Ranskassa muuttoliike on kääntynyt pois pääkaupungista: Pariisilaisperheen unelmakoti löytyi vuoristosta

Vuosittain noin satatuhatta ranskalaista muuttaa kaupungista maalle. Kaupungistuminen on pysähtynyt ensi kertaa sitten 1940-luvun lopun.

Ranska
Vuoristokylän ekomuuttajat eivät kaipaa takaisin Pariisiin
Vuoristokylän ekomuuttajat eivät kaipaa takaisin Pariisiin

VIEUSSAN Lounais-Ranskan vuoristoisella ylängöllä kuulee vain eläinten ääniä ja tuulen huminaa.

Ruohikossa tepastelee ääntään availeva kukko, ja sää on kirpakan raikas. Vanhemmat Sandra ja Kiêt Dao hoitavat isoa kasvimaata ja heidän seitsemänvuotias poikansa Dalai potkii pihalla jalkapalloa. Jaloissa pyörii kaksi isoa ja innokasta koiraa.

Pariisilaisperhe muutti kaupungin kuhinasta tänne Haut-Languedocin alueelle, koska halusi elää lähempänä luontoa. Haave oli kypsynyt mielessä pitkään, mutta itse lähtöpäätös syntyi lopulta nopeasti.

– Lähdimme Pariisista aikanaan ilman tarkkaa määränpäätä. Pakkasimme tavarat pakettiautoon ja päätimme vain lähteä, muistelee Sandra Dao.

Muutto oli mahdollinen, koska molemmat työskentelivät yksityisyrittäjinä, ja rahaa oli hieman säästössä.

Daot suuntasivat pakettiautollaan kohti etelää. Haut-Languedocin alue oli pariskunnalle entuudestaan tuttu, sillä he olivat vierailleet siellä usein. Tällä kertaa tarkoituksena oli löytää unelmien asuinpaikka.

Sopiva tontti löytyi yllättävän nopeasti, muutamassa viikossa. Pienen Vieussanin kylän laitamilla kilometrin korkeudessa oli myytävänä vanhan talon raunio, jonka isoilta tiluksilta aukesi kaunis näkymä yli jylhän vuoristomaiseman. Pariskunta ihastui paikkaan heti, vaikkei talonraadossa ollut edes kattoa.

Vuoristomaisema.
Vieussanin kylässä on noin 300 asukasta.Juha Nurminen

– Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Paikka oli raivaamaton, mutta upea, Sandra Dao kertoo.

Sandra ja Kiêt Dao ryhtyivät kunnostustöihin, jotka tarkoittivat käytännössä koko talon rakentamista uudelleen. Väliaikaiseksi asumukseksi he pystyttivät tontille pyöreän paimentolaismajan eli jurtan. Perhe asui siinä lähes vuoden ilman sähköä ja juoksevaa vettä.

– Se oli raju muutos, mutta samalla varsin maaginen kokemus. Oli aika huikeaa asua yhtäkkiä keskellä täydellistä hiljaisuutta ja hoitaa askareet kynttilänvalossa, Kiêt Dao toteaa.

Jurtta-aikana syntyi myös pariskunnan Dalai-poika. Miten askeettisissa oloissa asuminen onnistui pienen vauvan kanssa?

– Se oli itse asiassa yllättävän helppoa. Pieni lapsi ei vielä tarvitse suurta määrää mukavuuksia tai tilaa, Sandra Dao sanoo.

Sandra Martinez Dao poikansa Dalain kanssa.
Dalai-poika käy koulussa 15 kilometrin ajomatkan päässä.Juha Nurminen

Oli muuttamisessa kuitenkin hankaluutensa. Moni käytännön asia piti opetella kantapään kautta, sillä pariskunnalla ei ollut juuri remonttikokemusta. Sää vuoristossa on oikukas, ja kuivuus sekä kova tuuli koettelivat puutarhan ensimmäisiä viljelykokeiluja.

Luonto näytti myös hurjat puolensa. Perhe muistelee, kuinka ensimmäisenä talvena iski kova myrsky.

– Asuimme tuolloin vielä jurtassa, joka ei ollut kovin tukevaa tekoa. Pelkäsimme ihan tosissamme, kun tavaroita rupesi lentelemään ympäriinsä, Sandra Dao muistelee.

Onneksi Vieussanin kylässä tunnettiin jo ylängölle muuttanut pariisilaisperhe. Paikkakuntalaiset ajoivat työkaluineen nopeasti apuun, eikä koko jurtta lähtenyt myrskytuulten mukana taivaalle.

Jurtta.
Jurtta toimii nykyään vuokramökkinä ja kurssikeskuksena.Juha Nurminen

Jurtta on yhä pystyssä pihamaalla, mutta nykyään sitä käytetään vierasmökkinä ja opetustilana. Daot opettavat meditaatiota ja kiinalaista Qicong-liikuntaa, ja pyöreä paimentolaismaja sopii erilaisten kurssien järjestämiseen. Tuloja tulee myös majoitustoiminnasta. Pariskunnan mukaan Airbnb-turistit ovat varsin ihastuneita eksoottiseen yöpymispaikkaan.

