Aikamerkki! Radio täyttää Suomessa 100 vuotta ja kuuluu yhä kaikille – kerro oma muistosi

Kansanvalistuksesta nettiaikaan taivaltanutta satavuotiasta kuuntelee viikottain yli 90 prosenttia suomalaisista.

radio
Neljä kättä säätää vanhan ASA-radion nappuloita.
Kouluradion ja hartausohjelmien avulla on sivistetty kansaa. Radio on tuonut myös viihteen ja urheilun suorina lähetyksinä koteihin. Dani Branthin / Yle

Aikamerkki piippaa suomalaiselle radiolle tänä vuonna pyöreät sata vuotta.

Kulttuurisen vallankumouksen käynnistävä radiolaki eli laki "langatonta sähköttämistä ja puhelemista varten" säädettiin vuonna 1919. Suomen Yleisradio aloitti hiukan myöhemmin eli vuonna 1926.

Kunnioitettavaan ikään päässyt media kerää kuulolle joka päivä huikean määrän suomalaisia.

Kansallinen Radiotutkimus kertoo (siirryt toiseen palveluun) kesän mittauksissaan, että radiota kuuntelee päivittäin 3,4 miljoonaa eli 69 prosenttia 9 vuotta täyttäneistä suomalaisista. Viikon aikana radio tavoittaa keskimäärin 91 prosenttia suomalaisista. Radiota kuunnellaan keskimäärin 2 tuntia 41 minuuttia päivässä.

Epävarman tiedon ja valeuutisten maailmassa myös Ylen radio- ja tv-uutisten korkeat luottamusluvut kertovat, että radiolla ei ole häpeämistä.

Salon Eletroniikkamuseon tutkija Leena Järvelä katselee hyllyillä olevia radiolaitteita.
Salon elektroniikkamuseon tutkija Leena Järvelä luottaa radioon ja Ylen uutisiin.Dani Branthin / Yle

Kunnallisalan kehittämissäätiön tutkimus (siirryt toiseen palveluun) kertoo, että Ylen tv- ja radiouutiset koetaan luotettavimmiksi uutislähteiksi.

Radio on myös kovissa uutistilanteissa usein nopein uutisten välittäjä.

"Kuuntelimme radiosta Kaleidoskooppia, kun esitys keskeytettiin Kennedyn murhan vuoksi marraskuussa 1963."

Ote Salon elektoniikkamuseon radiotarinoista

Salon elektroniikkamuseon tutkija Leena Järvelä kuuntelee uutiset päiväsaikaan useimmiten juuri Ylen radiokanavilta.

– Netistä voi aina hakea tietoa, mutta sieltä ei voi yleensä tarkistaa tiedon luotettavuutta. Valeuutisten ja harhatiedon aikaan radiouutiset ja monet asiaohjelmat ovat luotettavia tiedonlähteitä. Olen sielultani "yleläinen".

Kansanvalistusta ja kimppakuuntelua

Saloran radio- ja tv-tehtaalla työskennellyt tekniikan lisensiaatti ja Salon Elektroniikkamuseon Ystävät -yhdistyksen aktiivi Raimo Jokinen tuntee radion historian.

– Aivan alussa vaikutti kansanvalistusajatus. Radiosta lähetettiin klassista musiikkia ja toki myös urheilua. Suorat lähetykset olivat vallankumouksellisia.

Saloran radio- ja tv-tehtaan entinen työtekijä osoittaa nimikirjaimiaan suunnittelmansa vanhan tv:n kyljessä.
Entinen saloralainen, suunnittelija Raimo Jokinen tunnistaa "puumerkkinsä" usean tv- ja radiolaitteen kyljestä. Dani Branthin / Yle

Ula-taajuudet paransivat kuuluvuutta ja äänenlaatua 1950-luvulla. Myös matkaradiot mullistivat kuuntelua ja tiedonvälitystä saman vuosikymmenen lopulla.

Radion myötä olympialaistenkaan tuloksia ei joutunut enää odottamaan. Aiemmin niistä oli luettu seuraavan päivän lehdestä, mutta nyt urheilun voittokulkua pystyi seuraamaan reaaliajassa.

Jokisen lempiohjelma oli Lauantain toivotut levyt.

– Sitten on joitakin urheilukisoja tullut kuunneltua. Meille kotiin tuli radio aika myöhään. Olin jo ehtinyt kuuden vuoden ikään.

"Radiosta kuunneltiin aamuhartauksia ja kuunnelmia. Kuunnelmat keräsivät kaikki radion ääreen. Tämä radio oli äidin, ja siihen isä ei saanut omaa harrastustaan, radion ropaamista ulottaa."

Ote Salon elektroniikkamuseon radiotarinoista

Salon elektroniikkamuseon tutkija Leena Järvelä pohtii radion kuuntelua aikain saatossa ja vertaa sitä nykypäivään. Nyt kuuntelu on usein yksinäistä kuulokekuuntelua vaikkapa autossa, lenkillä tai askareiden ohessa.

– Kun radiolaitteita oli vielä harvassa, saattoi puoli tupaa täyttyä vierailevista kuuntelijoista. Porukalla kuunneltiin vaikkapa Kankkulan kaivolla - ja Pekka Lipponen -kuunnelmia.

