EU-johtajat virittelevät jälleen yhteistyötä Venäjän kanssa – taustalla on huoli Venäjän ja Kiinan lähentymisestä

Itä-Ukrainan sodan lopettaminen on epäilyistä huolimatta lähiajan tavoite. 

kansainvälinen politiikka
Sotilaita Krimillä.
Niin kutsutut pienet vihreät miehet ilmaantuivat Krimille heti Maidanin kansannousun jälkeen maaliskuussa 2014. Myöhemmin presidentti Vladimir Putin myönsi, että he olivat Venäjän armeijan sotilaita.Juri Kosetkov / EPA

Maailman johtajat seurasivat avuttomana vierestä, kun Venäjä valtasi Ukrainalta vuonna 2014 lähes taisteluitta Krimin niemimaan apunaan tunnuksettomat erikoisjoukot, “vihreät miehet”.

Krimin valtaus oli kansainvälisen politiikan käännekohta.

Siitä alkanut eriseuraisuus ja poliittisen tason mykkäkoulu Euroopan unionin ja Venäjän välillä on alkanut pikkuhiljaa rakoilla. Pakotteita ei olla ensi tilassa purkamassa, mutta poliittiset johtajat eri puolilla Eurooppaa haluavat viritellä paluuta normaaliin kanssakäymiseen Venäjän kanssa.

– Viimeaikaiset puheet yhteistyöstä eivät ole sattumaa. Jotain on vireillä, arvioi Venäjä-tuntija ex-suurlähettiläs Hannu Himanen.

Samaa mieltä tuntuvat olevan kaikki EU:n ja Venäjän suhteita seuraavat poliitikot ja virkamiehet.

– Ei ole kenellekään hyvä tilanne, että toimitaan vastakkainasettelun ja pakotteiden varassa, eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtaja, Etyjin toiminnassa pitkään mukana ollut Ilkka Kanerva (kok.) arvioi EU-maiden neuvotteluhaluja.

Muutos tunnistetaan myös ulkoministeriössä. UM:n Venäjä-yksikön päällikkö Niklas Lindqvist sanoo, että EU:lla on Venäjän suhteen kahden raiteen politiikka, toisaalta pidetään kiinni pakotteista, toisaalta keskustellaan Venäjän kanssa EU:lle tärkeistä kysymyksistä.

– Viime aikoina on tuotu esiin dialogin tarvetta muun muassa siksi, että on monia globaaleja kriisejä, joiden ratkaisussa tarvitaan Venäjää, kuten ilmastonmuutos tai Syyria. Samaan aikaan on todettu, ettei edellytyksiä pakotteiden poistamiselle ole niin kauan kuin konflikti Itä-Ukrainassa jatkuu.

Macron hakee uutta johtajuutta ja yhteyttä Venäjään

Vahvimmin suhteiden parantamista on ajanut Ranskan presidentti Emmanuel Macron. Venäjä-suhteiden uuden aikakauden symboliksi nousi julkisuudessa Ranskan ja Venäjän ulko- ja puolustusministerien tapaaminen syyskuun alussa Moskovassa.

EU-johtajat päättivät runsas viisi vuotta sitten Krimin valtauksen jälkeen taloudellisista sanktioista Venäjää vastaan, mutta myös Venäjän poliittisesta eristämisestä. EU-maat, Suomi muiden joukossa rajoitti poliittisen tason yhteydenpitoa kuten ministeritapaamisia.

Tapaamiset Venäjän kanssa eivät ole normalisoituneet. Korkean tason tapaamisia on edelleen aiempaa harvemmin. UM:n Venäjä-yksikön päällikkö Lindqvist puhuu valikoivasta kanssakäymisestä kuten siitä, että ministerit keskustelevat esimerkiksi yhteisen rajan toimivuudesta tai hoitavat pakolliset EU-asiat Venäjän kanssa.

Siksi ranskalaisten ykkösministerien visiitti Moskovaan herätti huomiota.

Putin Vierailee Ranskassa. Vladimir Putin ja Emmanuel Macron kättelevät
Ranskan presidentti Emmanuel Macron on ajanut suhteiden parantamista Venäjään.Jacques Witt / AOP

Eurooppa huolestui Kiinan ja Venäjän veljeilystä

Kokenut diplomaatti Hannu Himanen arvelee, että Macron haluaa Venäjä-politiikallaan nostaa itsensä Euroopan johtajaksi nyt kun Saksassa on pakka sekaisin, Angela Merkel on väistymässä ja brexit heikentää Britanniaa.

Macron pyrkii vahvistamaan Euroopan asemaa, mutta ajatus on samalla itsekeskeinen.

