”Ei ärsyttäisi, jos hidastelija suostuisi antamaan tietä" – Ikäkuskeja parjataan, mutta liikenteen tientukko on yhä useammin somettava kuski

Parikymppisen Henniina Rantasen työmatka on hidastelijoiden ja hermostujien villin lännen meininkiä. Aiheesta voi keskustella jutun lopussa.

liikenneturvallisuus
Autoilijan toinen käsi on ratilla ja toinen käyttää älypuhelinta.
Vauhti hipuu huomaamatta, kun puhelin vie kuljettajan mielenkiinnon.Kalle Niskala / Yle

Henniina Rantanen ajaa vajaan tunnin työmatkaa viitenä päivänä viikossa.

Rantasen kokemuksen mukaan meno- ja paluumatkalla on aina vähintään yksi kuljettaja, joka normaalilla ajokelillä ajaa satasen alueella korkeintaan kuutta- tai kahdeksaakymppiä.

Perään kertyy nopeasti monta autoa.

– Osa varmaan luulee ajavansa sallittua nopeutta, mutta autossa on mittarivirhe. Osa pelkää ajamista, ja osa hidastelee sillä mentaliteetilla, että mulla ei ainakaan ole kiire mihinkään, voin mennä ihan niin hiljaa kuin huvittaa, Rantanen summaa.

Rantasen työmatkalla on myös joka päivä heitä, joilla menee hitaan kuljettajan takia hermot, ja jotka lähtevät painamaan koko letkan ohi. Porukalla poljetaan kiivaasti jarrua, kun uhkarohkea ohittaja kiilaa takaisin omalle kaistalleen.

– Olen nähnyt liian usein, miten kulma lähes koskettaa kulmaa, kun mennään ohi, Rantanen sanoo.

Mies näyttää keskisormea ratin takana.
Jumittajat ja kaaharit aiheuttavat vaaratilanteita liikenteessä. Myös rattiraivo on riski tien päällä.Yle

Pahimmillaan kaksikaistaisella tiellä ajaa kolme autoa rinnakkain, kun paluu omalle kaistalle ei onnistukaan.

– Onneksi valtatie 8 on pohjalaismaakunnissa sen verran leveä, että siihen juuri ja juuri mahtuu, jos yksi ajaa riittävän sivussa, Rantanen toteaa, ja myöntää itsekin tehneensä pari uhkarohkeaa ohitusta, kun joku on hidastellut tuntuvasti ilman näkyvää syytä..

Nainen singahtaa itse ohi sopivan tilaisuuden tullen, mutta sanoo, ettei yleensä lähde leikkimään omalla tai kenenkään muunkaan hengellä, jos vastaan tulee samanlainen letka tai risteysalueita on tiuhaan. Jos omaan määränpäähän ei ole kuin muutama minuutti, hän ei vaivaudu ohittamaan, koska ei enää voittaisi aikaa, vaan olisi seuraavassa risteyksessä peräkkäin hidastelijan kanssa.

Rantaselta ei heru ymmärrystä hyvällä kelillä alinopeutta ajaville kuljettajille.

– Myöhästyin töistä hidastelijoiden takia muutaman kerran, joten nykyään varaan työmatkaan ylimääräistä aikaa. Kiire ei ole siis ärtymykseni syy, vaan se, etteivät hidastelijat huomioi muita, eivätkä liikenteen sujuvuutta. Ei ärsyttäisi, jos hidastelija suostuisi antamaan tietä!

Laki ei määrittele alinopeutta

20 km/h on jo vauhtiero, joka liikennepoliisin mukaan puurouttaa ruuhkaisena aikana liikenteen. Moni parjaa tientukoiksi ikäkuskeja ja arkoja ajajia, mutta yhä useampi alinopeutta ajava on somettava kuski.

– Heitä näkyy entistä runsaammin työmatkaliikenteessä, ja se on erittäin huolestuttavaa, sanoo liikennepoliisi Vesa-Matti Viirre Pohjanmaan poliisista.

Harjaantunut silmä näkee pään ja silmien liikkeestä, jos kuljettaja yrittää keskittyä puhelimeen ja ajamiseen.

– Ajaja ei itse yleensä edes huomaa vauhdin hiipumista, kun puhelin vie huomion, Viirre sanoo.

Poliisin havainto ei yllätä Henniina Rantasta.

– Somesta on kasvanut ihmisille viides raaja, joka pitäisi pystyä leikkaamaan ajon ajaksi irti.

Liikennepoliisi Vesa-Matti Viirre.
– Jokainen tietysti ajaa omien kykyjensä mukaan, mutta keli ja muu liikenne on syytä ottaa huomioon, sanoo liikennepoliisi, ylikonstaapeli Vesa-Matti Viirre.Petri Kuikka / Yle

Laki ei varsinaisesti määrittele alinopeutta. Rangaistus kuitenkin tulee, jos hitauden syyksi paljastuu esimerkiksi kuskin puhelimen käyttö tai päihtymystila. Sakot voivat napsahtaa myös silloin, jos hidastelulla on selkeästi tarkoitus häiritä muita.

– Vuonna 2018 tällaisia sakotustapauksia oli koko maassa neljä, kertoo poliisin liikenneturvallisuuskeskuksen johtaja Dennis Pasterstein.

