Laulaja Kasmir: "Aina ei jaksa olla paras versio itsestään"

Positiivisuudesta tunnettu muusikko liikkuu uudella albumillaan aiempaa synkemmissä aiheissa ja kannustaa ihmisiä puhumaan ongelmistaan.

Kasmir
Muusikko Kasmir Universal Musicin tiloissa.
– Herkistyn omasta mielestäni jopa rasittavan pienestä tai turhan helposti, Kasmir sanoo.Mårten Lampén / Yle

– Mä olen maailman surkein somettaja, Kasmir eli Thomas Kirjonen nauraa katsellessaan Instagram-tiliiään (siirryt toiseen palveluun) kännykästä.

Kuvat eivät ole ylikäsiteltyjä artistipotretteja, vaan niissä näkyy muusikon arki ja välillä oma sekä vanhempien koira.

Laulaja ei välitä liiasta koreilusta. Haastattelua edeltävänä päivänä Kasmir on ollut SuomiLove-ohjelman kuvauksissa, missä hänellä oli yllään arkiset vaatteet. Samat ovat yllä jälleen.

– Mä olen pukeutumisessa oman elämäni Pauli Hanhiniemi. Antaa muiden asioiden puhua puolestaan kuin vaatteilla makeilun, muusikko virnistää.

Kasmir, 34, valmistautuu julkaisemaan kolmannen studioalbuminsa nimeltään Jälki. Positiivisten ja rempseiden biisien tekijänä tunnetun muusikon levy on tummanpuhuvampi ja oman elämän jälkiä pohdiskeleva.

– Mitä vanhemmaksi tulee, tekee mieli olla vain minä. En välitä ulkopuolelta tulevista paineista. Se tuntuu hiton hyvältä.

Mitä laulajan elämässä on tapahtunut, että hänestä on tullut seesteisempi?

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Kuolema tuli mieleen kummittelemaan

Alkuvuodesta Kasmir pohti lähes päivittäin kuolemaa. Hän ei maininnut tästä edes avopuolisolleen. Lähipiiristä ei ollut kukaan menehtynyt, mutta koko kansan tuntemien laulaja Olli Lindholmin ja mäkihyppylegenda Matti Nykäsen kuolemat pysäyttivät.

– Nytkin vähän herkistää. Itse en heitä henkilökohtaisesti tuntenut, mutta se pisti miettimään elämää ja sen äkillistä päättymistä.

Kuolema jäi kummittelemaan mieleen pitkäksi aikaa. Kotona järjestetyllä biisileirillä hän kuitenkin rohkeni ehdottaa tehdä biisi aiheesta. Syntyi uuden levyn avaava kappale Kuolema soitti mun luuriin.

Kasmir kertoo olevansa onnekas, sillä kuolema ei ole hänen elämäänsä sivunnut muutamia sukulaisia lukuunottamatta.

– Pitää elää tämä elämä aika omannäköisesti.

Kolikon kaksi puolta

Kasmir sanoo, että kolmannen albumin tekeminen tuntui helpolta. Studiossa hänellä oli avoimempi fiilis kuin edellisiä albumeja AMK Dropout (2014) ja Valmis (2018), tehdessä.

Muusikko Kasmir Universal Musicin tiloissa.
– Helmasyntini musiikintekijänä on ollut se, että lähden editoimaan itseäni pään sisällä jo tekovaiheessa. Nyt olen osannut olla avoimempi, Kasmir kertoo.Mårten Lampén / Yle

Uuden levyn kantavina teemoina ovat avoimuus ja rehellisyys. Kolikko-nimisessä kappaleessa Kasmir pohtii sitä, kuinka asioilla on yleensä kaksi puolta. Idea biisiin lähti Instagramista, jossa halutaan esitellä kiillotettu versio omasta elämästä.

– Se on aika raskasta, kun kaikki ovat samassa hypnoosissa. Siitä tulee järjetön kilpailuasetelma, kun nuo olivat käyneet kalliimmalla lomalla kuin me.

