Kuka päättää mitä Suomessa luetaan? Kustannusalan keskittyminen herättää huolta – tässä vastaukset 5 kysymykseen

Suomalainen kustannuskenttä keskittyy yhä enemmän, kun suuret kustantamot ostavat pienempiä. Myös ulkomailta löytyy kiinnostusta sijoittaa suomalaiseen kirjallisuuteen.

kustannustoiminta
Nainen lukee kirjaa.
Henrietta Hassinen / Yle

Auringonlaskun ala. Sellaiseksi kirjallisuuden kohtalo on ennustettu, ainakin kaupallisessa mielessä. Ennustajat taisivat olla väärässä. Viime aikoina kustannusalalla on ollut pöhinää. Kauppoja on tehty suuntaan ja toiseen ja se kielii siitä, että alassa nähdään kannattavan liiketoiminnan mahdollisuuksia.

Elokuussa Werner Söderström osti Bazar-kustantamon. Tällä viikolla perinteinen suomalainen Gummerus-kustantamo siirtyi ruotsalaisen äänikirjoihin erikoistuneen Storytelin omistukseen. Viime vuosien aikana moni pienempi kustantamo on löytänyt uuden kodin Otavan tai Werner Söderströmin suojista.

Juuri äänikirjojen huimasti kasvanut suosio on tuonut potkua kustannusalalle. Kirjallisuudella voi tehdä taas bisnestä. Maamme kustannuskentän muutokset herättävät kuitenkin kysymyksiä ja epäilyjä. Keräsimme tähän muutaman kuluttajaa askarruttavan kysymyksen.

1. Miten keskittyminen näkyy lukijalle? Onko tarjonta jatkossakin yhtä laajaa?

Alalla uskotaan, että tarjonta pysyy samalla tasolla. Nykyään nimikkeitä julkaistaan sen verran paljon, että pieni supistuminenkaan ei haittaisi. Painopiste tulee kuitenkin olemaan erilaisten sovellusten kautta ostettavissa äänikirjoissa. Niiden tarjonta tulee runsastumaan.

Suomessa BookBeat on tällä hetkellä markkinajohtaja. Sen omistaa ruotsalainen Bonnier, joka omistaa puolestaan myös Werner Söderströmin. Nyt kun Storytel vahvistaa otettaan suomalaisesta kustannusmaailmasta Gummerus-ostollaan, kilpailu tulee varmasti kiihtymään, ja sehän tietää yleensä hyvää kuluttajalle. BookBeat toimii lähinnä Ruotsissa, Suomessa ja Saksassa, kun taas Storytel on levittäytynyt 18 maahan.

Äänikirjojen suosio on kasvanut nopeasti.
Äänikirjasovellukset ovat tulleet osaksi monen arkea helppokäyttöisyytensä ansiosta.Nella Nuora / Yle

2. Onko heikosti myyvän runouden kustantaminen yhä mahdollista, vai liukuuko päätäntävalta ulkomaille?

Suomalaiset kustantamot ovat aina ottaneet vakavasti tehtävänsä suomalaisen kirjallisuuden tukijana. Myyntimenestysten lisäksi suuretkin kaupalliset kustantamot ovat tunnollisesti julkaisseet kirjallisuutta, jolla ei päästä bestseller-listoille.

Keskittyminen ja ulkomaiset omistajat eivät ainakaan tällä haavaa ole uhka suomalaisen kirjallisuuden monimuotoisuudelle. Muun muassa Gummeruksen toimitusjohtaja Anna Baijars ja Werner Söderströmin toimitusjohtaja Timo Julkunen vakuuttavat ruotsalaisten omistajiensa kulttuuritahtoa. Bonnierilla on kokemusta kirja-alasta parilta sadalta vuodelta, joten se ei ole ensimmäisenä kurittamassa omistamiaan kustantamoita. Myös Storytelilla on paljon kiinnostusta kirjamaailmaan – pääkonttorissa kuulemma ymmärretään alan lainalaisuudet ja ailahtelevaisuus. Kustannuskenttä on myös hyvin maakohtainen, joten ulkomaiset omistajat luottavat suomalaiseen asiantuntemukseen. Täältä löytyy paras tietämys suomalaisen kirjallisuuden suhteen.

Äänikirjojen noususta huolimatta kustannusalalla ei liiku niin paljon rahaa, että piinkovat sijoittajat kiinnostuisivat toiminnasta. Silloin vaarana saattaisi olla, ettei esimerkiksi vähän myyvää runoutta enää kustannettaisi.

3. Kaikki kirjallisuus ei sovellu äänikirjoiksi - kustannetaanko enää taideromaaneja?

Kirjallisuuden tulevaisuus tuntuu olevan äänikirjoissa, joiden suosion kasvulle ei vielä näy rajoja. Kaikki kirjat eivät kuitenkaan toimi ääneen luettuina. Joissain rakenne saattaa olla niin monimutkainen tai sanat niin monimerkityksisiä, että ne avautuvat vain lukemalla.

Ainakin vielä kirja kuitenkin nähdään kokonaisvaltaisena tuotteena. Siihen kuuluu olennaisesti painettu kirja. Tärkeintä on hyvä kirjallisuus – se puhuttelee joka muodossa. Tulevaisuudessa saattaa yleistyä, että kirja tehdään pelkästään kuunneltavaksi.

4. Miksi suomalainen kirjallisuus ylipäätään kiinnostaa ulkomaisia sijoittajia?

Tätä kysymystä pidetään kiinnostavana kustannusalalla. Ruotsalaisten omistajien alaisuudessa toimivat Baijars ja Julkunen ovat aidosti iloisia, että naapurimaasta löytyy rohkeutta ja halua panostaa suomalaiseen kustannusalaan. Ruotsissa tuntuu olevan näkemystä ja kykyä katsoa pidemmälle.

Suomessa kirja-alalla on synkistelty jo vuosia ja surtu pieneneviä myyntilukuja. Ruotsalaiset sen sijaan näkevät kirjoissa liiketoiminnan mahdollisuuksia. Ruotsalaisten bisnestaitoihin suhtaudutaan luottamuksella, sillä he ovat näyttäneet kyntensä muun muassa musiikin saralla.

Kirjoja kirjakaupassa.
Ilmari Fabritius / Yle

5. Miten selviävät pienet kustantamot, kun suuret vain kasvavat ja kasvavat?

Mitä suurempi, sitä enemmän muskeleita. Näinhän se menee. Suurilla kustannustaloilla on enemmän resursseja markkinointiin ja tiedottamiseen. Myös se auttaa, jos omistajalla on kytköksiä vaikkapa äänikirjabisnekseen.

Pienten kustantamoiden on tehtävä kaikki itse. Toki nekin tekevät yhteistyötä keskenään aina tilaisuuden tullen. Esimerkkinä mainittakoon kirja-agentuuri Helsinki Literary Agency, joka perustettiin itsenäisten kustantamoiden toimesta. Kaikkien ei tarvitse erikseen hankkia tietotaitoa kirjojen myymisestä ulkomaille, vaan yhteinen agentuuri hoitaa homman.

Kirja-ala nojaa kuitenkin edelleen hyviin kontakteihin ja maineeseen. Oikeilla suhteilla ja osuvalla ajoituksella voi päästä yhtä pitkälle kuin suuren koneiston avulla.

Juttua varten on haastateltu Gummeruksen toimitusjohtajaa Anna Baijarsia, Werner Söderströmin toimitusjohtajaa Timo Julkusta ja Siltala Kustannuksen kustantajaa Touko Siltalaa.