Heikki Valkama: Miten puhua lapsille pelottavista tapahtumista? Pelkoa ei pidä lietsoa, mutta sen käsittelyyn on keinoja

Väkivalta Kuopion ammattikoulussa järkytti aikuista enemmän kuin lapsia. Lasten pelot saattavat olla aikuisten näkökulmasta outoja, pohtii Heikki Valkama blogissaan

Kuopion koulusurma
Heikki Valkama
Antti Haanpää / Yle

Tiistai-iltana varauduin keskustelemaan väkivallasta lasteni kanssa.

Kuopiossa nuori mies tappoi koulussa yhden ja haavoitti kymmentä. Uutinen levisi läpi koko suomalaisen median.

Minulla on kaksi alakouluikäistä lasta. Miten puhuisin lasten kanssa koulussa riehuneesta tappajasta niin, etten lietsoisi lisää turhaa pelkoa?

Lapset olisivat varmasti peloissaan ja kyselisivät tapahtumista.

Olin väärässä. Kumpikaan lapsi ei ollut kuullut koko hyökkäyksestä ammattikouluun.

Pidin television kiinni koko illan.

Uutisten seuraajana tietenkin luin verkosta kaiken mahdollisen. Samalla totesin, että minun ei tarvitse tuoda lasten arkeen ylimääräistä stressiä median kautta.

Väkivaltauutisia ei tarvitse lapsille tuputtaa. Ikävä kyllä kouluikäiset lapset törmäävät niihin väkisinkin.

Toiminko oikein? Mitä minun olisi pitänyt tehdä? Miten lapsille pitää kertoa väkivaltaisista iskuista?

Ilmeisesti toimin oikein. Heti Kuopion tapahtumien vanavedessä Pelastakaa lapset ry ja Mannerheimin lastensuojeluliitto julkaisivat valmiit listat siitä, kuinka toimia lasten kanssa kriisien tai väkivaltauutisten äärellä. Molemmat listat korostavat, että lapsille ei pidä tuputtaa kriisien äärellä mediatulvaa.

Ohjeet tuntuvat järkeviltä. Ainakin oman kokemukseni mukaan lasten pelot ovat usein irrationaalisia ja niihin on vaikea tarttua.

Lapset saattavat reagoida aikuisen näkökulmasta oudosti. Siksi on tärkeää, että heitä kuuntelee.

Meidän aikuistenkin on vaikea sanoittaa tunteitamme tämänkaltaisissa tapauksissa. Epätoivo, järkytys ja halu reagoida ovat kovia. Siksi on tärkeää, että autamme lasta sanoilla.

Mutta. Ja tämä on iso mutta. Me aikuiset helposti tuputamme myös järkytyksemme lapsille.

Kun aikuinen menee jostakin asiasta kierroksille, tunne tarttuu lapsiin ja muuttuu peloksi, vaikka lapsi ei itse varsinaisesti pelkäisi asiaa. Siksi MLL:n neuvoissakin sanotaan, että aikuisen tulee pysyä rauhallisena. (siirryt toiseen palveluun)

“Pysyttele itse mahdollisimman rauhallisena. Voit kuitenkin todeta, että olet järkyttynyt ja surullinen tästä tapahtumasta. Lapsen reaktiot pohjautuvat vanhempien antamaan esimerkkiin: jos aikuinen käyttäytyy mahdollisimman rauhallisesti, lapsi kokee olevansa turvassa. Huomioi, että lapsella saattaa olla lisääntynyt läheisyyden tarve”, MML:n ohjeissa sanotaan.

Aiheen pohtiminen sai miettimään, millaisia pelkoja lapsilla oikeastaan on. Ja millaiset uutiset ovat meillä tuoneet pelon kotiin.

Ainakin meillä suurinta pelkoa aiheutti pari vuotta sitten levinnyt scary clown -pelottelu.

Vuonna 2016 Youtubessa levisi lukuisia pelottavat pellet -videoita. Suomessakin teinit alkoivat pukeutua pelleiksi ja pelotella lapsia. Ja lapset näkivät pelottavia scary clown -pellejä silloinkin kun niitä ei ollut liikkeellä.

Aikuisen näkökulmasta pelko tuntui aiheettomalta. Lapsilla pellet tulivat yöuniin saakka.

Niistä piti käydä monta keskustelua, kunnes lopulta ajan kanssa pelko lieveni ja haihtui pois – kuten myös pellenä pelottelu.

Ja kyllä, Pelastakaa lapset ry:n ja Mannerheimin lastensuojeluliiton listat toimivat näihinkin pelkoihin. Ne kannattaa lukea.

Pelkojen ja tunteiden käsittelyyn on yksi keino, jota voin suositella.

Kirjat.

Tarinat auttavat ymmärtämään maailmaa ja käsittelemään vaikeita tunteita, pelkoja ja ikäviä asioita.

Meillä jännitetään esimerkiksi kirjaa, jossa lapsella on alle vuosi elinaikaa, ei yhtään ystävää tai läheistä ja vanhemmat, jotka vihaavat häntä. Julmuudet ovat lapsista mitä jännintä ja parhainta luettavaa. (Ne ovat lastenkirjasta Nevermoor – Morriganin koetukset).

Lukemalla lapsen sosiaalisuus, mielikuvitus, eläytymiskyky ja empaattisuus vahvistuvat. Lapsi, jolle luetaan säännöllisesti, on tutkimusten mukaan oikeudenmukaisempi ja pärjää paremmin porukassa. (siirryt toiseen palveluun)

Jos haluatte, että lapsi oppii käsittelemään tunteitaan, lukekaa hänelle ja opettakaa häntä lukemaan fiktiota.

Se ei tietenkään ole pika-apu kriisitilanteisiin. Mutta pitkällä aikavälillä siitä on apua.

Heikki Valkama

Kirjoittaja vetää Ylen digitalisaatio- ja tulevaisuustoimitusta. Hän on myös Ylen sisältöpäällikkö ja kirjailija.