Petri Salakka on kohdannut koulu-uhkaajia: "Kun jää yksin, ei ole tapaa tuoda ulos katkeruutta, ja silloin sitä rupeaa miettimään kostoa"

Aggredi-ohjelmassa työskentelevä Petri Salakka ja KRP:n rikostarkastaja Arto Tuomela keskustelivat koulu-uhkauksista Ylen aamu-tv:ssä.

Koulu-uhkaukset
Ljus och en ros till minnet av offren i skolattacken i Kuopio.
Katso Ylen aamu-tv:n keskustelu kuvaa klikkaamalla.

Eritasoiset koulu-uhkaukset ovat keskusrikospoliisille arkipäivää. Viime vuonna KRP:n tietoon tuli 65 koulu-uhkausta.

– Tässä on tärkeä tehdä ero sille, onko kyseessä koulu-uhkaus vai koulusurmauhkaus. Tietoon voi tulla, että joku on vaikkapa huolestunut kanssaoppilaastaan, tai sitten uhkaus voi olla ilmoitus, että pommi räjähtää, KRP:n rikostarkastaja Arto Tuomela toteaa.

Tuomela korostaa viranomaisyhteistyön merkitystä Kuopion koulusurman kaltaisten tapahtumien ennaltaehkäisyssä.

– Itse teosta ei hirveästi uhkailla etukäteen. Tieto saattaa vuotaa lähipiirille tai tulla julki manifestista, mutta usein se on juuri ennen tapahtumaa. Niitä on äärimmäisen haastavaa estää.

– Sen takia pitäisi ajoissa reagoida ja tehdä oikeita toimenpiteitä – eikä se tarkoita poliisin toimenpiteitä, vaan moniviranomaistoimenpiteitä, Tuomela painottaa.

Kokemus yksin jäämisestä voi johtaa väkivaltaan

Petri Salakka auttaa Helsinki Mission Aggredi-ohjelmassa perheen ulkopuolisen väkivallan tekijöitä. Mukana on ollut myös koulu-uhkaajia.

Millaisia ihmisiä he ovat?

– Tällaiset asiakkaat ovat usein hieman poikkeuksellisia persoonia. He eivät ole sosiaalisesti niin kyvykkäitä kuin vaikkapa luokkakaverit. Sosiaaliset piirit ovat kapeampia, ja heillä on hyvin vähän ystäviä, jos sellaisia on ollenkaan, Salakka sanoo.

Vastaavaa on havaittu niiltä, jotka ovat vieneet uhkauksen loppuun saakka, toteaa rikostarkastaja Tuomela.

– Väkivallan ihannointia ja kokemus siitä, että on jäänyt yhteisön ulkopuolelle. Usein taustalla on koulukiusaamista ja moniongelmaisuutta.

Salakan mukaan kokemus yksin jäämisestä saattaa johtaa väkivaltafantasioihin.

– Ei ole kaveria, jonka kautta peilata omia tunteita ja punnita asioita. Ei ole tapaa tuoda ulos katkeruutta tai vihaa kaverin kanssa. Silloin sitä rupeaa miettimään kostoa. Tässä tapauksessa kohteena on usein instituutio, kuten koulu.

Kun ihminen on fantasioinut väkivallalla riittävästi, tilanteeseen on Salakan mukaan vaikea enää puuttua.

– Pointti on siinä, että asiaan pitäisi puuttua siinä vaiheessa, kun fantasia alkaa.

"Kerrankin pystyy kunnolla juttelemaan"

Vakavan koulu-uhkauksen toteuttaminen on tapa tuoda itsensä näkyväksi, Salakka toteaa.

– Kerrankin kaikki näkevät sinut.

Viranomaiset kehittävät tapoja, joilla uhkauksesta kiinni jääneitä voisi auttaa. Tärkeintä on, ettei uhkaajia jätetä yksin. KRP:n kanssa yhteistyötä tekee psykologi.

– Kun tilanteen vakavuus on arvioitu, järjestämme mahdollisuuden vapaaehtoiseen puhutteluun, jossa asioita käydään läpi. On tullut palautetta, että kerrankin pystyy kunnolla juttelemaan, Tuomela kertoo.

Vastaavanlaista työtä tehdään Aggredissa.

– Puramme fantasian ja toimimme peilinä. Siitä saa vertailupohjaa, ja se on merkityksellistä, koska sellaista ei asiakkaalla ole ollut. Asiakas huomaa siinä usein oman mahdottomuutensa.

Tärkeintä on, ettei tuki lopu kesken.

– Ennalta estävyyteen pitäisi panostaa edelleen enemmän ja toimintaa kehittämään, Tuomela sanoo.

Katso koko aamu-tv:n keskustelu pääkuvaa klikkaamalla.