Kasmiria kiinnostaakin enemmän se kolikon toinen eli rosoisempi puoli. Sen hän tunnistaa myös itsestään, vaikka elämänvalmentajat toitottavat aivan päinvastaista.

– Aina ei jaksa olla paras versio itsestään. Se on äärimmäisen puhdistavaa sanoa se ääneen. Tikulla silmään sitä, joka voi käsi sydämellä sanoa, ettei olisi ollut jollekin joskus mulkku ihan tahalteen.

Vaikenemisen huono perintö

Tänä vuonna uudelleen lämmitelty Big Brother on saanut myös Kasmirin innostumaan jälleen ohjelmasta. Hän on kiinnittänyt erityistä huomiota nuorempien osallistujien tapaan puhua itsestään ja tuntemuksistaan. Kilpailuun osallistuneista hän mainitsee Tarinan ja Kevinin.

– Siinä kuuluu se, että on ehkä joskus käyty keskustelemassa jonkun ammattilaisen kanssa. Itsekin olen käynyt, niin tunnistaa sitä kieltä.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Uudella levyllään hän haluaa tuoda esiin myös puhumattomuuden teemaa, mikä on ollut suomalaisille tyypillistä. Neulanen-nimisellä kappaletta varten hän on pohtinut omaa käyttäytymistään ja mistä se sukupuussa tulee.

– Välillä olen lähes koomisen vihainen omalle kömpelyydelleni. Avopuoliso on usein sanonut, että se oli vain haarukka, mikä tippui ja nyt olet sättinyt itseäsi vartin mitä värikkäimmin sanakääntein.

Kasmir huomasi, että hänen äkkipikaisuutensa on perintöä isältä. Sama piirre oli tuttu myös aiemmilta sukupolvilta. Laulaja päätyi lopputulokseen, että lukkona on aina ollut puhumattomuus. Henkilökohtaisista asioista ei lörpötellä, vaan hiljaisuudesta on tullut ihanne.

– Nuorempi sukupolvi osaa ilmaista itseään ja puhua ongelmistaan äärimmäisen järkevällä ja rakentavalla tavalla.

– Ei ole häpeä mennä puhumaan, mutta siitä on täällä ollut tosi sitkeä stigma, että on automaattisesti jotenkin hullu. Käsittelemättä jäänyt asia kasvaa isoksi möröksi sisällä ja synnyttää omituisia käyttäytymismalleja. Asiat pitää pystyä käymään läpi ja mä haluan olla ajamassa sitä muutosta isosti.

Seestymisen lähteillä

Haastattelussa riittää puhetta ja naurua, kun Kasmir on päässyt vauhtiin. Mies vaikuttaa samaan aikaan rauhalliselta ja jopa seestyneeltä.

Hän muutti alkuvuodesta avopuolisonsa kanssa lapsuuden maisemiin Espooseen. Kasmir ehti asua yli kymmenen vuotta Helsingissä ja oli miltei vannonut, ettei palaa enää kotikaupunkiinsa.

Nyt hän asuu alle sadan metrin päässä lapsuudenkodistaan ja näkee vanhempiaan enemmän kuin kavereitaan.

– Oon jo neljännessä tai viidennessä sukupolvessa tätä sukunimeä kantava sillä tiellä.

Muusikolla ei ole lapsia, mutta pihassa temmeltää Paavo-koira, joka haukkuu oraville ja haistelee jänöjen tarpeita.

– Saan siitä järjettömän paljon mielihyvää, että voin tarjota Paavolle tämmöisen elämän.

Muusikko Kasmir syksyisessä puistossa.
– Mitä enemmän on elämänkokemuksia, niin ne avartavat maailmankatsomusta ja omaa lähestymistä elämään. Mulla on kova halu olla oma itseni, Kasmir sanoo.Mårten Lampén / Yle

Kasmir sanoo, että iän myötä arvostaa sitä, mistä löytyvät ne lapsuuden tutut omenapuut.

– Ympyrä on sulkeutunut ja mä olen siellä, missä mun pitää olla.