"Olympialaiset tarvitsevat skeittausta enemmän kuin skeittaus olympialaisia"

Heini Luotola, 28, korjaa mustaa pipoaan. Hän hyppää skeittilaudalle ja rullaa alas äkkisyvään betonimonttuun.

Tampereella vanhaan sellutehtaaseen rakennetussa skeittihallissa on kolme metriä syvät montut. Luotola ottaa seinämistä vauhtia.

Skeittauksessa on tärkeää saada säilytettyä liikkeiden pehmeys myös kovassa vauhdissa ja rajuissa tempuissa.

Pitää olla rämäpäinen, ettei pelkää. Kun murtaa paikkoja, niin pitää miettiä, mitä teki väärin, ettei niin kävisi uudestaan.

Heini Luotola

Luotola aloitti skeittauksen 11-vuotiaana Lannevedellä, pikkukylän ainoalla asfalttitiellä. Helsinkiläinen serkku oli tullut kylään skeittilauta mukanaan. Skeittaaminen näytti Luotolasta hullun mageelta.

Rullalautaliiton puheenjohtaja Anssi Paukkusen mukaan Luotolalla on sellaista rohkeutta, mitä parkki-skeitissä vaaditaan.

Jyväskylästä juuri Tampereelle muuttanut nelinkertainen Suomen mestari kykenee hänen mukaansa sellaisiin temppuihin, joihin moni miesskeittari ei pysty.

Kun mennään neljä metriä syviin kaariin, niin kyllä monia meitä skeittareita huimaa. Vaatii aika paljon pokkaa vetää siitä kylki edellä alas.

Anssi Paukkunen

Sisäharjoittelupaikoista on pula. Luotola joutui muuttamaan hallin perässä Tampereelle, koska Jyväskylässä skeittihalli suljettiin keväällä sen huonokuntoisuuden vuoksi. Kaupunki etsii uusia tiloja.

Skeittauksessa kilpaillaan streetissä ja parkissa. Streetin kilpailualue mukailee kaupunkimaisemaa ja se on hyvin teknistä. Parkissa skeitataan altaissa. Se on vauhdikkaampaa ja siinä mennään välillä pää alaspäin.

Sohvalla vaihdetaan nyrkkitervehdykset. Yhteisöllisyys on iso osa skeittausta.

Täällä kaiken ikäiset ja tasoiset tekevät yhdessä. Täällä vallitsee tsemppaamisen kulttuuri.

Heini Luotola

Skeittaus valittiin mukaan ensi kesän Tokion olympialaisiin. Valinta jakaa harrastajat kahteen leiriin.

Toiset pelkäävät skeittauksen menettävän olympialaisissa luovuutta ja tuovan sääntöjä. Toiset taas toivovat valinnan lisäävän arvostusta, tukea ja harjoittelupaikkoja.

Toivon olympialaisten auttavan ihmisiä näkemään skeittauksen monipuolisena liikuntalajina. Ammattiskeittari on huippuunsa viritetty urheilija, eikä karikatyyrisesti pilveä poltteleva lökäpöksy.

Anssi Paukkunen

Luotolan mielestä olympialaiset tarvitsevat skeittausta enemmän kuin skeittaus olympialaisia.

Luotola tavoittelee ympäri maailmaa käytävissä karsintakisoissa olympiapaikkaa. Hän on yksi kolmesta potentiaalisesta paikan saajista, Lizzie Armanton ja Jaakko Ojasen lisäksi.

Kilpailutilanne voi buustata ylittämään itsensä. Se on kuumottavaa, siksi siinä saa itsestään enemmän irti.

Heini Luotola

Skeittaus on ollut viime vuodet jälleen nosteessa. Rullalautaliitto arvioi Suomessa olevan ensi kesänä 50 000–60 000 skeittaajaa, saman verran kuin oli 2000-luvun alussa.

Onneksi skeittausta tuetaan kaupunkitasolla. Se tavoittaa sellaisia nuoria, joihin ei vetoa seuroissa harrastaminen. Skeittaus yhdistää liikunnan ja vapaa-ajan.

Anssi Paukkunen

Heini Luotola elää skeittaamiselle. Hänestä on hienoa miten ihmiset ylittävät ja toteuttavat siinä itseään. Miten jengi lentää ja rikkoo fysiikan lakeja.

Yllytyshullu nainen haluaa tulla aina vain paremmaksi ja lentää yhä korkeammalle. Aivan kuin pienenä ihailemansa Tony Hawk -pleikkaripelissä esiintynyt ainoa naispuolinen hahmo, Elissa Steamer.

Skeittihallin montun reunalla Luotolan kaverit viheltävät ja hakkaavat lautojaan lattiaan. Luotola onnistui vaativassa tempussaan: layback grindissä.

Tekijät

Titta Puurunen

Niko Mannonen

Julkaistu 13.10.