– Macronin ajatus on degaullelainen, vahva Ranska. Eurooppa on vahva, kun Ranska on vahva.

Macronin ajattelun taustalla on myös muuttunut geopoliitttinen tilanne ja Kiinan valta-aseman korostuminen. EU:n ja Venäjän suhteita pitkään seurannut europarlamentaarikko Heidi Hautala (vihr.) uskoo, että Macronin ajatuksena on vahvistaa EU:n ja Venäjän kumppanuutta vastapainona Kiinan nousulle.

– Ranska ja Macron on alkanut hakea uutta asetelmaa Venäjän kanssa, jotta Kiina ei pyyhi kaikkia pöydältä, Hautala sanoo.

Eurooppa haluaa nostaa itsensä pelipöydälle, mutta EU-johtajat uskovat, että on myös Venäjän etu pitää yhteydet tiiviinä Eurooppaan.

– Tässä ollaan ehkä todistamassa, että Venäjä hakeutuu Kiinan kanssa entistä enemmän yhteistyöhön ja railo Venäjän ja EU:n välillä vaikeutuu entisestään, Kanerva arvelee.

Sitä kehitystä suhteiden parantamisella halutaan estää.

Presidentti Niinistö tavannut osapuolet

Macron on saanut Venäjä-suhteiden parantamiselle tukea Suomen presidentiltä Sauli Niinistöltä. Niinistö tuomitsi vuonna 2014 muiden EU:n poliittisten johtajien mukana Venäjän toiminnan Krimillä, mutta teki samalla selväksi, että hän pyrkii jatkamaan dialogia Venäjän kanssa.

Niinistö on sukkuloinut viime kuukausina Venäjän ja Ukrainan kriisin kannalta keskeisillä paikoilla. Hän tapasi Ranskan presidentin Emmanuel Macronin 14. heinäkuuta Pariisissa, Venäjän presidentin Vladimir Putinin 21. elokuuta Helsingissä, Ukrainan uuden presidentin Volodymyr Zelenskyin 12. syyskuuta Kiovassa ja Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin 3. lokakuuta Washingtonissa.

Kiovan tapaamisessa Zelenskyi sanoi, että Ukrainalle on tärkeää, että sen kumppanit eivät horju Venäjää vastaan asetetuissa pakotteissa. – Olemme solidaarisia, Niinistö vakuutti.

Niinistön tarkkaa roolia Venäjän EU-suhteiden elvyttämisessä ei tunnu tuntevan kukaan. Onko hän liikkeellä omatoimisena välittäjänä vai “onko Niinistöllä oikeasti lusikka sopassa” , jonkinlainen tehtävä kuten eräs haastateltavista pohti. Niinistön kierros ei näytä sattumanvaraiselta.

Hänen entiset luottoihmisensä istuvat myös EU:n Venäjä-suhteiden kannalta hyvällä kuuloetäisyydellä.

Niinistön entinen ulkopoliittinen neuvonantaja Mikko Hautala on Moskovan suurlähettiläs. Hautala työskenteli 90-luvulla Kiovassa ja hänen kielivalikkoonsa kuuluu ukraina. Niinistön kabinetin kansliapäällikkö Teemu Tanner siirtyi pari vuotta sitten suurlähettilääksi Pariisiin.

Presidentti Sauli Niinistö ja Ukrainan presidentti Volodymyr Zelensky vastaanottoseremoniassa Mariinski-palatsissa Kiovassa, Ukrainassa, 12. syyskuuta 2019
Presidentti Sauli Niinistö ja Ukrainan presidentti Volodymyr Zelensky vastaanottoseremoniassa Mariinski-palatsissa Kiovassa, Ukrainassa, 12. syyskuuta 2019Antti Aimo-Koivisto / Lehtikuva

Ulkoministeri Haaviston lausumista kohahdus

Suomi oli aloitellut kesällä EU:n puheenjohtajamaana kun ulkoministeri Pekka Haavisto antoi Financial Times

-talouslehdelle haastattelun Venäjä-suhteista.

Viesti oli se, että EU:n pitää parantaa suhdettaan Venäjään, koska se kohentaisi Euroopan turvallisuutta. Kansainvälisiä konflikteja, brexitin tuomia hankaluuksia ja transatlanttisia jännitteitä on vaikea ratkaista ilman Venäjää, arveli Haavisto.

Haavisto sai Viron ex-presidentin Thomas Henrik Ilveksen silmilleen twitterissä (siirryt toiseen palveluun). Miksi parantaa suhteita Venäjään, joka on itse syypää tai osallinen konflikteihin, Ilves ihmettelee.

