Tuukka Tervosen kolumni: Miksei kukaan ajattele ilmastonmuutoksen hyviä puolia?

Ilmastonmuutoksessa on paljon hyviäkin puolia, kuten Helsingin uppoaminen ja tiettyjen eläinten sukupuutto, kirjoittaa Tuukka Tervonen kolumnissaan.

musta huumori
Toimittaja Tuukka Tervonen
Niko Mannonen, Yle

Ilmastonmuutoskeskustelu on jakautunut turhaan kahteen leiriin: Niihin, jotka haluavat tehdä jotain ilmastonmuutokselle, ennen kuin se tuhoaa sivilisaatiomme, ja niihin, joiden mielestä ilmastonmuutos on vihervassareiden ynnä muiden hippien salajuoni.

Näitä näkemyksiä yhdistää kuitenkin hirveän synkeä ajattelu. Ilmastonmuutoksen kieltäjienkin kannattaisi mieluummin puhua ilmastonmuutoksen hyvistä puolista, sillä niitähän on lukuisia! Samoin ilmastonmuutosta pelkäävien pitäisi katsella saastepilven hopeista reunaa.

Kun keskitymme hyviin puoliin, ei tarvitse olla riidoissa!

Liikakansoitushan on ollut vuosikymmeniä toinen suuri huolenaiheemme tällä planeetalla. Onko liikaa ihmisiä, kestääkö planeetta?

Ilmastonmuutoksen ansiosta ei varmasti kestä.

Menetämme ilmastonmuutoksessa paitsi elintilaa, myös lukuisia ruoanlähteitä. Kalat kuolevat meristä ja viljelykelpoinen maa katoaa aavikoitumiseen ja kuumuuteen. Näin kun ei ole edes teoreettisesti mahdollista elättää kaikkia miljardeja, niin liikakansoitusongelma tulee orgaanisesti korjaamaan itse itsensä, mahdollisesti aika nopeastikin, luonnollisen poistuman kautta.

“Pahimmissa” skenaarioissa oletetaan, että planeettamme pystyy elättämään tämän vuosisadan jälkeen enää miljardi ihmistä. Sehän on suomalaisille hyvästä, sillä mehän emme tunnetusti pidä kauheasti ihmisistä, ja tarvitsemme myös runsaasti henkilökohtaista tilaa.

Väkiluku vähenee meillä myös siitä syystä, että ilmastonmuutosahdistus vähentää ihmisten lisääntymisintoa ja lapsia syntyy entistä vähemmän. Mikäs sen parempaa, riittää aikaa tehdä töitä ja kasvattaa vaurautta, kun ei tarvitse huolehtia suoraan sanottuna aika ärsyttävistä vauvoista. Nehän eivät edes heti kasvata työnteolla bruttokansantuotetta, laiskat mukulat.

Myös merenpinnan nousu on hyvästä maallemme. Kukaan kehä kolmosen ulkopuolella ei jää kaipaamaan ärsyttäviä stadilaisia Helsingin ja muiden rannikkokaupunkien jäädessä aaltojen alle, turkulaisista nyt puhumattakaan. Samalla tulee myös enemmän Itämerta millä toteuttaa kansallislajiamme laivaristeilyä. Vaikka Tallinna jäänee meren alle, SuPerAlkon voi varmaankin siirtää sisämaahan päin.

Ilmastonmuutoksen eteneminen tarkoittaa myös sitä, että yhä suurempi osa ihmisistä liittyy tähän kuuluisaan Greta Thunbergin “maailmanlopun kulttiin”, kuten Jussi Halla-aho sen brändäsi. Kultissahan on oikein mukavaa, yhteisöllisyyden tunne on suorastaan tukahduttavan lähellä. Näin ratkeaa myös yksinäisyyden ongelma, kun voi mennä kultin kokouksiin joka perjantai.

Ihmisiä harmittaa, kun ilmastonmuutos uhkaa montaa söpöä luontodokumenteista tuttua eläinlajia, kuten leijonia ja norsuja. Arviolta monta kymmentä prosenttia maailman eliöistä tuleekin tässä kuolemaan sukupuuttoon. Siinä on kuitenkin hyviä puolia, sillä mukana on koko joukko todella turhanpäiväisiä ja sietämättömiä eläimiä, kuten pahanmakuinen tonnikala, ärsyttävästi pörräilevä mehiläinen ja vaarallinen jääkarhu, joita ei jää kaipaamaan.

Myös vapaan markkinatalouden ja fanaattisten kapitalistien, sekä öljy-yhtiöiden puolesta täytyy olla onnellinen. Moni on ollut huolissaan, että mitenkäs firmoilla menee, kun suosiotaan kasvattava ilmastonmuutosliike/maailmanlopun kultti on kuulemma antikapitalistinen ja kommunistien salajuoni muutenkin.

Kuitenkin jopa ihan oikea kommunisti ja filosofi Slavoj Žižek on aivan oikein todennut, että on helpompi kuvitella maailmanloppu kuin kapitalismin loppu, ja näinhän se on.

Ilmastoliikkeestä ja tieteilijöiden vuosikymmenten varoittelusta huolimatta kasvihuonekaasupäästöjen määrä kasvaa yhä vain tänäkin vuonna ja globaali markkinatalous ajaa fanaattisesti kasvua siitä huolimatta, että se lisää aina vain päästöjä. Voimmekin taputella öljyfirmoja, raharikkaita ja muita markkinatalouden mestareita selkään ja olla onnellisia heidän puolestaan heidän menestyksestään.

Onhan se nyt kateellisten uikutusta olla katkera siitä, kun toiset tekevät bisnestä.

Ilmastonmuutos on hyvästä myös meille postapokalyptisen fiktion ystäville. Tuskin maltan odottaa aavikoitumisen leviämistä ja yhteiskunnan romahtamista, että pääsen viimein elämään ihka oikeaa Mad Max -elämää ja taistelemaan vedestä raakalaismaisia kannibaalijengejä vastaan. Ehkä opettelen myös itse kokkaamaan ihmislihaa, sillä minähän en lihansyöntiä lopeta, vaikka kaikki muut, paitsi ihminen, kuolisivat sukupuuttoon.

Positiivista on myös se, että olemme silottelemassa kosmoksen outoa poikkeamaa: Kaikista meidän universumimme miljardien ja miljardien valovuosien laajuisista alueista ja triljoonista planeetoista vain tämän yhden pienen planeetan maapinta-alasta vain 71 prosenttia on elinkelpoista ihmiselle. Koko muu universumi on meille hyvin tappavaa aluetta. Onhan se nyt aikamoinen saavutus, että aktiivisesti korjaamme tätä tilastovirhettä ja teemme tästäkin pienen pienestä läntistä elinkelvottoman ihmiselle.

Posin kautta tämä ilmastonmuutos. Hyvä me!

Kirjoittaja on Jyväskylän Ylioppilaslehti Jylkkärin päätoimittaja, joka valmistautuu asfalttisoturin uraan ja unelmoi historiallisesta kuolemasta raivon tiellä tai ainakin nelostiellä.

Aiheesta voi keskustella 5.11. klo 16.00 asti.

Lue myös

Tuukka Tervosen kolumni: Tappelemme aivan vääristä asioista

Kati Kelolan kolumni: Puolet maapallosta pitäisi poistaa ihmisen käytöstä, esittää tutkija – missä viipyy keskustelu oikeudestamme luontoon?

Pekka Juntin kolumni: Minua ei kiinnosta, miten Greta Thunberg jaksaa