Tuhansien tehtaiden ja voimalaitosten päästöt pysyvät kurissa päästökaupalla – Nyt Euroopan ilmastotoimien ykkösnyrkki kaipaa suurremonttia

EU ei saavuta Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteita ilman päästökaupan uudistamista, toteaa tuore raportti.

ilmastonmuutos
Voimalaitoksia Saksassa.
Päästökauppa kannustaa esimerkiksi energiantuottajia vaihtamaan kivihiilestä pienempipäästöisiin polttoaineisiin. Kuvassa Uniperin voimalaitos Saksassa.Hans Blossey/ All Over Press

Euroopan unionin päästökauppa vaatii pikaista ja laajaa remonttia. Näin sanoo Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra tiistaina julkaistussa selvityksessä (siirryt toiseen palveluun).

Selvityksen mukaan järeä uudistus on välttämätön, mikäli EU haluaa saavuttaa Pariisin ilmastosopimukseen kirjatut tavoitteet.

Sitran johtava asiantuntija, taloustieteen tohtori, Outi Haanperä huomauttaa, että globaalien päästöjen pitäisi puolittua jo vuoteen 2030 mennessä, mikäli maapallon keskilämpötilan nousu halutaan rajata 1,5 asteeseen tällä vuosisadalla.

– Tämä tarkoittaa sitä, että myös EU:n täytyy kiristää ilmastotavoitteitaan. Sitä ei voi tehdä uudistamatta päästökauppaa, hän painottaa.

Päästökauppa on EU:n tärkein työkalu ilmastotoimissa.

Se toimii yksinkertaistetusti näin:

  • Ideana on rajoittaa raskaan teollisuuden, energiantuottajien ja unionin sisäisen lentoliikenteen päästöjä.
  • Jokaista ilmakehään laskettua hiilidioksiditonnia vastaan pitää hankkia päästöoikeus. Osa raskaan teollisuuden yrityksistä ja lentoyhtiöt saavat oikeuksia ilmaiseksi kansainvälisen kilpailukyvyn turvaamiseksi.
  • Huutokaupattavien oikeuksien – ja siten päästöjen – määrä vähenee joka vuosi.
  • Markkina ohjaa päästövähennykset sinne, missä ne on halvinta toteuttaa.
  • Päästökaupan piirissä on noin 11 000 teollisuuslaitosta, eli vajaa puolet EU:n päästöistä.

EU:n nykyinen tavoite on vähentää päästöjä 40 prosenttia vuoteen 2030 mennessä vuoden 1990 tasolta. Jos EU aikoo sovittaa ilmastotoimensa 1,5 asteen tavoitteen mukaisesti, päästöjen tulisi laskea samassa ajassa 55–60 prosenttia.

Sitran teettämässä selvityksessä tarkasteltiin, mitä päästötavoitteen kiristäminen tarkoittaisi päästökaupan kannalta.

Haanperä painottaa, että päästökaupan vahvistamiseen ei ole olemassa yhtä hopealuotia.

Selvityksen perusteella tehokkainta olisi yhdistää kolme eri keinoa.

1. Katto alemmaksi ja pudotus jyrkemmäksi

Päästökaupan ideana on asettaa isojen tehtaiden ja voimalaitosten yhteenlasketuille päästöille vuotuinen yläraja.

Niin sanottu päästökatto säätelee sitä, kuinka paljon teollisuuslaitokset voivat yhteensä tupruuttaa hiilidioksidia taivaalle savupiipuistaan per vuosi.

Päästökatto viettää alaspäin niin, että päästöjen kokonaismäärä vähenee vuosi vuodelta. Tämän takia esimerkiksi voimalaitosten tulee joko vähentää päästöjään tai vaihtoehtoisesti ostaa päästöoikeuksia huutokaupasta.

Mitä korkeampi päästöoikeuden hinta on, sitä vahvempi kannustin voimalaitoksella on siirtyä kivihiilestä esimerkiksi uusiutuvaan energiaan tai ydinvoimaan.

Sitran selvityksen mukaan päästöjä voitaisiin laskea tehokkaasti Pariisin sopimuksen mukaiselle polulle laskemalla päästökattoa kertarysäytyksellä alaspäin

Markkinoille laskettavien päästöoikeuksien määrää tulisi selvityksen mukaan laskea kertaluontoisesti 205 miljoonalla kappaleella mahdollisimman pian.

Lisäksi päästökattoa, eli markkinoille tulevien päästöoikeuksien määrää, tulisi laskea nykyistä jyrkemmin.

