Traumaattiset kokemukset saattavat palata mieleen välähdyksinä – "Jotkut jopa pelkäävät tulleensa hulluksi"

Traumaperäisen stressireaktion kokee noin joka kahdeskymmenes.

traumat
Ihmisen hahmo ikkunan valoa vasten.
Traumaperäinen stressireaktio voi ilmetä eri muodoissa. Kuvituskuva.Steve Atkins / AOP

Ulkomaailman ärsykkeet ovat vaimentuneet ja ihminen on nukahtamaisillaan. Juuri sillä hetkellä traumaattiseen kokemukseen liittyvät muistot tunkeutuvat mieleen flashbackeinä eli välähdysmäisinä kuvina. Tuntemukset voivat olla todella fyysisiä, eli keho ikään kuin elää uudelleen kyseisen tilanteen, vaikka järki yrittäisi sanoa, että se on jo ohi.

Tällaiset flashbackit eli takaumat ovat traumaperäisen stressireaktion tyypillisin oire, kertoo kriisipsykologi Eija Palosaari.

– Takaumat voivat olla todella voimakkaita. Jotkut jopa pelkäävät tulleensa hulluksi. Ne eivät kuitenkaan ole harhoja, vaan kehon luonnollinen tapa käsitellä traumaa, Palosaari painottaa.

Jotkut elävät traumaattisia muistoja uudelleen unissaan. Yhtä lailla välähdykset saattavat kuitenkin ilmaantua myös täysin valveilla ja hyvinkin satunnaisen oloisista aistiärsykkeistä. Ne eivät siis vaadi esimerkiksi traumaattisen tilanteen muistelua, vaan välähdys voi aktivoitua vaikkapa tietystä hajusta tai äänestä.

– Välähdykset ovat usein lyhyitä ja kestävät yleensä muutamasta sekunnista minuuttiin, mutta kun ne alkavat toistua, ne koetaan todella rasittaviksi ja ahdistaviksi, Palosaari kertoo.

Kaikille traumaperäinen stressireaktio ei aiheuta takaumia. Sillä on Palosaaren mukaan myös kaksi muuta ilmenemismuotoa.

Välttämiskäyttäytymisessä ihminen alkaa karttaa asioita, jotka saattaisivat muistuttaa häntä tilanteesta. Tämä voi johtaa eristäytymiseen ja elämän kaventumiseen.

Kolmas reaktio on hyvin fyysinen: Ihminen on jatkuvasti varuillaan, säpsähtelee, eikä saa keskityttyä kunnolla. Keho ikään kuin odottaa seuraavaa traumakokemusta. Traumaperäiseen stressireaktioon voi myös sekoittua oireita kaikista näistä kolmesta.

Taustalla usein esimerkiksi auto-onnettomuus tai fyysinen tai seksuaalinen väkivalta

Tampereen yliopiston psykologian professori Raija-Leena Punamäki kertoo, että tyypillisimpiä traumaperäisen stressireaktion aiheuttajia ovat esimerkiksi auto-onnettomuudet tai fyysinen tai seksuaalinen väkivalta. Traumaksi määritellään yllättävä, järkyttävä kokemus, joka todennäköisesti aiheuttaisi voimakasta ahdistusta kenelle tahansa.

– Noin 20–30 prosentille uhreista traumaattinen kokemus aiheuttaa traumaperäisen stressireaktion. Raiskauksen uhrien osalta luku on korkeampi, Punamäki toteaa.

Trauman jälkeen ihminen prosessoi tapahtumaa. Jos kokemuksen läpikäyminen juuttuu tai epäonnistuu, seurauksena voi Punamäen olla traumaperäinen stressireaktio.

Palosaaren mukaan voi riittää, että ihminen näkee jotakin hirvittävää, vaikka hän pysyisi itse turvassa. Esimerkiksi läheisen ihmisen onnettomuuden todistaminen voi aiheuttaa todella vaikean stressireaktion.

– Ulkopuoliset usein sanovat: "Olisit onnellinen, että olet elossa." Eloonjääneen syyllisyys on kuitenkin hyvin todellinen ja yleinen ilmiö tällaisissa tilanteissa, Palosaari kertoo.

Palosaaren mukaan tutkimukset osoittavat, että noin viisi prosenttia ihmisistä on kokenut jossakin elämänsä vaiheessa traumaperäisen stressireaktion.

Jos stressireaktion oireet alkavat alle kuukauden sisällä traumaattisesta kokemuksesta, puhutaan akuutista stressireaktiosta. Kun ne jatkuvat tai alkavat kuukauden jälkeen tai myöhemmin, puhutaan traumaperäisestä stressireaktiosta.

Traumaattinen kokemus tallentuu ihmisen mieleen palasina

Takaumat eli välähdysmäiset kuvat voivat toistua säännöllisesti. On kuitenkin mahdollista, että ne jäävät yhteen kertaan. Olennaista on se, miten ihminen niihin suhtautuu. Jos voimat vain riittävät, vanha sananlasku "härkää sarvista" saattaa toimia todella hyvin, kertoo Palosaari.

Traumaattinen kokemus tallentuu ihmisen mieleen palasina. Tätä pirstaleisuutta voi olla todella vaikea sietää.

– Takaumat antavat ihmiselle mahdollisuuden katsoa asiaa uudestaan. Stressireaktio helpottaa, kun ihminen ymmärtää, missä hän on ollut mukana ja mitä on tapahtunut ja pystyy liittämään asian osaksi oman elämänsä käsikirjoitusta, Palosaari toteaa.

Palosaaren mukaan takaumat loppuvat yleensä itsestään muutaman kuukauden kuluessa. Jos näyt toistuvat usein ja herättävät voimakasta ahdistusta, joka ei tunnu ajan kuluessa helpottavan, olisi tärkeä hakea apua.

Muista ilmenemismuodoista, eli välttämiskäyttäytymisestä tai jatkuvasta varuillaan olemisesta, päästään usein eroon vasta ammattilaisen avustuksella.

Punamäen mukaan psykoterapia on todettu tehokkaaksi traumaperäisen stressireaktion hoidossa.

– Parhaita tuloksia on saatu traumakeskeisellä käyttäytymispsykoterapialla ja EMDR-psykoterapiamenetelmällä, Punamäki sanoo.