Elämä on toki myös Pariisia halvempaa, koska etenkin asumisen kulut ovat vähäiset.

Kaksikerroksinen kivitalo lämpiää puilla eikä se syrjäisen sijaintinsa takia kuulu vesijohto- tai sähköverkkoon.

Talossa on kuitenkin sähköt ja suihku, sillä Daon perhe on energian suhteen omavarainen: pihamaalla on aurinkopaneeleita ja pesuvesi kerätään sadevedestä. Trooppisen lämpimistä kylpyhetkistä on silti turha haaveilla, sillä vettä ei riitä haaskattavaksi. Kaikki juomavesi haetaan läheisestä vuoristolähteestä.

– Pyrimme elämään luontoa kunnioittaen, mutta elämämme täällä on pakostakin aika ekologista, Kiêt Dao sanoo.

Ulkorakennus.
Kesäisin perhe käyttää ulkosuihkua, joka toimii sadevedellä.Juha Nurminen

Yhä useampi ranskalainen haaveilee elävänsä kuten Daon perhe: lähellä luontoa.

Tutkimuslaitos Ifopin huhtikuussa 2019 tekemän tutkimuksen mukaan (siirryt toiseen palveluun) lähes 60 prosenttia ranskalaisista kaupunkilaisista haaveilee muutosta maalle.

Heistä osa päätyy toteuttamaan haaveensa: vuosittain noin satatuhatta ranskalaista muuttaa kaupungeista maaseudulle (siirryt toiseen palveluun). Samalla kaupungistumisen tahti on pysähtynyt, ensimmäistä kertaa sitten 1940-luvun lopun. Kaupungeissa asuu yhä kolme neljäsosaa ranskalaisista, mutta viime vuosina väestö on kasvanut samaa tahtia sekä maaseudulla että kaupungeissa.

Pääkaupungin Pariisin tilanne on paljonpuhuva. Valon kaupungin asukasmäärä on kääntynyt viime vuosina laskuun, ja pienenee tällä hetkellä noin 12 000 asukkaan vuosivauhtia.

Syynä on etenkin asuntojen kalleus. Vuokra-asuntoja riittää vain osalle halukkaista, ja siistien perheasuntojen vuokrat nousevat helposti useisiin tuhansiin. Ostaminen ei ole sekään tavallisille keskituloisille enää mahdollista, sillä pariisilaisasuntojen keskimääräinen neliöhinta ylitti elokuussa 2019 kymmenentuhannen euron haamurajan (siirryt toiseen palveluun).

Niinpä etenkin lapsiperheet ja nuoret aikuiset kaikkoavat kaupungista. Suurin osa pariisilaisista muuttaa lähiöihin tai keskisuuriin ranskalaiskaupunkeihin, kuten Lyoniin, Toulouseen ja Bordeaux’hon. Lähtijöiden joukossa on kuitenkin myös Daojen tapaisia perheitä, jotka pyyhkivät kaupungin pölyt lopullisesti jaloistaan.

Vieussanin pikkukylässä ilmiö on pantu viime vuosina merkille. Vuoristoisiin maisemiin on muuttanut etenkin lisää lapsiperheitä – itse asiassa niin paljon, että lähikouluihin on jouduttu perustamaan uusia luokkia.

– Kylään on myös perustettu oma jalkapallojoukkue, jossa pelaa yksitoista täkäläistä nuorta. Moista ei ole nähty vuosikymmeniin, kertoo paikallinen ravintoloitsija Rik Kat.

Paikallisen Lézard Bleu -ravintolan pitäjä Rik Kat.
Vieussanin kylässä pitkään asunut ravintoloitsija Rik Kat arvostaa etenkin puhdasta vuoristoilmaa.Juha Nurminen

Kat kertoo asuneensa paikkakunnalla pitkään: hän muutti Vieussanin kylään Hollannista 25 vuotta sitten. Hän ihastui paikan kauniiseen luontoon ja ihmisten avoimuuteen.

– Rakastan luontoa ja raikasta ilmaa. Myöhemmin olen ollut todella tyytyväinen, että lapseni ovat saaneet kasvaa raikkaassa ilmassa. Eurooppalaiset suurkaupungit ovat varsin saasteisia, muuallakin kuin Ranskassa.

Luonnonrauhan lisäksi Ranskan maaseudulle houkutteleekin juuri puhdas hengitysilma. Airparif-tutkimuslaitoksen mukaan (siirryt toiseen palveluun) miljoona ranskalaisista altistuu vuosittain vaaralliselle määrälle ilmansaasteita. Saasteiden on laskettu aiheuttavan vuosittain jopa 48 000 ennenaikaista kuolemantapausta.

