Muinaista hyeenankakkaa ja nuotioiden tuhkaa – ihmiset ja eläimet pitivät majaa Denisovanluolassa yli 300 000 vuotta

Uusin tutkimus kertoo lisää luolasta, jossa 90 000 vuotta sitten asuneella Denny-tytöllä oli ainutlaatuinen perhetausta.

esihistoria
Telineellä kyyköttäjä tutkija kaivaa näytettä luolan pohjaan kaivetun kuopan seinämästä.
Geoarkeologi Mike Morley näytteenottopuuhissa Denisovanluolassa. Paul Goldberg / Wollongongin yliopisto

Etelä-Siperiassa Altaivuorilla sijaitsevasta Denisovanluolasta tehty löytö osoittautui vuosikymmen sitten todelliseksi jymyuutiseksi: meillä nykyihmisillä oli muitakin kanssamme samaan aikaan eläneitä serkkuja kuin neandertalinihmiset.

Luolanpohjan ikiroudasta kaivettu sormiluu oli kuulunut nuorelle tytölle, jonka tutkijat totesivat olleen aiemmin tuntematonta ihmislajia. Sen nimeksi annettiin löytöpaikan mukaan denisovanihminen.

Sormiluun DNA pystyi jopa kertomaan, miltä luolassa 70 000–80 000 vuotta sitten elänyt tyttö oli näyttänyt. Hänen kuvansa julkaistiin viime kuussa israelilaisessa tutkimuksessa.

Australialais-venäläisen tutkijaryhmän tuore tutkimus piirtää luolan – tai oikeastaan kahden rinnakkaisen luolakammion – jätöksistä yli 300 000 vuoden mittaista aikajanaa siitä, miten kolmen ihmislajin jäsenet ja villieläimet ovat etsineet suojaa tuulilta ja tuiskuilta.

Hyeenat olivat vakioasukkaita

Denisovanluola oli käytössä ainakin kolme jääkausien välistä aikaa, sanoo tutkimusartikkelin pääkirjoittaja, geoarkeologi Mike Morley Flindersin yliopistosta (siirryt toiseen palveluun).

Luolaan kertyneiden sedimenttien mikroskooppitutkimus osoitti, että siellä on neandertalilaisten, denisovalaisten ja todennäköisesti varhaisten nykyihmisten lisäksi majaillut ennen muuta paljon hyeenoja.

Kerrokset ovat syvimmillään nelimetrisiä. Hyeenojen lisäksi niihin jättivät ulostettaan muun muassa sudet. Ilmeisesti luolassa kävi lepäilemässä myös karhuja, jollaisia nykyisin tunnetaan vain kivikauden luolamaalauksista.

Puiden peittämiä vuorenrinteitä.
Täällä Altain maisemissa liikkui niin denisovan- ja neandertalinihmisiä kuin varhaisia nykyihmisiä. Mike Morley / Flindersin yliopisto

Scientific Reports (siirryt toiseen palveluun) -lehdessä julkaistussa mikromorfologisessa tutkimuksessa löytyi silmille näkymättömiä jälkiä nuotioista, joita ihmiset olivat luolassa polttaneet. Kovin yleistä se ei kuitenkaan vaikuta olleen.

Ihmisistä kertomaan sedimenttiin jäi myös työkalujen valmistamisessa syntyneitä kivensiruja ja eläimistä ulosteiden lisäksi luunsirpaleita.

Ihmisasukkaita siis oli, mutta enimmäkseen luolassa näyttävät oleskelleen eläimet. Ihmisiä siellä oli vain ajoittain ja tuskinpa samaan aikaan kuin isoja petoeläimiä, tuumii arkeologian professori Richard Roberts Wollongongin yliopistosta.

Luolasta kaikkiaan löytyneiden ihmisjäänteiden vähäisyys saa tutkimuksen tekijät jopa puntaroimaan, ovatko ne sittenkin päätyneet sinne eläinten kuljettelemina, eivät merkkinä luolassa asuneista ja kuolleista ihmisistä.

Ensimmäiset arkeologiset kaivaukset Denisovanluolassa tehtiin 1970-luvulla. Neuvostoarkeologit löysivät kymmeniä tuhansia kivityökaluja ja eläinten luita, joista monet olivat muiden eläinten kaluamia.

