Tanja Karpela etsii liito-oravia koiriensa kanssa – Suomessa kokeillaan, onko koirista apua luonnonsuojelutyössä

Koiran käyttäminen uhanalaisten eläinten kartoituksessa on tiettävästi ainutlaatuista koko maailmassa.

luonnonsuojelu
Koiria kokeillaan käyttää apuna liito-oravien kartoituksessa – näin koira työskentelee metsässä
Koiria kokeillaan käyttää apuna liito-oravien kartoituksessa – näin koira työskentelee metsässä

– Orava!

Kirjava koira ampaisee metsään heti, kun se kuulee käskyn etsiä. Koira viipottaa menemään reipasta kyytiä ja sen nenä käy koko ajan.

Kaksi- ja puolivuotias Vihi on inventointikoira eli luontokartoituskoira. Se on opetettu etsimään luonnosta erilaisten uhanalaisten eläinten hajuja, tällä kertaa liito-oravan. Vihi etsii metsästä liito-oravan papanoiden, virtsan ja pesän hajua.

Pian koira istahtaa suuren haavan juurelle. Se on merkki siitä, että Vihi on tehnyt löydön. Puun juurelta paljastuukin liito-oravan ruskeita, pieniä papanoita. Sellaisia, joita ihmissilmin olisi ollut hyvin vaikea tähän aikaan vuodesta huomata.

– Koira tekee töitä nenällään eikä ole samalla tavalla silmiensä varassa kuin ihminen, sanoo Tanja Karpela, joka on kouluttanut luontokartoituskoiria muutaman vuoden ajan.

Osa valtakunnallista luonnonsuojeluhanketta

Luontokartoituskoirat ovat Suomessa ja ilmeisesti koko maailmassa ainutlaatuinen juttu. Tanja Karpela tietää, että jossain päin maailmaa koiria on kyllä koulutettu etsimään eläinten jätöksiä, mutta luonnonsuojelutyössä koirien käyttäminen on tiettävästi uutta.

Nyt luontokartoituskoirien käyttöä testataan Metsähallituksen Luontopalveluiden valtakunnallisessa Liito-orava-LIFE-hankkeessa, jonka tarkoituksena on edistää liito-oravan suojelua.

– Haluamme kokeilla, voiko koira havaita liito-oravia myös niinä ajanjaksoina, kun ihminen ei voi. Koira haistaa liito-oravan jätökset esimerkiksi paksun lumen läpi, mikä on aika häikäisevää, sanoo aluekoordinaattori Mai Suominen Varsinais-Suomen Ely-keskuksesta.

Mai Suominen seisoo puun vieressä.
Mai Suominen koordinoi Varsinais-Suomen Ely-keskuksen osalta liito-oravan suojeluhanketta Rekijokilaaksossa. Paula Collin / Yle

Ihmiset pystyvät kartoittamaan liito-oravia ainoastaan keväisin, maaliskuun lopulta toukokuun alkuun, kun lehdet eivät ole vielä puhjenneet puihin. Silloin liito-oravan papanat ovat keltaisia. Kun liito-orava vaihtaa ravintonsa tuoreisiin lehtiin, papanoiden väri muuttuu ruskeaksi, ja ihmisen on niitä vaikea löytää.

Koiria testataan Salon ja Someron Rekijokilaakson Natura 2000 -alueella. Suominen kertoo sen olevan valtakunnallisesti erityislaatuinen alue, jossa on poikkeuksellisen vahva liito-oravakanta.

Alueesta puolet on lakisääteisesti suojeltu, joten nyt etsitään keinoja turvata liito-oravan esiintyminen myös suojelemattomalla puoliskolla.

– Aluetta on kartoitettu vuosina 2012–2013 ja viime keväänä. Liito-oravaesiintymiä on löytynyt todella tiheästi, Suominen sanoo.

Kartoituksia jatketaan nyt syksyllä ja vielä ensi keväänä. Sen jälkeen Ely-keskuksella on melko kattava käsitys alueen liito-oravatilanteesta. Tiedot annetaan maanomistajien käyttöön, ja he voivat käyttää niitä, kun miettivät vaihtoehtoja metsänsuojelun ja hakkuiden välillä.

– Aiemmin on usein käynyt niin, että vasta kun maanomistaja on päättänyt hakata metsää ja tehnyt metsänkäyttöilmoituksen, on tullut ilmi että alueella on liito-oravia.

