Sarjakuvia Ranskassa riittää, mutta suomalaiset teokset herättävät silti kiinnostusta – kääntäjä Kirsi Kinnunen näkee syynä olevan rohkeuden rikkoa kaavoja

Kinnunen on viettänyt viimeiset 20 vuotta Ranskassa. Hän on kääntänyt yli puolet ranskaksi julkaistuista suomalaisista sarjakuvista.

sarjakuvat
Kääntäjä Kirsi Kinnunen.
Kääntäjä Kirsi Kinnunen vierailee Suomessa usein. Tenho Tornberg / Yle

Kääntäjä Kirsi Kinnunen lähti 90-luvun lopulla Suomesta Ranskaan mukanaan vain kaksi matkalaukkua. Tänä päivänä hän kääntää Bretagnessa suomalaisia sarjakuvia ranskaksi.

Hän on suomalaisten sarjakuvien puolestapuhuja ja lähettiläs Ranskassa (siirryt toiseen palveluun) (FILI). Siellä on julkaistu noin sata suomalaista sarjakuvateosta, joista Kinnunen on kääntänyt yli puolet.

Ranska on Kinnusen mukaan sarjakuvien suurvalta. Siellä julkaistaan vuosittain noin 6 000 uutta nimikettä ja sarjakuviin erikoistuneita kustantajia on pari sataa, ehkä enemmän.

Kun kustannussopimus jonkun suomalaisen tekijän kanssa on saatu, Kinnunen kääntää teoksen ranskaksi. Hän on todistanut vääräksi vanhan sitaatin "Kuin veisi hiekkaa Saharaan" suomalaisen sarjakuvan mahdollisuuksista Ranskassa.

– Suomalaista sarjakuvaa arvostetaan Ranskassa paljon, Kinnunen sanoo.

Erityisesti graafinen osaaminen saa kiitosta. Tämä on peruja siitä, että monet suomalaiset sarjakuvantekijät ovat suorittaneet taideopinnot joko Taideteollisessa korkeakoulussa, kuvataideakatemioissa tai muissa alan oppilaitoksissa.

Ei vanhan kaavan mukaan

Useimmat sarjakuvat eivät Suomessa ole myyntimenestyksiä lukuun ottamatta neljää viittä jättimenestystä, joiden joukkoon kuuluvat esimerkiksi Viivi & Wagner ja Fingerpori. Niinpä sarjakuvantekijöiden ei välttämättä tarvitse suunnata teoksia suurelle yleisölle, ja tässä voikin olla suomalaisten sarjakuvien menestyksen salaisuus Ranskassa.

– Ei tehdä sovinnaista vanhan kaavan mukaan vaan kaikki pyrkivät tekemään rohkeasti jotain uutta ja oman näköistä, sanoo Kirsi Kinnunen.

Juuri tällä hetkellä erityisesti nuoret suomalaiset naiset ovat kiinnostavia Ranskan sarjakuvamarkkinoilla.

Kinnunen mainitsee esimerkkinä Johanna Vehkoon ja Emmi Niemisen Vihan ja inhon internet- teoksen, joka julkaistiin Ranskassa lokakuun alussa suurin odotuksin. Kustannussopimus syntyi viikossa. Teos on jo viikossa saanut kaksi erittäin myönteistä arvostelua netissä.

– Suomessa esimerkiksi sukupuolivalintoihin ja queer-kulttuureihin liittyvistä asioista puhutaan avoimesti ja ne jutut ovat kiinnostavia, sanoo Kinnunen.

Ranskassa muunsukupuolisuus on teema, jota ei ole kovin paljon käsitelty sarjakuvassa.

Toisena esimerkkinä kiinnostavasta teoksesta Kinnunen ottaa esille Janne Kukkosen Voro-sarjan. Kukkosen teos on suunnattu nuorisolle, mutta myös aikuiset voivat sen hyvin lukea. Sen julkaiseminen on jo alkanut Ranskassa: sen oikeudet osti yksi Ranskan suurimmista sarjakuvakustantajista, Casterman, joka tunnetaan muun muassa Tintin kustantajana.

Tähän mennessä noin 40 suomalaista tekijää on julkaissut sarjakuvia Ranskassa noin 30 eri kustantajalle.

Suomalaisista tekijöistäAngoulêmen sarjakuvafestivaalin parhaan sarjakuvateoksen kilpailussa ovat mukana olleet Aapo Rapi, Marko Turunen ja Ville Ranta.

Kinnusen mukaan sarjakuva on köyhän taidetta. Välineet eivät maksa mitään, sillä lyijykynälläkin voi saada aikaan hienoa taidetta. Lisäksi vain hyvin harva pääsee rikastumaan sarjakuvilla.

