Pyöräilyprofessori te Brömmelstroetin mukaan pyöräilyä tutkitaan liikaa: ”Jos ajattelu ei muutu, pyöristä tulee ainoastaan pikkuisia autoja”

Pyöräilyn suurimmat edut ovat asioissa, joista ei yleensä puhuta, sanoo Suomessa vieraillut pyöräilyprofessori..

tiede
Marco te Brömmelstroet
Suomessa vieraillut pyöräilyprofessori Marco te Brömmelstroet ei halua tulla kuvatuksi polkupyörän kanssa, koska ei halua leimautua pyöräilijäksi. Marcus Ziemann / Yle

Hollantilaisen Marco te Brömmelstroetin ”Cycling Professor”-tilillä on Twitterissä (siirryt toiseen palveluun) yli 30 000 seuraajaa. Kaupunkipyöräilyn ymmärtämistä voi opiskella te Brömmelstroetin johdolla Amsterdamin yliopistossa.

Viikonloppuna professori vieraili Suomessa. Hän osallistui Pyöräliiton järjestämään VeloFinland-tapahtumaan Espoon Otaniemessä. Pyöräilyprofessorin aiheena Suomessa oli, että meidän on muutettava tapaa, jolla liikenteestä puhutaan tai mikään ei muutu.

Nimi ”Cycling Professor” tai hollanniksi ”fietsprofessor” on aiheuttanut te Brömmelstroetille myös harmia. Mies on kotimaassaan varsin tunnettu. Monille hän on rasittava pyöräilyaktivisti, jonka työ pitää yrittää saattaa naurunalaiseksi.

– En edes ole niin kovin kiinnostunut pyöräilystä. Olen sosiaalitieteilijä, joka työskentelee liikkumisen parissa. Olen aktiivipyöräilijä, mutta akateemisesti en ole pyöräilyaktivisti. Olen kiinnostunut kaupungeista. Käytän pyöräilyä linssinä, jonka läpi katson urbanisoitumista.

Pyöräilijöitä Amsterdamissa.
Amsterdamissa pyöräily on yleistä, mutta ei ole ollut aina. 50 vuotta sitten pyöräily uhkasi loppua kaupungista kokonaan. Pyöräily lisääntyi vasta vuoden 1975 jälkeen uudelleen. Marcin Rogozinski / AOP

Marco te Brömmelstroetin Urban Cycling Institute (siirryt toiseen palveluun) tutkii, kuinka kaupungit vaikuttavat pyöräilyyn ja kuinka pyöräily kaupunkeihin. Professori toivoo, että pyöräilyn akateemiselle tutkimukselle saisi enemmän huomiota.

– Olemme juuri kirjoittamassa yhteenvetoa, että pyöräily on täysin ylitutkittua tällä hetkellä. Niin moni opiskelee pyöräilyyn liittyviä asioita nykyään. Minulle pyöräily on niin paljon muutakin kuin kysymys siitä, miksi ihmiset pyöräilevät tai eivät pyöräile.

Vaikeaa asiaa voi helpottaa vitsillä

Pyöräilyprofessori tietää hyvin, kuinka liikennesääntöjä huonosti noudattavat pyöräilijät käyvät ihmisiä hermoon. Marco te Brömmelstroet sanoo, että vika voi olla siinä, että liikennesäännöt on suunniteltu aikana, jolloin autoilu dominoi. Sellaiset säännöt eivät enää vastaa nykykaupunkien menoa.

Puhumme liikkumisesta sata vuotta vanhoilla käsitteillä. Se ei auta meitä muuttumaan, vaan tukee nykyistä kehitystä.

Marco te Brömmelstroet

Kun te Brömmelstroet haluaa kuvailla, kuinka liikennesuunnittelussa lähtökohtana on aina ollut autoilijoiden mahdollisimman sujuva liikkuminen, hän saattaa kertoa vitsin.

– Autoilija, pyöräilijä ja jalankulkija menevät baariin. Baarin pöydällä on 12 olutta. Autoilija ottaa kymmenen olutta ja huikkaa sitten jalankulkijalle, että varo, pyöräilijä yrittää ottaa sinun oluen.

Nainen pyöräilee kaupunkipyörällä lumisateessa Helsingissä.
Pyöräilyprofessorin mukaan yhteiskäyttöpyörät eivät ole pelkästään myönteinen asia. Yhteiskäytössä pyöräilystä tulee kuluttamista ja pyöräilijästä palvelua ostava asiakas. Tiina Jutila / Yle

Vitsin opetus on, että jos pyöräilylle on tarvittu lisää tilaa, se on raivattu jalankulkijoilta. Professori toteaa, että jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden välillä on paljon ristiriitoja, mutta kummatkaan eivät näe sitä varsinaista elefanttia huoneessa.

