuttelee nyt normaalielämään: hän aikoo pian palata journalismin pariin. Ranskassa on tosin jo uusi kirjeenvaihtaja.

– Aion jatkaa mielitöitäni. Olen antanut valani journalistiikan muusalle, hän muotoilee.

Sen lisäksi hän aikoo harjoittaa yhteiskunnallista toimintaa. Hän aikoo myydä vankeuden aikana tekemiään piirroksia hyväntekeväisyyshuutokaupassa ja tukea rahoilla vankilassa olevien Krimin tataarien ja muiden vangittujen perheitä.

Roman Suštšenko pitää lehdistötilaisuutta Kiovassa 11. syyskuuta 2019. Hänellä on valkoinen kauluspaita ja mustasankaiset silmälasit. Hiukset on leikattu lyhyiksi. Taustalla näkyy sumeana valkotukkainen mies, joka kuuntelee, kun Suštšenko puhuu.
Roman Suštšenko piti vapautumisensa jälkeen tiedotustilaisuuden 11. syyskuuta 2019.Sergey Dolzhenko / EPA

Suštšenko ja 34 muuta eivät suinkaan olleet viimeiset ukrainalaisvangit Venäjällä. Presidentti Zelenskyi on sanonut, että neuvottelut loppujenkin vapauttamiseksi jatkuvat.

Ukrainan ihmisoikeusvaltuutetun Ljudmila Denisovan mukaan 113 ukrainalaista on yhä epäoikeudenmukaisesti vangittuna Venäjällä.

Heistä 89 on Krimin tataareja, jotka laajasti vastustavat Krimin miehitystä.

Suštšenko on nyt vapaa, mutta hänen maansa on yhä pitkällisen konfliktin vanki.

– On vaikea uskoa siihen, että Venäjä muuttaa käytöstään, Suštšenko sanoo.

Silti hän katsoo, että dialogia ja neuvotteluja tarvitaan – vaikka vain vankien vapauttamiseksi, parhaassa tapauksessa sodan lopettamiseksi.

Suštšenko sanoo, että samaan aikaan muistettava, kuka on todellinen uhri: Ukraina, jolta on kaapattu sekä alueita että niillä asuvia ihmisiä.

– Venäläinen eliitti on ottanut Ukrainasta kiinni kuin jokin lisko, eikä se päästä irti. Alligaattorilla on 268 kilon puruvoima neliösenttimetrillä. Sitä kitaa on hyvin raskasta avata.

Lisää Ukrainan tilanteesta illan A-studiossa TV1 kello 21.00.

Aiheesta aiemmin:

Ukraina suostuu järjestämään paikallisvaalit maan itäosan separatistialueilla 2.10.2019

Ukrainan presidentti: Huipputapaaminen Itä-Ukrainan sodasta pidetään vielä tässä kuussa 13.9.2019

Analyysi: Kiovassa vierailevaa Niinistöä tarvitaan aiempaa vähemmän – vankienvaihto kertoo luottamuksesta Ukrainan ja Venäjän välillä12.9.2019

Ukraina ja Venäjä vaihtoivat vankeja – vapautettujen joukossa terrorismista tuomittu ohjaaja ja lentokoneen alasampumiseen liittyvä komentaja7.9.2019

Analyysi: Ukrainan presidentti vahvisti asemansa – Vasta nyt alkaa todellinen työ 22.7.2019

Tv-koomikko presidenttinä, rocktähti puoluejohtajana – Uudet puolueet lupaavat Ukrainaan uutta poliittista kulttuuria 20.7.2019

Siunaus Krimin miehitykselle vai vaarallista myötäilyä? Venäjän paluu Euroopan neuvostoon jakaa Suomea ja Eurooppaa 27.6.2019

Ukrainassa presidenttiä näyttelevästä koomikosta on tulossa oikea presidentti – Miksi kansa päätyi protestiehdokkaan taakse? 21.4.2019