Suositun maratonin juoksijat katosivat – toimitsijoita enemmän kuin juoksijoita: "Kuin lähtisi yksin lenkille"

Maraton-tapahtumat käyvät eloonjäämiskamppailua, kun osallistujia ei enää riitä.

maratonjuoksu
Toimitsijoita Kullervo-maratonilla Joutsenossa
Toimitsijatkin ehtivät istahtamaan, kun maratoonareita odotettiin maaliin Joutsenossa.

14. tammikuuta 2014 oli lappeenrantalaiselle urheiluseura Joutsenon Kullervolle sen historian kenties huiken päivä. Seuran puheenjohtajaa Hannu Mylläristä katsoi samaan aikaan liki miljoona ihmistä, kun hän Suomen urheilugaalan suorassa TV-lähetyksessä vastaanotti seuralleen arvostetun Vuoden urheiluseura -tunnustuksen.

Kiitospuheessaan puheenjohtaja kiitti talkoolaisia, jotka viikosta toiseen jaksavat ahertaa seuran hyväksi.

Talkoolaisista ja tukijoista yli 100-vuotiaalla urheiluseuralla ei ole puute. Sen sijaan tuska koettelee seuran järjestämää Kullervo-maratonia, jota seura on järjestänyt vuodesta 1984 alkaen. Viimeksi Kullervo-maraton juostiin nelisen viikkoa sitten.

– Täyspitkän maratonin juoksi 49 juoksijaa. Talkoolaisia oli noin 70, huokaisee Myllärinen.

Hannu Myllärinen
Joutsenon Kullervon puheenjohtaja Hannu Myllärinen ehti lopulta kahville.Petri Kivimäki/Yle

Joutsenon Kullervo ei ole maratoninsa osallistujapulan kanssa yksin. Myllärinen katsoo lähiseuduilla järjestettäviä maratoneja ja huomaa, että Savonlinnassa maratonin juoksi 37, Mikkelissä 53 ja Pyhtäällä 25 juoksijaa.

– Ollaan todella pienissä luvuissa ja järkevyys järjestää maratoneja on iso kysymys. Talkooporukalle on iso ponnistus olla 5–6 tuntia liikenteenohjauksessa, huoltoasemilla ja maalialueella, sanoo Myllärinen, joka on myös Etelä-Karjalan liikunta ja urheilu ry:n puheenjohtaja.

Vielä kymmenisen vuotta sitten Suomessa elettiin suurta maratonbuumia, kun tuhannet suomalaiset intoutuivat mittaamaan kestävyytensä tässä kuninkuuslajissa. Joutsenossakin maratonin uurasti useana vuonna yli 300 juoksijaa.

– Talkooporukaltakin tuli selkeä viesti, että nyt pitää tehdä jotain. Tämä muuten kuihtuu ihan väkisin.

Suomen osanottajamäärältään suosituin maraton on Helsinki City maraton. Myös sen suosio on hiipunut. Vielä kymmenisen vuotta sitten siellä maratonille osallistui 5 000 juoksijaa, viime kesänä enää alle 2 000.

Tuhansien kato

Harri Hänninen on seurannut näköalapaikalta suomalaista kestävyysjuoksua ja harrastusjuoksua. Hän oli toistakymmentä vuotta Juoksija-lehden toimitusjohtajana ja on myös entinen huippumaratoonari.

Tällä hetkellä hän vastaa Suomen urheiluliitossa Helsinki running day -tapahtuman järjestämisestä. Yksi osa sitä on Helsinki City maraton.

Juoksijoita ja katsojia Helsinki City Maratonilla.
Vuonna 2012 Helsinki City maratonilla riitti juoksijoita ja kannustajia.Ella Mikkola / Yle

Harri Hänniseltä ei ole jäänyt huomaamatta, miten maraton-tapahtumien suosio Suomessa on hiipunut.

– Vielä 2010-luvun alussa Suomessa oli 14 500 eri henkilöä, jotka olivat juosseet maratonin. Nyt luku on alle 7 000, kertoo Hänninen.

Lukuun kuuluvat ne, jotka ovat juosseet virallisesti mitatun 42,195 kilometriä pitkän maratonin.

Juoksuinto ei ole kadonnut

Vaikka maratonin osallistujamäärät ovat vähentyneet, kyse ei kuitenkaan ole siitä, että juoksuharrastus olisi hiipunut. Juoksutapahtumia on enemmän kuin aikoihin.