Ajatus Venäjän paluusta “piireihin” repii laajemminkin EU-maita, mutta tiukimmat vastustajat löytyvät Baltian maista, Puolasta ja Unkarista.

Ristiriita näkyi jo kesällä Euroopan neuvostossa, joka hyväksyi Venäjän paluun täysivaltaiseksi, äänioikeuttaan käyttäväksi jäseneksi Krimin valtauksesta alkaneen tauon jälkeen.

Venäläisten paluun puolesta äänesti 118 yleiskokouksen jäsentä. Vastustajia oli 62, muun muassa äänestystulosta häpeälliseksi kutsunut Ukraina. 10 pidättäytyi äänestämästä.

Heinäluoma uskoo Saksan tukevan Macronin linjaa

– Monien kriittisten mielestä Venäjää hyvitellään ja palkitaan. Ei siksi, että se olisi tehnyt jotain vaan siksi, että lännen puolella on hermostuttu tilanteen pitkittymisestä, Venäjä-tuntija Hannu Himanen sanoo.

Himanen myöntää itsekin olevansa skeptinen Venäjän suhteen. Hän arvelee, että Venäjän taktiikka on istua käsiensä päällä ja odottaa.

– En näe Venäjän asenteissa tai puheissa perusteita vastaantulolle, Himanen sanoo.

Europarlamentaarikko Eero Heinäluoma (sd.) on toista mieltä.

Hän näkee, että myös Saksa on mukana uudessa Venäjä-politiikassa.

– Macron vetää vankkureita, mutta se mitä Macron puhuu, vastaa myös Saksan intressejä ja toiveita, Heinäluoma sanoo.

Lisäksi hänen mielestään näkyy, jos ei julkisuudessa niin kulisseissa, että Venäjälläkin on lisääntynyt halu hakea Ukrainan kriisiin ratkaisua. Julkisesti tiedetään ainakin se, että Ukrainan ja Venäjän presidentit ovat olleet puhelinyhteydessä.

– Kaikki näkevät, että Venäjällä halua katsoa asioita uudelleen.

Jonkinlaista läpimurtoa tai ratkaisua haetaan nyt Itä-Ukrainasta ja Minskin sopimuksen toteutumisesta.

Syyskuun alussa toteutunut vankienvaihto Venäjän ja Ukrainan välillä herätti toiveita uusista avauksista, mutta rajua kritiikkiäkin.

Hollanti yritti estää vankien joukossa olleen Vladimir Tsemahin luovuttamisen. Tsemahin epäillään toimineen kapinallisten ilmatorjunta-asiantuntijana malesialaisen matkustajakoneen pudottamisessa Itä-Ukrainassa vuonna 2014.

Minsk rauhansopimus
Normandia-ryhmän päämiestapaaminen kutsutaan tiettävästi koolle vuoden loppuun mennessä.Tatyana Zenkovich / EPA

Normandia-ryhmä koolle jo parissa viikossa?

Minskin sopimuksen allekirjoittajamaiden, Venäjän, Ukrainan, Saksan ja Ranskan eli niin sanotun Normandia-ryhmän päämiestapaaminen kutsutaan tiettävästi koolle vuoden loppuun mennessä, joidenkin arvioiden mukaan jo lähiviikkoina.

Minskin sopimuksilla pyrittiin alunperin saamaan tulitauko Itä-Ukrainaan, mutta taistelut jatkuivat siitä huolimatta.

Toiveikkuutta nosti myös yllättävä tieto siitä, että Ukrainan uusi presidentti olisi tietyin ehdoin valmis hyväksymään paikallisvaalit Itä-Ukrainan separatistialueilla. Vaalien myötä Ukrainasta itsenäisiksi julistautuneet Donetskin ja Luhanskin läänit voisivat saada itsemääräämisoikeuden.

Itä-Ukrainan rauha oli hänen vaalilupauksensa, mutta kukaan ei tiedä miten vahva neuvotteluote Venäjään kokemattomalla presidentillä ja hänen hallinnollaan on.

Vielä pitkä tie rauhaan

UM:n Venäjä-yksikön päällikkö Niklas Lindqvist näkee Itä-Ukrainan konfliktissa paljon myönteistä liikettä, mutta tie rauhaan on vielä pitkä.

– Keskellä Eurooppaa on yli viisi vuotta ollut käynnissä sota, jossa on kuollut yli 13 000 ihmistä. Sodan lopettaminen on Ukrainan johdon päätavoite, ja Venäjällä on tässä ratkaiseva rooli, Lindqvist sanoo.

