"Meitä kiellettiin puhumasta" – Heli Toivonen asui Loikalan kartanossa ja kertoo, kuinka laitoksen nuoria nöyryytettiin jo 16 vuotta sitten

Loikalan kartanon nykyinen toiminta Iitissä loppuu, mutta yrittäjä kaavailee jatkavansa nuorten auttamista kartanon tiloissa.

Lastensuojelu
Loikalan kartano.
Etelä-Suomen aluehallintoviraston päätös keskeyttää Loikalan kartanon lastensuojeluyksikön toiminta käytännössä sulkee sen ovet toistaiseksi.Tiina Karppi / Yle

Heli Toivonen otettiin huostaan 9-vuotiaana, koska alkoholiongelmaiset vanhemmat eivät pystyneet hoitamaan häntä. Vain pari kuukautta huostaanoton jälkeen Toivosen isä kuoli henkirikoksen uhrina.

Ensimmäiset seitsemän vuotta tyttö oli lastenkodissa, minkä jälkeen hän siirtyi nuorisokotiin.

– Murrosiässä aloin oireilla vahvasti. En ollut saanut kuin pienen ripauksen kuvataideterapiaa, josta ei ollut minulle hyötyä enkä saanut siitä mitään irti, kertoo nyt 33-vuotias Toivonen.

Teininä hän alkoi käyttää reilusti alkoholia ja käytös muuttui aggressiiviseksi. Lopulta hänet vietiin Iitissä sijaitsevaan lastensuojelulaitokseen, Loikalan kartanoon. Toivonen kertoo, ettei siirrosta kerrottu hänelle etukäteen.

– Tulin koulusta nuorisokotiin, jossa minua olivat vastassa Loikalan kartanon työntekijät. He sanoivat, että lähtö tuli nyt ja tavarat tulevat perässä.

Yle uutisoi torstaina Etelä-Suomen aluehallintoviranomaisen päätöksestä keskeyttää Loikalan kartanon toiminta. Taustalla ovat laitoksen toiminnassa havaitut useat vakavat puutteet. Oikeusasiamiehen kanslia havaitsi niitä jo vuosi sitten tekemässään tarkastuksessa.

Heli Toivonen oli Loikalassa vuonna 2003 vajaan vuoden.

Kiellettiin puhumasta

Kartanossa Heli Toivonen kertoo päätyneensä niinsanottuun huonehoitoon, jossa hän ei omin luvin päässyt pois.

– Minun täytyi koputtaa oveen aina, jos halusin vessaan tai tupakalle. Ruoka tuotiin huoneeseen.

Tavallisesti laitoksessa ruokailtiin yhdessä. Ruokapöydässä ei saanut puhua. Oveenkoputuskäytännön ja hiljaiset ruokailut havaitsi myös eduskunnan oikeusasiamies, kun se teki 15 vuotta myöhemmin yllätystarkastuksen Loikalan kartanoon. Lisäksi oikeusasiamies puuttui nuorten alasti riisuttamiseen.

Heli Toivonen kertoo, että jo hänen aikanaan muut nuoret kertoivat hänelle alasti riisuttamisesta.

– Minua ei riisutettu, koska en käyttänyt huumeita.

Toivosen mukaan väkivalta tai sillä uhkailu oli lähes päivittäistä. Hän sanoo, että monia lyötiin.

Toivosen mukaan häntä itseään uhattiin kerran jopa veitsellä.

– Silloin olin varma, että kuolen. Minua ei koskaan lyöty, koska en riehunut enkä saanut kiukunpuuskia. Itkeminen kuitenkin miellettiin hysteriaksi. Muistan itkeneeni, etten kuulu sinne ja haluan pois.

Työntekijöinä Loikalan kartanossa oli Toivosen mukaan lihaksikkaita miehiä, joista monet flirttailivat nuorille naisille. Hän kertoo, että nuoria kiellettiin kertomasta, mitä Loikalassa tapahtui.

– Meitä kiellettiin puhumasta, jos aioimme päästä koskaan lomille. Tottakai olin hiljaa.

Aika puhua

Nyt myöhemmin Toivonen on sitä mieltä, että on aika avata suu. Monet muutkin Loikalassa olleet nuoret ovat avautuneet sosiaalisessa mediassa kokemuksistaan sen jälkeen, kun epäkohdat tulivat julki.