– Tilastojen mukaan kokonaismäärät erilaisiin juoksutapahtumiin osallistuneista ovat koko ajan nousseet ja tapahtumia järjestetään vuosi vuodelta enemmän. Kestävyysliikunnan harrastaminen on ylipäätänsä kasvanut aikuisväestön keskuudessa, kertoo liikuntatieteiden tohtori, yliopettaja Timo Vuorimaa Vierumäen urheiluopistosta.

Toimitsija tulee ulos kuuluttajakopista
Pekka Rautio astelee ulos Kullervo-maratonin selostuskopista. Petri Kivimäki/Yle

Harrastejuoksu on siis edelleen hyvin suosittua. Perinteinen katumaraton ei kuitenkaan enää ole se juttu, jota nyt haetaan.

Monilla paikkakunnilla Suomessa erilaiset vapaamuotoiset juoksuporukat järjestävät kotinurkillaan epävirallisia maraton- tai lenkkeilytapahtumia, joissa intohimoiset juoksijat pääsevät koettelemaan kuntoaan.

Lisäksi ihmiset hakeutuvat esimerkiksi isoihin metsä- tai polkujuoksutapahtumiin, joissa juostaan maratonin mittainen matka.

Niistä yksi suosituimmista on Pohjois-Karjalassa Kolin maisemissa juostava Vaarojen maraton, joka myydään loppuun muutamassa minuutissa. Lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna juostuun tapahtumaan osallistui 1 000 juoksijaa, joista puolet juoksi 43 kilometrin eli noin maratonin mittaisen matkan.

Vaarojen maratonin lyhyen matkan lähtö 2018.
Vaarojen maratonilla oli ruuhkaa syksyllä 2018. Tanja Perkkiö / Yle

Toisaalta monet juoksijat hakeutuvat suuriin maratontapahtumiin esimerkiksi Roomaan, Berliiniin tai New Yorkiin, jossa juostaan yhdessä tuhansien ihmisten kanssa.

– Ihmisille ei enää ole niin tärkeätä, millainen on maratonin loppuaika. Tärkeätä on hyvä fiilis ja se mitä matkalla koetaan, kertoo Hänninen.

Tämä selittää sen, miksi Joutsenon, Mikkelin tai Savonlinnan maraton ei enää ole niin hohdokas tapahtuma.

– Minäkin kävin aikoinaan juoksemassa Joutsenon maratonin, koska tiesin sen olevan nopea rata ja siellä saa hyvän ajan. Mutta nykymaratoonarit hakevat elämyksiä, sanoo Hänninen.

Toisenlaisia elämyksiä

Helsinkiläinen luokanopettaja Sanna Kullberg on moninkertainen SM-maratonmitalisti. Hän on myös huomannut, miten maratontapahtumia vaivaa osallistujakato. Syy siihen voi olla varsin yksinkertainen.

– Maraton on tosi luonteva tavoitteellinen harrastus. Mutta entä sitten kun se on juostu? Katumaratonilla tavoitteena enää vain parantaa aikaa, eikä se välttämättä kaikkia innosta.

Sanna Kullberg juoksemassa Helsinki City Maratonia vuonna 2011.
Sanna Kullberg Helsinki City maratonilla vuonna 2011.Terhi Halonen

Kullbergin mukaan ihmiset hakevat toisenlaisia elämyksiä ja uutta tapaa kokea maraton.

– Sitten mennään juoksemaan vaikka Kolin Vaarojen maraton. Kun se on tehty, pidennetään matkaa ja siirrytään ultrapitkille maratoneille. Ihmiset haluavat uusia elämyksiä maratonin jälkeen. Tarjontaa on paljon polkujuoksuista ultramatkoihin.

Kullbergin näkemyksen mukaan nyt vaikuttaisi vallalla olevan triathlonbuumi.

– Maratontapahtumat hiipuvat ja perinteisiäkin tapahtumia lakkautetaan, mutta triathlontapahtumia tuntuu nousevan kuin sieniä sateella.

Oman ennätyksensä 2.46.44 Kullberg on juossut juuri Joutsenossa Kullervo-maratonilla vuonna 2010.

– Kyllä minä Joutsenon Kullervo-maratonin huolen jaan. Sen järjestäminen on seurallekin tärkeä varainhankintakeino.