Epäilijöitä hiertää kysymys siitä, onko Venäjällä aidosti halua muuttaa kantaansa ja tulla vastaan Itä-Ukrainan rauhassa ja rakennettavassa itsehallinnossa.

Osaa kriitikoista ärsyttää myös se, ettei röyhkeästä Krimin valtauksesta puhuta mitään, vaikka se oli nimenomaan lähtölaukaus talouspakotteille ja Venäjän eristämiselle. Rauhanpyrkimysten kriitikot näkevät, että nyt haettavan Itä-Ukrainan sovun takana häämöttää jonkinasteinen talouspakotteiden purkaminen.

Viron ulkopoliittisen instituutin johtaja Kristi Raik epäilee, että toisin kuin Macron ja muut EU-johtajat nyt luulevat, EU ei ole Venäjälle Kiinan vaihtoehto. Venäjää ja Kiinaa lähentää Raikin mukaan molempien pyrkimys demokraattisten arvojen torjumiseen ja lännen yhtenäisyyden hajottamiseen.

Raik kirjoittaa varsin tylysti Kalevan kolumnissa (siirryt toiseen palveluun), että suhteiden paraneminen edellyttää muutosta Venäjän toiminnassa. Ilman sitä puheet uudesta alusta ovat kuin kauniita saippuakuplia, jotka pian vääjäämättä rikkoutuvat törmätessään realiteetteihin.

Venäjä – uhka vai yhteistyökumppani?

Krimin valtaus säpsäytti EU-maiden johtoa ja vauhditti turvallisuus- ja puolustuspoliittista yhteistyötä erityisesti Itämeren alueen ympärillä.

Suomi ja Ruotsi ovat trimmanneet keskinäistä puolustusyhteistyötään ja samalla lähentyneet Naton kärkimaata Yhdysvaltoja niin pitkälle kuin kumppanuusmaat voivat.

Eri aselajien sotaharjoituksista on alkanut tulla arkipäivää pohjoisten ei-Nato-maiden ja Naton välillä. Suomen, Ruotsin ja Yhdysvaltojen puolustusministerit allekirjoittivat vuosi sitten sopimuksen yhteisharjoittelun helpottamisesta ja tietojenvaihdosta.

Kanerva ei näe ristiriitaa viime aikoina käynnistyneen Venäjän-yhteistyön virittelyssä ja Pohjoismaiden vahvistuvassa läntisessä puolustusyhteistyössä.

– On selvää, että turvallisuusympäristön kuva on heikentynyt ja Itämeren tilanne tullut jännitteisemmäksi. Mutta jos Venäjä ottaa sellaisen poliittisen linjan, että Ukrainan kysymys ratkaistaan, sillä on myönteisiä seurauksia Itämeren alueen kannalta, Kanerva arvelee.

Synkkenevät talousnäkymät kannustavat muutoksiin

Yksi syy Venäjä-suhteiden parantamiseen ovat synkkenevät talousnäkymät. Venäjän eristäminen ja talouspakotteet vaikuttavat eri tavoin EU-maihin, mutta taantuman uhatessa kaikki maat toivovat vähemmän esteitä taloudelliselle yhteistyölle.

Ukrainan uudella presidentillä on voimakas halu toteuttaa vaalilupauksensa ja saada rauha Itä-Ukrainaan. Euroopan kannalta viisi vuotta jatkunut konflikti on epätyydyttävä, mutta arviot suhteiden parantumisesta tai ratkaisuista ovat varovaisia ja melko pessimistisiä.

– Kaikki on alussa enkä uskaltaisi ennustaa lopputulosta. Esimerkiksi tällä hetkellä ei ole näkyvissä mitään edellytyksiä kansainväliset säännöt täyttäville vaaleille Itä-Ukrainan separatistialueilla, Heidi Hautala sanoo.

Euroopan unionin näkökulmasta Venäjä on parempi pitää mukana kuin eristää se. Tulevina kuukausina tunnustellaan jälleen sitä, mikä riittää synnyttämään EU:n ja Venäjän suhteissa on edellytykset jonkinlaiseen keskinäiseen luottamukseen ja mikä on sen hinta.

Lisää aiheesta:

Presidentti Niinistön vierailu Kiovaan ei tuonut uusia avauksia Ukrainan kriisiin – Ukrainalle tärkeää kumppanien horjumattomuus

Analyysi: Niinistö tasapainottelee Putinin kaltaisten pelurien ja sääntöjä kunnioittavan maailman välillä

Analyysi: Niinistö sanoi sanottavansa Trumpille kahden kesken – Washingtonissa vain pitäisi olla terävämpi