Alkuvuonna Nature-lehdessä ihmestyivät laaja kansainvälinen tutkimus (siirryt toiseen palveluun) ja sen rinnakkaistutkimus (siirryt toiseen palveluun), joissa ajoitettiin ihmisten saapumista Denisovan alueelle.

Tutkimusten perusteella denisovalaiset löysivät luolan 287 000 vuotta sitten. Neandertalilaiset puolestaan tulivat sinne noin 140 000 vuotta sitten.

43 000–49 000 vuoden takaiset luutyökalut ja -korut muistuttavat Euroopasta löydettyjä varhaisimpien nykyihmisten tekemiä esineitä, mikä viittaa Homo sapiensin ilmestymiseen kuvioihin. DNA-näyttöä esineiden tekijöistä ei kuitenkaan ole.

Parin sentin luunpala on ainutlaatuinen todiste

Ihmislajien yhteiselo näyttää sujuneen mainiosti. Viime vuonna Nature-lehdessä (siirryt toiseen palveluun) ilmestynyt genetiikkatutkimus vahvisti ensi kertaa kiistatta, että luolassa tai sen liepeillä saatiin yhteisiä jälkeläisiä.

Näyttö perustuu yhteen ainoaan luunpalaseen 90 000 vuoden takaa. Dennyksi nimetyn tytön tai nuoren naisen arvioidaan eläneen ainakin 13-vuotiaaksi.

Parin sentin mittainen luu kuvattuna neljältä puolelta.
Tämän verran, eri puolilta kuvattuna, Dennystä on löytynyt. T. Higham / Oxfordin yliopisto

Niin harvinainen löytö kuin Denny ylipäätään on, niin aivan ainutlaatuiseksi hänet tekee se, että hänen äitinsä oli neandertalilainen ja isänsä denisovalainen.

Serkkulajien intiimeistä kohtaamisista tiedetään kyllä laskennallisesti, mutta ensimmäisen sukupolven näyttöä ei aiemmin ollut, eikä sitä ole myöskään nykyihmisten suhteista serkkulajeihimme.

Homo sapiensin ja neandertalilaisen jälkeläisistä lähin suora todiste on toistaiseksi yksilöstä, joka oli jo vähintään neljättä jälkeläispolvea.

Vaikka neandertalilaisia ja denisovalaisia eli samoilla seuduilla pitkään, ja yhteisiä lapsia syntyi varmasti paljonkin, Denny saattaa jäädä heistä ainoaksi löydöksi, arveli hänen tutkimiseensa osallistunut saksalaisen Max Planck -instituutin (siirryt toiseen palveluun) paleogeneetikko Svante Pääbo.

Yhteinen aika oli pitkä, ja ihmisiä liikkui lännestä itään ja päinvastoin, mutta heitä oli kaikkiaan vähän ja kohtaamisten mahdollisuudet siksi harvassa, hän perusteli.

Tiibetin vanhin tunnettu asukas oli denisovalainen

Kohtaamisia oli joka tapauksessa kylliksi, jotta meissä tämän päivän nykyihmisissä on serkkulajeistamme geneettisiä muistoja.

Tiibetiläisillä on erityisen hyvä syy muistaa denisovalaisia lämmöllä: juuri heiltä on geeni, jonka ansiosta tämänkin päivän tiibetiläiset kykenevät elämään korkealla vähähappisessa ilmanalassa, tutkijat uskovat.

Toukokuussa ilmestyi Nature-lehdessä (siirryt toiseen palveluun) kiinalais-saksalainen tutkimus, jossa esiteltiin Tiibetistä löytynyt denisovalainen 160 000 vuoden takaa. Kaikki aiemmat denisovalaisten jäänteet oli löydetty Denisovanluolasta.

Leukaluu löytyi muinaisten luiden suuresta määrästä tunnetusta Baishiyan luolasta jo 1980-luvulla, mutta vasta nyt selvisi, millaisesta harvinaisuudesta on kyse. DNA:ta luusta ei tosin saatu, vaan päätelmät perustuvat proteiineihin.