Selvityksen mukaan kertoimen pitäisi olla 3,6 prosenttia vuonna 2021. Mikäli muutos tehtäisiin vasta vuonna 2026, muutoksen pitäisi olla jo 5,07 prosenttia.

Nykyisillä linjauksilla päästökatto laskee vuodesta 2021 eteenpäin 2,2 prosenttia vuodessa.

2. Vahvistetaan päästökaupan sietokykyä

Päästökauppa on tähän saakka ollut melko haavoittuvainen talouskriisien aikana. Päästöoikeuden hinta romahti alamaihin esimerkiksi 2007–2009 finanssikriisin myötä vuosien ajaksi.

Hinnat laskivat, koska tehtaat ja voimalaitokset eivät tuotannon vähentyessä tarvinneet entiseen malliin päästöoikeuksia.

Lisäksi uusiutuvan energian lisääntyminen tukien myötä pahensi päästöoikeuksien ylitarjontaa markkinoilla.

Ongelmaa pyritään nyt taklaamaan niin sanotun markkinavakausvarannon avulla. Sinne siirretään jemmaan markkinoille aiemmin kertyneitä, ylimääräisiä päästöoikeuksia.

Kun kierrossa olevien päästöoikeuksien määrä vähenee, myös hinta nousee. Toisaalta nykysäännöillä varannosta myös vapautetaan päästöoikeuksia takaisin markkinoille, jos niiden määrä laskee tietyn tason alle.

Sitran raportin mukaan markkinavakausvarannon toimintaa pitäisi vahvistaa jatkossa esimerkiksi siirtämällä säilöön nykyistä isompi määrä päästöoikeuksia.

Lisäksi raportissa todetaan, että jäsenmaiden tulisi mitätöidä päästöoikeuksia vapaaehtoisesti, jos ne lisäävät oikeuksien ylitarjontaa omilla toimillaan.

Kun esimerkiksi Suomi kieltää kivihiilen energiakäytön vuoden 2029 keväällä, voimaloiden tarvitsemat päästöoikeudet vapautuvat markkinoille muiden käyttöön.

Jos Suomi ei mitätöi päästöoikeuksia, vaikkapa Puola saisi käryyttää vastaavan määrän hiiltä omissa laitoksissaan, eivätkä EU:n päästöt kokonaisuutena alenisi.

3. Päästöoikeudelle minimihinta

Päästökauppaa voitaisiin raportin mukaan tehostaa myös asettamalla päästöoikeuden hinnalle pohjataso. Minimihinta voisi olla aluksi esimerkiksi 25–30 euroa per hiilidioksiditonni ja vuoden 2030 tasolla vähintään 40–45 euroa.

Yhden päästöoikeuden hinta on nyt 20–25 euron välillä. Vuosien ajan hinta mateli viidessä eurossa.

Raportin mukaan pohjahinta pitäisi ottaa käyttöön aluksi ilmastopolitiikan edelläkävijämaissa.

Tämä lisäisi puhtaan teknologian kannattavuutta ja toisi lisävarmuutta investointeihin.

Neuvottelut päästövähennyksistä käynnissä

EU-maat neuvottelevat paraikaa unionin päästövähennystavoitteiden kiristämisestä.

Puheenjohtajamaa Suomi ajaa komission tavoitetta, jonka mukaan EU saavuttaisi hiilineutraaliuden ennen vuotta 2050.

Tämä edellyttäisi vuoden 2030 päästövähennysvelvoitteen tiukentamista vähintään 55 prosenttiin vuoteen 1990 verrattuna.

Päästökaupan uudistamista hankaloittaa kuitenkin se, että jäsenmaat ovat hiljattain hyväksyneet päästökaupan suuntaviivat vuoteen 2030 saakka.

Haanperä myöntää, että raportin ehdotusten toteuttaminen vaatisi koko paketin avaamista uudestaan. Toisaalta se voi olla helpompi tie kuin etsiä kiireellä lisää päästövähennyksiä päästökaupan ulkopuolelta.

– Mistä löytyisi vaikkapa maataloudesta tai liikenteestä tarvittavat päästövähennykset? Päästökaupan puolella vähennykset ovat kustannustehokkaita, eli laitetaan paukut sinne, hän sanoo.

Seuraava luonteva sauma päästökaupan tarkasteluun on vuonna 2021, kun EU:n on määrä arvioida markkinavakausvarannon toimintaa.

Sitran tilaaman selvityksen toteutti kestävyyskysymyksiin erikoistunut saksalainen Öko-Institut.

Lue myös:

Saastuttaminen on nyt kalliimpaa kuin kertaakaan 11 vuoteen – hiilivoima ajautui pulaan Keski-Euroopassa, kiitos kuuluu päästökaupalle