Liikennepoliisi Vesa-Matti Viirre ei ole koskaan kirjoittanut ”alinopeussakkoa," mutta kertoo usein pysäyttäneensä muuta liikennettä hitaampia kuljettajia. Heidät napataan liikennevalvonnassa sivuun ja selvitetään, miksi ajaminen poikkeaa liikennevirrasta.

– Jos varsinaista syytä ei ole, muistutamme liikenteen sujuvuudesta eli kehotamme seuraamaan taustapeilistä, tuleeko taakse jonoja, ja neuvomme ajamaan sivuun, että letka pääsee purkautumaan, Viirre kertoo.

Vähimmäisnopeusmerkki tulossa

Uusi tieliikennelaki tulee voimaan kesäkuun alussa 2020. Se tuo mukanaan myös uuden vähimmäisnopeuden liikennemerkin. Väylävirastolla ei kuitenkaan ole vielä valmiina tarkkaa suunnitelmaa merkin käyttämisestä, joten todennäköisesti niitä ei nähdä tieverkolla vielä ensi kesänä.

– Vähimmäisnopeusmerkkiä ei varsinaisesti tarvita siihen, että olisi tarkoitus puuttua alinopeudella ajamiseen. Merkin määrittely on toki sellainen, että ruuhkattomana aikana tulee todella ajaa vähintään merkissä kerrottua nopeutta, sanoo tieliikenteen ohjauksen asiantuntija Tuomas Österman Väylävirastosta.

Ohjeistus ei ole vielä valmis, mutta Östermanin mukaan merkin lukema tulee olemaan selvästi suurinta sallittua nopeutta alempi. Jos nopeusrajoitus on 80, vähimmäisnopeusmerkissä lukema voi olla korkeintaan 60.

– Alkuvaiheessa olemme suunnitelleet, että pääkaupunkiseudun kehäteiden 3+3 -kaistaisilla osuuksilla merkeillä voisi kieltää työkoneet, traktorit ja muut hitaat ajoneuvot vasemmanpuoleiselta kaistalta.

Liikenneopettaja Simo Harjupatana autossaan.
– Jos ajat selkeästi hitaammin kuin muu liikenne, älä tee pattitilannetta. Älä aja keskiviivan lähellä, anna muille mahdollisuus mennä ohi, sanoo liikenneopettaja, yrittäjä Simo Harjupatana.Kati Latva-Teikari / Yle

Rekkakuskilta voi pyytää apua

Moni arastelee rekan ohittamista ja kerää sen takia jonon peräänsä.

Liikennepoliisi Vesa-Matti Viirre muistuttaa, ettei rekassa pidä roikkua kiinni kilometritolkulla.

– Jos et halua ohittaa, jätä rekkaan kunnon etäisyys, jolloin muut pääsevät ohi. Tai koukkaa vaikka bussipysäkille, jolloin itse taas pääset jonon hännille pois rekan takaa, Viirre neuvoo.

Liikenneopettaja, yrittäjä Simo Harjupatana ohjeistaa odottamaan rauhallisesti turvallista paikkaa, missä näkyvyys on mahdollisimman hyvä.

– Rekkakuskit ovat ajamisen ammattilaisia, joilta voi kokeilla pyytää ohitusapua. Eli jos tuntuu, että nyt uskallat lähteä, räpäytä kaukovaloja. Jos rekkakuski on tilanteessa mukana, hän näyttää vilkkua oikealle. Vilkku vasemmalle puolestaan on merkki siitä, että nyt ei ole hyvä hetki mennä ohi.

Varmuutta oppii vain ajamalla

Ajopelosta voi harjoitella itsensä pois. Varmuutta oppii vain ajamalla mahdollisimman paljon.

Ensimmäinen asia on oppia tuntemaan autonsa.

– Se on kuin mikä tahansa laite. Kun sen tuntee, tietää miten se toimii erilaisissa tilanteissa. Silloin luottaa myös omiin taitoihinsa enemmän, Harjupatana sanoo.

Hän neuvoo ajamista arkailevaa pakottaman itsensä mukavuusalueensa ulkopuolelle. Jos esimerkiksi inhoaa mäkilähtöjä, kannattaa valita reitti, missä todennäköisemmin joutuu sellaisia tekemään.

Autojono maantiellä kurakelillä.
Keli ratkaisee, millä vauhdilla kannattaa matkaa taittaa, vaikka rajoitus olisikin 100. Yle / Jarkko Riikonen

Lumituiskulla, jäisellä kelillä tai rankassa vesisateessa sallittu nopeus voi olla aivan liikaa. Silloin jo itsesuojeluvaiston pitäisi kertoa, että kaasujalkaa kannattaa löysätä.

– Jos talvella ajaminen pelottaa, voi esimerkiksi liukkaalla jarruttamista treenata varovasti paikassa, missä ei ole kenellekään vaaraksi. Esimerkiksi isolla parkkipaikalla sellaiseen aikaan, ettei siellä ole muita, Harjupatana sanoo.

Henniina Rantanen lähtee tien päälle huonollakin kelillä.

– Ajan hiljempaa, kun keli on todella huono eli näkyvyys nolla tai tie niin sohjoinen, liukas ja urainen, että ajaminen käy hankalaksi.

Ärsyttääkö sinua liian hiljaa ajaminen? Milloin pitääkin hidastaa? Aiheesta voi keskustella 10.10. klo 22. saakka.

Liikennevirasto korjattu Väylävirastoksi.