Tornionjoen lohikuolemat on vaikea tutkittava – syy voi jopa jäädä arvoitukseksi

Lohikuolemien ja nousukalojen voimattomuuden syiden selvittämisessä on vielä monia epäselviä asioita.

Kalasairaudet
Kuollut Tornionjoen lohi
Kesäaikana kuolleiden lohien määrä Tornionjoessa on havaintojen perusteella vaihdellut vuosittain kesän 2014 jälkeen, kuten nousulohien määräkin.Vesa Vaarama / Yle

Tornionjoen lohen kesäaikaiset kuolemat ovat puhuttaneet tutkijoita ja jokivartisia jo useana kesänä. Viime kesänä huolten kirjoon tuli mukaan myös lohen nousuhaluttomuus, joka kiinnitti Luonnonvarakeskuksen tutkijoiden huomion.

Osa lohien oireista ja niiden syistä on selvinnyt, mutta joidenkin alkuperästä ei ole mitään tietoa.

Ruokaviraston tutkimusprofessori Perttu Koski sanoo, että Tornionjoen lohien kuolinsyistä tutkitaan nyt kahta isompaa kokonaisuutta.

Toinen niistä on punavatsaiset ja verenvuotoiset nousulohet ja toinen lohien selittämättömät ihokuoliot, jotka eivät kuitenkaan johdu UDN-kuoliotaudista (siirryt toiseen palveluun) tai mekaanisista, esimerkiksi pyydysten aiheuttamista vaurioista.

Kosken mukaan toisaalta on helpottavaa, että selkeää nykyisin tiedossa olevaa tartuntatautia ei kaloissa tunnu olevan. Koski ei pidä mahdottomana sitäkään, että syyt jäävät arvoitukseksi, vaikka niitä tosissaan etsitäänkin.

Mikä vie nousukalan voimat?

Ruokaviraston mukaan keskikesällä raportoiduista voimattomista, huonosti uivista kaloista ei valitettavasti ole saatu näytteitä.

Kalastajien lisäksi myös Luonnonvarakeskus havaitsi, että sen radiolähettimillä merkitsemät lohet eivät nouse normaalilla tavalla jokea ylös.

Laiskoja kaloja ei siis tutkittavaksi toimitettu, ihovaurioisia kylläkin jonkin verran. Nyt Ruokavirastossa tutkitaan näiden ja normaalien verrokkilohien kudoksia kemiallisin menetelmin.

Jos kalojen laiskuuden ja nousuhaluttomuuden syyksi jossain vaiheessa paljastuu epäilty tiamiinin eli B1-vitamiinin puute, sille ei ole mitään tehtävissä. Tiamiinipuutos johtuu lohen pääsaaliskalojen eli silakan ja kilohailin alhaisesta tiamiinipitoisuudesta.

– Siinä pitäisi pystyä vaikuttamaan siihen, miten lohet syönnösvaelluksella Itämerellä saavat tiamiinia ja se on käytännössä mahdotonta, tutkimusprofessori Perttu Koski sanoo.

Joissakin tutkimuksissa on todettu, että tiamiinin puutosta voitaisiin ehkäistä turvaamalla riittävä turskakanta, mikä sekin on hankala toteuttaa.

Syyskuolema on normaalia, kesäkuolema ei

Tutkimusprofessori Perttu Koski muistuttaa, että lohikalojen kesäiset kuolemat ovat eri asia kuin niiden kuolemat myöhään syksyllä, jolloin valtaosa kaloista menehtyy nousuvaelluksen ja kudun aiheuttamaan rasitukseen.

– Muutama vuosi sitten tutkittiin näitä syksyllä kuolleita homeisia kaloja. Onneksi tutkitusta 20-30 kalasta kaikki olivat kuteneita eli se oli nimenomaan kudun jälkeistä kuolleisuutta, mikä ei ole vaikuttanut kudun onnistumiseen, Perttu Koski kertoo.

Valtaosa lohista kutee vain yhden kerran. Suuri osa lohista kuolee kudun jälkeen joko jokeen tai uuden merivaelluksen aikana ennen kuin ne pääsevät toisen kerran kutemaan.