Ilmakuva Häntälän notkoilta Somerolta, puissa on ruskan värit.
Salon ja Someron Rekijokilaakson alueella on poikkeuksellisen vahva liito-oravakanta. Kuva on Häntälän notkoilta. Paula Collin / Yle

Hajujen saatavuus vaikeaa

Luontokartoituskoirien kouluttaminen alkoi kuutisen vuotta sitten. Ajatus oli kypsynyt Tanja Karpelan päässä jo pidempään, mutta hän mietti, olisiko ajatus mahdoton.

– Kyse on uhanalaisista lajeista, joten hajujen saanti on hankalaa. Se oli ensimmäinen asia, jota pohdin. Voisiko tämän takia onnistua?

Yhteydenotto Varsinais-Suomen Ely-keskukseen kuitenkin loi toivoa, sillä sieltä asialle näytettiin vihreää valoa. Ensimmäiseksi lajiksi valikoitui liito-orava. Myöhemmin mukaan on tullut myös muita lajeja: muun muassa pikkuapollo ja idänsiilikäs, jonka hajua tuotiin Venäjältä.

Karpela kertoo, että lajikirjo on kasvamassa ja joukkoon on tulossa myös uusia lajeja.

Kolohaapa metsässä: puun rungossa on monia suuria koloja.
Liito-oravat viihtyvät kuusivaltaisissa sekametsissä, joissa on kolopuita pesä- ja levähdyspaikoiksi sekä lehtipuita ravinnoksi. Kolopuut ovat usein suuria ja vanhoja haapoja, joihin tikat ovat tehneet koloja. Paula Collin / Yle

Luontokartoituskoiran koulutus perustuu samanlaisiin suuntaviivoihin kuin muidenkin hajukoirien koulutus. Tärkeää on yhteistyö tutkijoiden ja luontokartoittajien kanssa, sillä he pystyvät kertomaan, mitä hajua kannattaa etsiä.

Joidenkin lajien ja hajujen kanssa joutuu myös olemaan tarkkana. Jos esimerkiksi pikkuapollon toukkaa häiritsee, se alkaa erittää vääränlaista hajua. On oltava varovainen, että koira oppii tunnistamaan toukan luonnollisen hajun, ei häirittäessä syntyvää hajua.

Tulevaisuudessa koirat voivat avata mahdollisuuksia

Toistaiseksi koiria vasta kokeillaan, mutta tulevaisuudessa niistä voitaisiin saada paljonkin hyötyä. Laajemman etsintäajankohdan lisäksi koirat haistavat vanhempaakin hajua. Silläkin on merkitystä.

– Liito-oravan elinpiiri voi tyhjentyä hetkellisesti ja sitten taas täyttyä, kertoo Tanja Karpela.

Tanja Karpela työskentelee koiransa kanssa metsässä ja etsii liito-oravan hajua.
Tanja Karpela ja Vihi harjoittelevat kotimaastoissaan.Paula Collin / Yle

Mai Suominen muistuttaa, että nyt ollaan vasta alussa. Asiaan liittyy paljon oppimista. Lisäksi kaavoitus- ja metsänhakkuupäätöksissä on kyse isoista rahoista. Silloin on oltava varma siitä, että tiedetään kuka ja minkälaiset koirat metsissä työskentelevät.

– Kun asiaa saadaan kehitettyä ja ehkä luotua joku sertifiointisysteemi siitä, että maanomistaja tietää saavansa koira-avusteisesta kartoituspalvelusta laadukasta tulosta, se mahdollistaa sen, ettei aina tarvitse odottaa maalis-huhtikuulle kartoitusten tekemiseksi, Suominen sanoo.

Karpelan mielestä koira-avusteinen kartoitus tukee ihmisen tekemää työtä ja on hyvä apu sen rinnalla.

– Toivon, että koira-avusteinen kartoitus lisääntyy, kun saamme lisää tietoa ja kokemuksia.

Lue myös:

Miehet liito-oravajahdissa – harvinaista kuvaa liito-oravan yöllisestä pannoituksesta

Luontoarvot ja kaavoittajat vastakkain yhä tiuhemmin – uusin esimerkki on miljoonahanke Raide-Jokerin työmaa, jota liito-oravakin rakastaa

Iso hanke tutkii, miten liito-orava ja maanomistaja pärjäisivät samassa metsässä – edut eivät aina ole kovin kaukana toisistaan