Runopalkinto tuli Tampereelle Pelle Romantikalle, mutta miksi runot ovat niin kummallisia?

Lavarunous on uusi tapa esittää runoja. Ravintoloissa keikkaa ei kannata heittää loppuillasta sillä ”silloin niin monesta paljastuu runoilija”.

runoilijat
Hattupäinen mies Pelle Romantika kädessää vinyylilevy.
Pelle Romantika esittää runojaan yhdessä Kuolema Duon kanssa. Säestäjinä tamperelaismuuskoita. Sanataidetta on puristettu myös vinyylille. Mauri Tikkamäki / Yle

Tamperelainen runoilija Pelle Romantika alias kirjallisuuden tutkija ja tohtorismies Toni Lahtinen on saanut vuoden runousteko-palkinnon.

Hänen mukaansa "Lavarunous" lajina on madaltanut kynnystä lähestyä joskus vaikeaksi koettua sanataidetta. Romantikan runoihin voi törmätä live-esityksissä.

Pelle Romantika esittää runoja keikoilla paikallisten muusikoitten kanssa. Kokonaisuudesta on juuri valmistunut vinyyli-LP otsikolla Pelle Romantika & Kuolema-Duo: Luontorunoja.

– Lavarunous on voimakkaasti elävä runouden esittämisen muoto, jossa on tekemisen meininki, sanoo Romantika.

– Kaikki esiintyjät odottavat malttamattomina omaa vuoroaan ja tunnelma nousee. Olen huomannut, että aivan loppuilta ei ole paras aika lausua runoa. Se on se hetki illasta, jolloin myös yleisön joukosta moni huomaa olevansa runoilija, hän nauraa.

Monessa asuu runoilija

– Palkinto on tunnustus, joka lämmittää, sillä olemmehan runojen kanssa marginaalissa, Romantika toteaa.

Palkinto on runoyhdistys Nihil Interit ry:n vuosittain jakama tunnustus, joka ei ole rahapalkinto vaan taideteos. Vuonna 1993 perustettu yhdistys edistää runouden kirjoittamista, lukemista ja esittämistä.

Palkinnon perusteluina mainitaan, että Romantikan runoissa ”lastenrunouden kuvasto yhdistetään dystooppiseen nykyaikaan ja synkästi sävyttyneisiin romanttisiin teemoihin”.

Yhdistys julkaisee runouslehti nimeltään Tuli&Savu. Se ylläpitää digitaalisen runouden sivusto Nokturnoa ja järjestää erilaisia runotilaisuuksia.

Pelle Romantikalta on hyvä kysyä niistä asioista, jotka askarruttavat ei-niinkään-runoilijoita.

Miksi runot ovat niin kummallisia?

– Runoilijat ovat usein ihmisiä, jotka kuvittelevat olevansa poikkeusyksilöitä. Niinpä he ottavat taiteellisen vapauden ilmaista itseään arvoituksellisesti ja hämärästi, jotta muutkin uskoisivat heidän harhoihinsa.

Mitä runo maksaa?

– Tekijälleen vaivan, toisinaan myös heidän maallisen maineensa. Parhaimmillaan se maksaa itsensä takaisin korvaamattomana vuorovaikutuksena toisten ihmisten kanssa. Rahasta ei kannata edes keskustella nykyrunouden yhteydessä.

Rasittaako runous maksaa?

– Kysymys liittyy romanttiseen taiteilijakäsitykseen kärsivästä nerosta, jolla on myös kipeä todellisuuspohjansa. Olen itsekin julkaissut aiheesta pelleromanttisen version, runon nimeltä Murhapolttaja-Jack. Uskon kuitenkin, että ahkera ja vilpitön runoilu voi vähentää tarvetta humalaiseen lässytykseen.

Oliko edellinen kysymyspari hyvä, koska siinä on sanaleikki ja riimi?

– Erittäin hyvä pari! Ehdotan, että journalistit siirtyisivät ainoastaan riimiteltyihin kysymyksiin. Näin uutissisällön omaksuminen ja mieleenpainaminen helpottuisivat.

Miten runoon pääsee sisälle?

– Olemalla itse avoin lukemalleen, ja lukemalla sellaista kirjallisuutta, joka puhuttelee juuri sinua. Tyypillistä on, että lukija mitätöi runon välittömästi, jollei se avaudu heti – lukija saattaa tuntea itsensä hölmöksi. Toinen selviytymiskeino on teeskentely, jolloin pyritään myötäilemään muiden mielipiteitä lukemastaan. Näinhän ihmiset yleensä keskustelevat Finlandia-palkituista romaaneistakin.

Miksi runo tarvitsee musiikkia taustalle?

– Runo ei aina tarvitse musiikkia taustalleen. Omaan kaunopelleilyyni kuitenkin kuuluu eri taiteenlajien yhdistely, jolla luodaan maagillinen illuusio korkeataiteellisuudesta ja peitellään näin lyriikan vakavia puutteita.

Mistä ihminen tietää, että hän on runoilija?

– Siitä, että hän kirjoittaa runoja.

Miten aiot käyttää Nihil Interit-runouspalkinnon ?

– Hartain toiveeni on, että palkinto kannustaa kaikkia kanssani levyjä, kirjoja ja runovideoita tehneitä ihmisiä jatkamaan pelleilyä kanssani. Ajattelen, että tämä palkinto on kiitos myös heidän työlleen.

Määrittele lavarunous?

– Esittävä taiteenlaji ja yksi kuva ajastamme, jossa jopa lukulampun valo vaihtuu parrasvaloiksi.