Toimitsijoita Kullervo-maratonilla Joutsenossa
Maratonin järjestäminen vaatii runsaasti talkoolaisia, muun muassa ensiapujoukkoja. Petri Kivimäki/Yle

Huono ennuste

Harri Hännisen ennuste maraton-tapahtumien tulevaisuudesta on tyly.

– Minun näkemys on, että maratontapahtumien määrä tulee laskemaan. Kärsijöinä siinä ovat varsinkin pienet paikkakunnat.

Nouseva trendi sen sijaan ovat ultramatkat, joissa juostaan tuplamaraton, 100 kilometriä tai esimerkiksi 12 tuntia.

– Siksi Helsinki running dayn yhteydessä juostaan ensi kesänä double, jossa juostaan ensi puolimaraton ja sen perään maraton, kertoo Hänninen.

Rovaniemi Marathon juoksijoita
Maratoonareita Rovaniemen maratonilla vuonna 2015.Olli Tiuraniemi / Rovaniemi Marathon

Myös Sanna Kullberg siirtyi muutama vuosi sitten maratoneista vielä pitemmille ultramatkoille.

– Olin juossut paljon maratoneja, mutta en enää kokenut ajan parantamisen olevan minulle riittävän motivoiva haaste. Ei riittänyt, että olisin vain huvikseni käynyt niitä juoksemassa. Ultrajuoksut tarjosivat uuden haasteen.

Viime vuosina Sanna Kullberg on juossut 100 kilometrin juoksuja. Maratonin hän käy juoksemassa tarvittaessa valmistavana juoksuna 100 kilometrin kilpailuun.

– Silloin maraton-tapahtumasta pystyy nauttimaan ihan eri tavalla, kun ei yritä vain juosta mahdollisimman hyvää aikaa.

Mietinnän paikka

Joutsenon Kullervon puheenjohtaja Hannu Myllärinen on mietteliäs. Maraton on täällä juostu samankaltaisena kymmeniä kertoja.

– Kyllä minä ymmärrän maratoonareita. Jos on vähän porukkaa, niin se on kuin lähtisi yksin lenkille juoksemaan. Ihmiset haluavat kokemuksia, joissa pitää olla muutakin kuin pelkkä maraton.

Myllärinen kertoo esimerkiksi Tallinnan maratonista, jossa osa matkasta juostaan eläintarhan halki.

Maratonjuoksijoita Zürichin EM-kisoissa 2014
Zürichin maraton vuonna 2014.EPA

Suurkaupungeissa maratoninsa juosseet kertovat, miten kadun varret ovat täynnä kannustajia, äänekkäitä orkestereita tai huikeita nähtävyyksiä. Sellaisia pienten paikkakuntien maratonit eivät pysty takaamaan.

Urheiluseuroille maratonin järjestäminen on paitsi iso urakka, myös merkittävä varainhankintakeino. Joutsenossa tilanne on siinä mielessä valoisa, että ulkopuolisia tukijoita on saatu hyvin.

– On saatu palkintoja ja mainosrahaa. Nyt oli nelisenkymmentä yritystä, jotka tavalla tai toisella tukivat kisan järjestämistä.

Osallistumismaksu Joutsenon Kullervon maratonille oli 50 euroa ja jälki-ilmoittautuneelle 60 euroa.

Maratonilla iso merkitys

Vaikka maratonien suosio on laskussa, kohottaa Suomen urheiluliiton Harri Hänninen muutaman vuoden takaisen maratonbuumin suureen arvoon.

– Maratonilla on kunnia olla suomalaisen extrem-urheilun ladunraivaaja, joka loi pohjan nykyajan moninaiselle lajivalikoimalle, sanoo Hänninen.

Ole Halonen
Kotkalainen Ole Halonen voitti Kullervo-maratonin 21.9.2019 kauden kotimaisella kärkiajalla 2.24.26Petri Kivimäki/Yle

Samaan aikaan Joutsenossa Hannu Myllärinen ei luovuta, vaan alkaa pohtia tulevaisuutta. Silmissään hän näkee valtavasti lapsia, jotka ensi vuonna voisivat juosta vaikka 20-osamaratonin. Silloin juoksumatka olisi hieman yli 2 kilometriä, mutta siinä olisi maratonin sävy.

– Se olisi yksi tapa lähteä kouluttamaan uutta sukupolvea, pohtii Myllärinen.

Juttua korjattu: Kullbergin oikea ennätys on 2:46:44, ei 2:24:44, kuten jutussa sanottiin.