Ranskassakin suuret menestykset ovat harvassa. Suomessa korkeintaan puolenkymmentä taiteilijaa tienaa elatuksensa sarjakuvilla.

Säännöllisesti sarjakuvia julkaisee Kinnusen mukaan Suomessa noin sata taiteilijaa. Suurin osa heistä tienaa leipänsä joko opettajina, kuvitustöillä tai mainosalalla. Monet ovat lopettaneet kokonaan sarjakuvien tekemisen kun aikaa leipätyöltä ei jää.

Vaativaa käännöstyötä

Sarjakuvien kääntäminen on yksi vaativimmista käännöstöistä.

– Se on murhaa kääntäjälle. Siinä niin monta asiaa pitää ottaa huomioon, sanoo Kirsi Kinnunen.

Sarjakuva on oma taiteenlajinsa. Teksti tuo tarinaan vielä oman ulottuvuutensa.

– Tekstin lisäksi täytyy tavallaan kääntää myös kuva. Eri kulttuureissa myös kuvaa luetaan eri tavalla ja kaikki tällainen pitää ottaa huomioon, kertoo Kinnunen kääntämisen vaikeudesta.

Oman ongelmansa kääntäjälle tuo puhekuplan rajallinen tila kun esimerkiksi suomen ja ranskan kielet ovat niin erilaisia. Ranskan kielessä on paljon lyhyitä sanoja. Kun käännetään ranskaan päin suomesta, pitenee teksti merkkimääräisesti paljon.

–Kun käännetään suomesta ranskaan päin, merkkimäärä kasvaa peräti 1,6- tai 1,7-kertaisesti, sanoo Kinnunen.

Siinä on paljon mietittävää, millä tavalla tekstin muotoilee, jotta saadaan esiin sujuvasti tekstin henki ja tyyli.

Kinnusen mielestä alkuperäisen tekijän tarkoitusperien kunnioitus on kaikkein tärkeintä. Joskus näkee, että kääntäjä on innostunut alkuperäistekstistä niin että on halunnut luoda uuden oman teoksen.

Hirveintä työssä on jos alkuperäinen teksti on huono. Silloin kaikki virheet ovat kääntäjän syytä. Kinnunenkin on joutunut hipaisemaan tätä ongelmaa.

Kääntäjälle rytmi on hyvin tärkeä. Hän ajattelee kääntämistä enemmän korvan kuin silmän kautta.

– Se on rytmi mihin mennään ja luodaan se teos.

Kääntäjän pitää myös tuntea keinot, millä luodaan sama vaikutelma ja tunnelma kuin alkuperäisessä teoksessa.

Kirsi Kinnunen ei ole kaksikielinen eli ranska on hänelle vieras kieli. Hänellä on oma ranskalainen kielenhuoltaja, joka oikolukee ja korjaa tekstit ennen kuin ne lähetetään kustantajalle. Niitä käydään läpi vielä kustantajan kanssa.

– Voi olla jopa seitsemän lukukierrosta ennen kuin teos menee painoon.

Kemin sarjakuvafestivaali avasi tien Ranskaan

Sarjakuvien maailmaan Kinnunen pääsi Kemin sarjakuvafestivaalien kautta. Turun yliopistossa kielenkääntäjäksi opiskellut Kinnunen oli Kemissä tulkkina 80-luvun lopusta 2000-luvun alkuun. Siellä hän tutustui suurimpiin sarjakuva-alan maailmantähtiin ja myös suomalaisiin sarjakuvantekijöihin.

– He olivat silloin nuoria, mutta heistä tuli myöhemmin suuria ja tunnettuja, Kinnunen muistelee.

Kemin sarjakuvafestivaaleilla Kinnunen tapasi nuoren ranskalaisen sarjakuvatähden ja päätti lähteä hänen mukanaan Ranskaan.

Hän jätti Suomessa kaiken: vakituisen työpaikan, hiljattain ostetun omakotitalon, ihmissuhteen, kirjat ja kaksi kissaa.

Nykyisin Kirsi Kinnunen vierailee Suomessa usein. Hän käy Rutalahden kylässä Joutsassa avustamassa omaishoitajasisartaan, joka pitää huolta sisarusten iäkkäästä isästä.

Suomalainen luonto vetää häntä edelleen puoleensa: Päijänne on erityisen tärkeä, samoin mustikat ja sienet sekä pohjoisen valo, joka Rovaniemellä syntyneelle ja lapsuuden pohjoisessa asuneelle Kinnuselle on tärkeä. Hän pitääkin itseään "metsäläisenä".