Analyysi: Mitä Kungfutse sanoisi Hongkongin mielenosoituksista?

Kiinalaisen filosofian kantaisä tuskin vaatisi demokratiaa – ainoastaan hyvää hallintoa.

kungfutselaisuus
Opiskelijat ympäröivät Kungfutsen patsaan Wuhanissa.
Kiinalaiset siirtolaiset ovat pärjäneet hyvin länsimaissa. Selitys löytyy osin kungfutselaisesta arvomaailmasta.EPA

Sunnuntaina Kiinan maksama ilmoitus Helsingin Sanomissa julisti, että Hongkongin vaatimukset demokratiasta tulisi ratkaista hillityllä, kunnioittavalla ja mielekkäällä tavalla.

Kuulostaa kovin kungfutselaiselta.

Tämä ei yllätä, sillä Kiinan kommunistinen puolue on aloittanut 2 500 vuotta vanhan filosofian kunnianpalautuksen. Ympäri maailmaa on perustettu Kungfutsen nimeä kantavia koulutuskeskuksia, ja kansalaisia on viime vuosina kannustettu tutkimaan oppisuunnan keskeisiä hyveitä: itsensä kehittämistä, kuuliaisuutta ja harmoniaa.

Lännessä kungfutselaisuus on kiinnostanut lähinnä politiikantutkijoita, sillä sen uskotaan tukevan Kiinan yksipuoluejärjestelmää.

Kuinka paljon kungfutselaisuus selittää Kiinan mieltymystä autoritarismiin? Onko yhteisön merkitystä korostava filosofia estänyt maan demokratisoitumisen?

Yksinkertaisilta vaikuttavien kysymysten vaikeuden ymmärtää, kun ne kääntää: Kuinka paljon Jeesus selittää länsimaisen demokratian syntyä?

Lyhyt vastaus: paljonkin.

Jokainen ihminen on yhtä arvokas. Tärkeintä on ihmisen ja Jumalan välinen suhde, oman sisäisen äänen seuraaminen.

Näistä kristillisyyden pohjavirtauksista muodostui aikoinaan demokratian kivijalka, individualismi.

Vuosisatojen kuluessa Jumalan merkitys toki haihtui, mutta ajatus yksilöstä jäi. Sen ympärille piti rakentaa uusi poliittinen järjestelmä, demokratia.

Maailman korkein Kungfutse-patsas Nishan-vuorella Kiinassa.
Mao vastusti kungfutselaisuutta, sillä se horjutti puolueen asemaa. Kungfutsen mukaan uskollisuus isälle on tärkeämpää kuin uskollisuus valtiolle. Kuvassa maailman korkein Kungfutse-patsas Nishan-vuorella Kiinassa. AOP

Kiinalaisilla ei ollut Jeesusta tai Martti Lutheria. Oli Kungfutse ja hänen tulkitsijansa.

Nyt maata hallitseva kommunistinen puolue toimii kuten dynastiat ennen sitä. Virallinen Kiina suosii tutkimusta, joka poimii kungfutselaisuudesta sille mieleiset ajatukset. Päämääränä on löytää oikeutus yhteiskunnalle, jossa kukaan ei kyseenalaista puoleen asemaa.

Tämä ei ole kovin vaikeaa.

Demokratiatutkimuksen jättiläinen Samuel Huntington katsoi, että kungfutselaisuus on selvästi demokratian vastainen aate.

– Se korostaa ryhmää yli yksilön, auktoriteettiä yli vapauksien, velvollisuuksia yli oikeuksien, Huntington jylisi 1990-luvulla.

Nykyään tähän luentaan on tullut enemmän sävyjä.

Huntingtonin oppilas Francis Fukuyama on huomauttanut, että kungfutselaisuus tukee koulutusta ja on verrattain suvaitsevainen muita ajattelutapoja kohtaan. Näistä painotuksista on lyhyt loikkaus rationalisuuteen ja sananvapauteen, toimivan kansanvallan lähtökohtiin.

Fukuyaman analyysissä kungfutselaisuus ei kuitenkaan ole tukenut demokratisoitumista. Ongelma on Fukuyaman mukaan siinä, että kungfutselaisuudesta puuttuu persoonallinen, oikean ja väärän tuomitseva jumala.

Euroopassa kuningas joutui kumartumaan ristin edessä ja ajatus jumalallisesta laista hyväksyttiin kaikissa säädyissä, Fukuyama kuvailee kirjassaan Political Order and Political Decay.

Kiinassa kungfutselainen eliitti ei koskaan noussut keisarin yläpuolelle. Oikeusvaltio ei lähtenyt kehittymään.

Lännessä lait muuttuivat lopulta ihmisten äänestämällä säätämiksi, mutta niiden asema vallanpitäjien yläpuolella säilyi.

Vuonna 2019 virkarikoksesta voi syyttää Yhdysvaltain, ei Kiinan presidenttiä.

Kungfutselaisuuden historiallinen merkitys on tietysti eri asia kuin sen varsinaiset opetukset.

Kungfutse itse puhui demokratiasta yhtä paljon kuin Jeesus. Ei mitään.

Kungfutsen mukaan hallinnolla tulee kuitenkin olla kansan luottamus. Tämä ei tosin sisällä vaatimusta äänestämisestä, ainoastaan hyvästä hallinnosta. Demokratian perusta, ihmisten tasavertaisuus, ei sekään kuulu kungfutselaisuuden ydinviestiin.

Asialla on kuitenkin kääntöpuoli.

Kiinan poliittisen kulttuurin tutkija Jyrki Kallio on huomauttanut, että kungfutselainen ihmisihanne on vaikea saavuttaa yksipuoluejärjestelmässä.

Jatkuva oppiminen ja itsensä kehittäminen on helpompaa demokraattisessa kansalaisyhteiskunnassa. Yhden totuuden diktatuurissa ihminen kun pystyy kehittämään itseään vain tiettyyn rajaan saakka.

Liiasta miettimisestä joutuu Kiinassa työleirille. Tämä tuskin miellyttäisi oppimestari Kungfutsea.

Lähteenä on käytetty mm. Jyrki Kallion suomentamaa ja toimittamaa kirjaa Mestari Kongin keskustelut, Francis Fukuyaman artikkelia Confucianism and Democracy ja Fukuyaman kirjaa Political Order and Political Decay.

Lisää aiheesta:

Kiina on ponnistanut köyhästä kehitysmaasta supervallaksi – kommunistinen kansantasavalta täyttää 70 vuotta

Kiinassa kadonneet: Kiina sulkee ihmisiä varoittamatta säilöön ja marssittaa heitä esiin sopivalla hetkellä – moni jää kuukausiksi "arestiin"

Yle areena: Kiinan moderni historia - Jakso 2: Kiinan uskonnot ja filosofiat