Radioviihteen perustyyppejä 1950-luvulla olivat esimerkiksi jännityskuunnelmat ja sketsiohjelmat.

tutkija Leena Järvelä ja entinen saloralainen seisovat Salon Elektroniikkamuseossa monien metrien korkuisten radiohyllyjen edessä.
Salon elektroniikkamuseossa radioita on lattiasta kattoon. Laitteiden linjoissa voi havaita vuosikymmenten muodin. Dani Branthin / Yle

Valta norsunluutorneissa ja luupin alla

Sotien aikana radio oli tärkeä uutiskanava, mutta myös sensuurin kohde. Presidenttien puhetta on keräännytty kuuntelemaan kansakunnan kriiseissä.

Koko Suomea liikuttanut radiopuhe oli esimerkiksi presidentti Kyösti Kallion puhe itsenäisyyspäivänä 1939. Talvisodan syttymisestä oli tuolloin kulunut vain viikko.

Nykyisin televisio yleensä omii "vallan puhuvat päät", mutta yksi instituutio on ollut omiaan juuri radioon: Pääministerin haastattelutunti.

Radio Suomessa kerran kuukaudessa lähetettävää ohjelmaa kutsutaan Suomen vanhimmaksi talk showksi. Vuodesta 1962 lähetetyn ohjelman formaatin katsotaan olevan myös ainoa laatuaan jopa koko maailmassa.

Yle Areenasta voit katsoa vuosikymmenten varrella taltioituja haastattelutunteja.

Toimittajien ja samalla kansan tentissä ovat istuneet vuosien myötä vuorollaan esimerkiksi pääministerit Mauno Koivisto (sd.) ja vaikkapa Harri Holkeri (kok.)

Pääministeri Mauno Koivisto ja opetusministeri Johannes Virolainen tentittävinä 6.11.1969.

Alun perin ohjelmaa kaavailtiin presidentin haastattelutunniksi, kertoi ohjelmaa sen alussa vetänyt toimittaja Niilo Ihamäki haastattelussa vuonna 2012.

Urho Kekkonen kuitenkin kieltäytyi. Hän katsoi, että pääministeri on politiikan käytännön toimija ja että presidentti saa milloin vain radio- ja tv-aikaa, jos hänellä on asiaa.

Myös kaiken kansan kokoava Turun joulurauhan julistus on lähetetty radiossa vuodesta 1935. Yhteisöllinen julistus on jäänyt vaille radiointia vain vuonna 1939, kun koko joulurauhan julistus jäi väliin ilmapommitusten pelon vuoksi.

"Paimion parantolan linjat"

Radiolaitteet ovat kulkeneet kehitystien, jossa kokoerokin on valtaisa esimerkiksi nykykännykkään. Nykypuhelinhan on lukuisten toimintojensa ohella myös radio.

Salon Elektroniikkamuseon lattiasta kattoon ulottuvilla hyllyillä on satoja radioita eri vuosikymmeniltä.
Radiotehtaatat kukoistivat varsinkin 1930-luvulla: Turussa laitteita tehtiin Asan tehtaalla, Helsingissä Helvar-osakeyhtiössä sekä Fenno Radiossa. Dani Branthin / Yle

Radioteollisuus kasvoi varsinkin 1930-luvulla. Radioita puskettiin hihnalta kiihtyvään tahtiin turkulaisessa Asa Radiossa, Helsingissä Helvar-osakeyhtiössä sekä Fenno Radiossa. Saloran tv- ja radiotehdas Salossa toimi aina 1990-luvulle.

Radion alkutaipaleella alkeellisin radiovastaanotin oli ilman erillistä virtalähdettä toimiva kidekone.

Nykyradiot ovat pieniä, linjakkaita ja usein kuulokkeilla kuunneltavia matkamalleja.

Radioiden lähetysvirran rinnalle on tullut audioiden kuuntelu esimerkiksi Yle Areenasta.

Kuuntelu voi olla myös niin sanottua podcast-kuuntelua. Se tarkoittaa digitaalisesti jaettavaa sarjaa, jonka kuuntelija voi tilata ja ladata esimerkiksi puhelimeen tai tietokoneelle.

Tekniikan Maailma julkaisi hiljattain artikkelin radiotekniikan värikkäästä historiasta (siirryt toiseen palveluun) (artikkeli tilaajille).

"Olimme 1950-luvun lopulla Pirkkolan uimapaikalla Helsingissä. Sininen Bambi-matkaradio oli meillä mukana. Kun radiolupatarkastajat kiersivät rannalla, täytyi radio laittaa piiloon viltin alle. Koskaan ei jääty kiinni."

Ote Salon elektroniikkamuseon radiotarinoista

Salon elektroniikkamuseossa ollaan ylpeitä vuosikymmenten mukaan järjestetyistä radiohyllytorneista.

Radioita ja tv-vastaanottimia suunnitellut Raimo Jokinen sanoo, että myös itse radiolaitteissa näkyvät menneiden vuosikymmenten muotivirtaukset.

– Radioiden muotoilu seuraa muun muassa arkkitehtuurin muotivirtauksia. Joistakin Salon elektroniikkamuseon laitteista tulee mieleen esimerkiksi Paimion parantolan linjat. Museon radiorivistöistä saa siis käsitystä myös muotivirtauksista.

Kerro omista radiomuistoistasi. Voit keskustella aiheesta Yle Tunnuksella. Kommentointi sulkeutuu kello 18.00.