Erityisen huono ilmanlaatu on pääkaupungissa Pariisissa.

Ilmansaasteiden lisäksi kaupunkilaisia koettelee tuoreempi ilmiö, nimittäin yhä tiuhemmin toistuvat hellejaksot. Kesällä 2019 eri puolilla Ranskaa rikottiin kaikkien aikojen lämpöennätyksiä, ja elohopea kipusi monin paikoin yli neljänkymmenen asteen. Erityisen tukalaa kuumuus on suurissa kaupungeissa.

Raikkaan ilman ohella pienemmistä kaupungeista haetaan enemmän omaa aikaa. Sitä säästyy etenkin työmatkoissa, joihin esimerkiksi keskiverto pariisilainen käyttää päivittäin noin puolitoista tuntia – eli yli 300 tuntia vuodessa.

Ongelmana on se, että suurin osa työpaikoista on suurissa kaupungeissa. Maaseudulla ja pikkukaupungeissa vaihtoehdot ovat vähissä. Niinpä suurin osa muuttajista on esimerkiksi Daon pariskunnan tapaisia yrittäjiä ja freelancereita, jotka voivat tehdä työtään kotoa käsin.

Sandra Martinez Dao ja Kiet Dao lapsineen.
Daon perhe asui remontin ajan paimentolaismajassa eli jurtassa. Juha Nurminen

Ranskan hallitus ei myöskään juuri rohkaise maallemuuttoon. Ihmisten toivotaan pikemminkin muuttavan nykyistäkin innokkaammin töiden perässä keskisuuriin tai suuriin kaupunkeihin, sillä palveluiden, teollisuuden ja liikenneyhteyksien kehittäminen on kaupungeissa tehokkaampaa. Lisäksi kaupunkilaisten hiilijalanjälki on yleensä pikkupaikkakuntien asukkaita matalampi.

Maaseudulle muuttaminen vaatiikin sinnikkyyttä ja säästöjä. Esimerkiksi Vieussanin kylässä ei ole juuri lainkaan vuokrattavia asuntoja, vaan ainoa vaihtoehto on ostaminen. Viime aikana hinnat ovat nousseet myös täällä, sillä ulkomaalaiset ostajat ovat löytäneet jylhät vuoristomaisemat.

Rakennusluvan saaminen on sekin vaikeaa, sillä niitä myönnetään tänne luonnonsuojelualueen kupeeseen vain harvoin. Varminta on tehdä kuten Kiêt ja Sandra Dao eli rakentaa koti olemassaolevan raunion ympärille.

Eikä maallemuutto tee kaikkia autuaaksi, vaan kaipuu kaupungin sosiaaliseen vilinään saattaa käydä yllättävän suureksi. Palveluita on ranskalaisissa pikkukaupungeissa jatkuvasti karsittu, joten esimerkiksi lähikoulun, terveyspalveluiden tai ranskalaisille niin tärkeän leipomon löytäminen ei ole mitenkään taattua.

Daon perhe on silti tyytyväinen. Pojan koulumatka on 15 kilometriä, mutta se hoituu yhteiskuljetusten avulla.

7-vuotias Dalai Dao lukee kirjaa sohvalla.
Vuoristossa pitää viihtyä myös yksin, sillä harrastuksia ja kavereita ei ole joka illalle.Juha Nurminen

Lähileipomo on auki kolmena päivänä viikosta, mutta Sandra Dao kertoo opetelleensa leipomaan. Ruokaostosten teko poikkeaa muutenkin Pariisista.

– Aluksi teimme kaikki ostokset supermarketissa, koska emme tienneet muusta. Sitten tajusimme, että esimerkiksi kasvikset, juustot ja viini kannattaa täällä ostaa suoraan tuottajilta. Se on edullisempaa ja sosiaalisempaa, Kiêt Dao sanoo.

Kulttuuritapahtumia ei juuri ole, ja lähimpään isoon kaupunkiin eli Montpellieriin on noin sadan kilometrin matka. Se on iso ero museoita ja teattereita pursuavaan Pariisiin. Siksi Daot käyvät yhä säännöllisesti pääkaupungissa.

– Osallistumme siellä erilaisiin koulutuksiin tai teemme kahdestaan romanttisia viikonloppumatkoja. En voisi kuitenkaan enää kuvitella asuvani suurkaupungissa, vaikka olenkin Pariisista kotoisin, Kiêt Dao toteaa.

Sandra Dao on samaa mieltä. Pariisissa on kiva käydä, mutta pysyvämpi oleilu ei enää houkuttele.

– Asumme aika eristyksissä, mutta tunnen itseni paradoksaalisesti vähemmän yksinäiseksi kuin kaupungissa. Kyläläisten välillä vallitsee voimakas yhteisöllisyys, hän sanoo.

Vuoristomaisema.
Auringonlaskut ovat Ranskan keskiylängön vuoristomaisemissa upeita.Juha Nurminen