– Ehkäpä jalankulkijat ja pyöräilijät voisivat yhdistää voimansa. Insinöörit ja suunnittelijat voisivat päätyä siihen, että mitäpä jos heidän tarpeensa olisivatkin vaihteeksi hallitsevia.

Pyöräilijä jäi auton alle

Urban Cycling -instituutissa tehdään tällä hetkellä tutkimusta, kuinka liikenneonnettomuuksista raportoidaan Hollannin mediassa. Tutkijat ovat käyneet läpi 370 uutisartikkelia.

– Jostakin syystä uutisissa ihminen on etäännytetty varsinkin, jos kyse on ajoneuvon kuljettajista. Suurimmassa osassa puhutaan uhrista niin, että jalankulkija kuoli tai pyöräilijä loukkaantui törmäyksessä autoon tai rekkaan. Se on lähes koneellinen tapa ilmaista, mitä on tapahtunut.

Pyöräilijöitä Kööpenhaminassa.
Kööpenhamina on Euroopan suurimpia pyöräilykaupunkeja. Glyn Thomas / AOP

Professori muistuttaa, että käytetty kieli vaikuttaa siihen, kuinka kuvailemme maailmaa. Kieli muokkaa käsityksiämme.

– 60-80 prosenttia sanoista on kielikuvia. Asiat ovat liian monimutkaisia, jotta niistä voi puhua yksinkertaistamatta.

Liikenteessä tällaisella kielenkäytöllä on te Brömmelstroetin mukaan perinteet ajalta, jolloin katuverkkoa rakennettiin 1920-luvulla ja autolobbareiden oli taisteltava saadakseen autoilu yleistymään. Autoteollisuudella oli läheiset suhteet mediaan ja huomio pyrittiin kääntämään pois autoilun aiheuttamista onnettomuuksista.

– Puhumme liikkumisesta sata vuotta vanhoilla käsitteillä. Se ei auta meitä muuttumaan, vaan tukee nykyistä kehitystä.

Pyöräilykaupunki mutta huono pyöräkaupunki

Marco te Brömmelstroet ei mielellään vastaa kysymyksiin kuten, pitäisikö vaikkapa Helsingissä pyöräillä enemmän. Professorin mukaan todellinen kestävä kehitys ei synny yksittäisistä tekijöistä kuten hiilidioksidipäästöistä, ruuhkista tai turvallisuudesta.

– Minua kiinnostaa myös sosiaalinen kestävyys eli se, kuinka paljon olet tekemisissä muiden ihmisten kanssa, kuinka ihmiset saa pois lokeroistaan. Se voisi olla tärkeää yksinäisyyden torjunnassa, joka on ongelma eri puolilla maailmaa.

Lapsi nostaa kaatunutta polkupyörää soratiellä.
Suomessakin on huomattu, että yhä useampi lapsi ei osaa tai saa ajaa polkupyörällä. Tiina Jutila / Yle

Ja te Brömmelstroetin toinen tärkeä näkökulma on lasten itsenäistyminen. Se tiedetään, että lasten kuljettaminen autolla joka paikkaan kumuloituu. Kun tarpeeksi moni vie lapsensa kouluun ja harrastuksiin autolla, kohta loputkin vievät. Se saattaa tarkoittaa, että pyöräily voi olla uhattuna.

– Jos emme ymmärrä miksi tämä on tärkeää, huomaamme kohta menettävämme pyöräilyn taidon. Mitä myöhemmin lapset aloittavat pyöräilyn, sitä vaarallisempaa se on heille. He itsenäistyvät huonommin, ja se on ongelma.

Vielä professori ei tiedä kovinkaan paljon itsenäisen pyöräilyn vaikutuksesta lasten kehitykseen, mutta jotain tiedetään jo nyt. Hollannissa lapset pyöräilevät pienestä pitäen ja ymmärtävät sen vuoksi paremmin miten kaupunki toimii. Fyysisesti aktiiviset lapset hahmottavat ympäristön paremmin.

– Pyöräilystä puhutaan ruuhkien ratkaisijana, mutta silloin ongelmia ratkaistaan esimerkiksi rakentamalla nopeita pyöräväyliä. Jos pyöräily koettaisiin tärkeäksi lasten itsenäistymisen vuoksi, se taas johtaisi enemmän autottomien kaupunkien tai koulualueiden suuntaan.

Marco te Brömmelstroet toteaakin, että hyvänä pyöräilykaupunkina itseään pitävä kaupunki voikin olla sellainen, jossa lapset ovat lopulta vähemmän vapaita.

– Jos ajattelu ei muutu, pyöristä tulee ainoastaan pikkuisia autoja.

Lue myös: Kansalaistaito hiipumassa – Yhä useampi lapsi ei osaa ajaa polkupyörällä