– Jotkut puhuvat, että me valehtelemme. Näin moni lapsi ja nuori ei valehtelisi samoista asioista vuodesta toiseen. Aivan liian monta kovaa kohtaloa tuon paikan seinien sisälle kätkeytyi ja työntekijät tekivät niistä vielä pahempia, Heli Toivonen sanoo.

Toivonen ihmettelee, miten perhekodin toiminta on voinut jatkua niin pitkään.

– Meille kenellekään ei ollut tarjolla mitään terapiaa tai jutteluapua. Kukaan ei ajatellut, että meidän käytös saattoi johtua kotioloistamme. Siellä ajateltiin, että me vain halusimme olla hankalia, kertoo Toivonen.

Heli Toivonen kertoo ymmärtävänsä, että nuoret tarvitsevat rajoja. Esimerkiksi puhelimen käyttöä voidaan hänen mielestään rajoittaa.

Loikalan kartano.
Monet nuoret ovat avautuneet sosiaalisessa mediassa kokemuksistaan Loikalan kartanossa.Tiina Karppi / Yle

Nykyinen toiminta loppuu

Etelä-Suomen aluehallintoviraston päätös keskeyttää Loikalan kartanon lastensuojeluyksikön toiminta käytännössä lopettaa yksikön nykyisen toiminnan.

Avin mukaan laitoksen kasvatuskäytännöt ovat olleet epäasianmukaisia, ja laitoksessa lapsiin käytetyt rajoitustoimet sekä niitä koskevat kirjaukset lastensuojelulain vastaisia. Laitoksessa ei myöskään ole riittävästi alan ammatillista henkilökuntaa eikä henkilökunnan koulutustaso ole riittävä.

Jos lastensuojeluyksikkö haluaisi jatkaa toimintaansa, yrittäjän pitäisi tehdä toimintaansa korjaavat toimenpiteet ja esittää aluehallintovirastolle uusi toimintasuunnitelma. Avi arvioisi lastensuojeluyksikön toimintaedellytykset uudelleen ja uutena asiana.

Loikalan kartanossa on tällä hetkellä sijoitettuna kolme lasta. Heille on löydetty uudet sijoituspaikat, joihin he muuttavat ensi viikolla. Yrittäjä aikoo kuitenkin jatkaa kartanossa jonkinlaista toimintaa.

– Olen kovin työteliäs ja yritteliäs, kuten myös työryhmämme. Osa hakeutuu muihin tehtäviin, ja osan kanssa mietimme mitä tekisimme yhdessä. Loikalassa on huippuolosuhteet ja kaunis ympäristö. Ei se vain olemaan sinne jää, lastensuojelulaitoksen johtaja Heidi Rauha sanoo.

Rauha ei osaa vielä sanoa tarkalleen, millaista toimintaa Loikalassa voisi jatkossa olla. Hänen mukaansa yritys tulee kuitenkin todennäköisesti jatkamaan ‘’auttamissektorilla’’.

– Nyt täytyy miettiä, mikä on oikea tapa. Tarve ei näy tästä maasta loppuvan. Jos ne eivät ole sitten alle 18-vuotiaita huostaanotettuja, niin meillä on kosolti 18-25-vuotiaita huonosti voivia nuoria aikuisia, jotka tarvitsevat erilaisia palveluita. Se on meidän vahvuusalueemme myös.

Rauha kertoo, että nuorten auttaminen on lähellä hänen sydäntään.

– Olen tehnyt tätä työtä 35 vuotta. On aika ihmeellistä miettiä tässä iässä, mikä itsestä tulee isona.

''Kaikki lapset eivät haluaisi lähteä''

Iitissä sijaitseva Loikalan kartano on erityislastensuojelulaitos, joka on tarkoitettu haasteellisille huostaanotetuille lapsille ja nuorille.

Johtaja Heidi Rauha pitää Avin päätöstä keskeyttää laitoksen toiminta surullisena sekä Loikalan kartanon työryhmän, että asiakkaiden kannalta.

– Kysymys kuuluu, löytyykö tästä maasta sellaisia sijaishuoltopaikkoja, jotka ottavat heitä vastaan tai pystyvät heidän tarpeisiinsa vastaamaan. Sosiaaliviranomaiset ovat pakotettuja tekemään siirrot tällaisessa tilanteessa. Se on surullista, koska kaikki lapset eivät haluaisi edes lähteä.

Rauhan näkökulmasta päätöksenteon perusteena olleet asiakirjat eivät kerro asioita ihan niin, kuin ne ovat.

– Se on minun näkökulmani, mutta ei se kai sitä isoa kuvaa muuta. Kovasti on epäluuloisuutta Loikalan tuottamaa palvelua kohtaan. Sitten unohdetaan ne hyvät asiat ja tulokset, joita on paljon enemmän.

Rauhan mielestä laitos on tehnyt toimintaansa vaaditut muutokset ja korjaukset. Hänen mielestään kyse on myös viranomaisten haluttomuudesta auttaa yritystä.

– Nyt näyttää siltä, ettei mikään tunnu riittävän. Yksi näkökulma on myös se, että onko tämä ratkaisu yhdenveroinen suhteessa muihin tarkastettuihin laitoksiin, joissa on samoja käytäntöjä. Näitä asioita tullaan varmaan jatkossa puimaan ja pohtimaan.

Rauhan mukaan keskustelu menee liikaa siihen, että Loikalassa kaikki pyörisi vain rajoitustoimien ja laittomuuksien ympärillä.

– Suurin osa Loikalan elämästä ja asiakkaista ovat menneet eteenpäin. Rajoitustoimet ja menettelyt ovat yksi pieni osa tätä ammattityötä, jossa olemme olleet vuosikaudet, kun olemme palvelleet ja auttaneet vaikeimpia ja vaativimpia huostaanotettuja.

Rauha harkitsee vielä, käyttääkö hän valitusoikeuttaan asiassa.

– Pohdin, minkä arvoista se on.

Eivät saaneet liikkua

Aluehallintovirasto sai toukokuussa eduskunnan apulaisoikeusasiamieheltä pyynnön tarkistaa Loikalan kartanon luvanmukaisuus sekä toimintakäytäntöjä. Pyyntö tehtiin sen jälkeen, kun oikeusasiamiehen kanslia teki tarkastuksen laitokseen vuosi sitten.

Oikeusasiamiehen kanslian tarkastuksessa selvisi, että laitoksessa oli esimerkiksi riisutettu alasti ja eristetty nuoria. Alasti riisuttaminen ei perustu lakiin. Laitokseen sijoitetut olivat tarkastushetkellä 14–17-vuotiaita.

Loikalan kartanon lapset kertoivat tarkastuksessa, että heidät oli käsketty riisuutumaan alasti saavuttuaan laitokseen. Lisäksi heidät eristettiin muista ihmisistä käytännössä kokonaan. Sijoitetut lapset eivät saaneet liikkua oman yksikkönsä sisällä.

Apulaisoikeusasiamies käytti ratkaisunsa pohjana paitsi lasten kertomuksia, myös laitoksen toimittamia rajoituspäätöksiä, henkilöntarkastuspäätöksiä ja lapsista tehtyjä asiakirjamerkintöjä.

''Monet ovat huonoilla poluilla''

Kaakkois-Suomen poliisilla on käynnissä tutkinta Loikalan kartanon toimintaan liittyvistä epäkohdista. Loikalan kartanon johtoa epäillään vapaudenriistosta, pakottamisesta ja pahoinpitelystä. Rikosnimikkeet täsmentyvät tutkinnan edetessä. Poliisilla on kaksi pääepäiltyä, joista toinen on laitoksen johtaja.

Heli Toivonen muistelee välillä vieläkin vuotta 2003. Samoin silloisia asuinkavereitaan Loikalassa.

– Monet ovat huonoilla poluilla, monet ovat kuolleet. Olen yksi harvoista selvinneistä.

Nyt Heli Toivonen asuu perheineen Lahdessa, opiskelee siellä ja haaveilee vielä sosionomin opinnoista.

– Haluan olla kokemusasiantuntijana ja vertaisena näille nuorille, joita ei ymmärretä. Ja äänenä niille, joita ei täällä enää ole.